Hanna Pakarinen neuloo ja virkkaa ilman ohjeita – adhd-diagnoosi auttoi ymmärtämään, miksi käsityöt ovat hänelle niin tärkeitä
Laulaja Hanna Pakarinen, 44, sai noin vuosi sitten adhd-diagnoosin. ”Jos minulle antaa virkkauksen käteen, kaikki häly häviää ja pystyn keskittymään ja kuuntelemaan paremmin.”
Alkusyksy 2025: laulaja Hanna Pakarinen istuu kotonaan, pänttää ruotsin ylioppilaskirjoituksiin ja virkkaa. Opiskelumetodi löytyi, kun Hanna huomasi, että keskittyy parhaiten virkkuukoukku kädessä.
Käsitöissäkään Hanna ei halua pysytellä yhdessä lajissa. Hän on neulonut itselleen, ystävilleen ja mittatilaustöinä esimerkiksi villapaitoja, huiveja ja kymmenittäin pipoja.
Yhteistä Hannan projekteille on se, että ne syntyvät ilman ohjeita.
Hanna, millainen käsillä tekijä olet?
En missään nimessä voi tehdä vain yhtä työtä kerrallaan. Käsitöissä minulla ei ole varsinaista lempilajia, vaan on ihanaa tehdä kaikenlaista: neulon, virkkaan, ompelen ja huovutan. Suunnittelin pitsinnypläystäkin mutta huomasin, että se vaatii hirveästi tekniikkaa.
Minua naurattaa se, että minulla on järkähtämätön itseluottamus kykyihini käsitöissä. Meidän perheessä olen se, joka myös poraa reiät seiniin, maalaa, rakentaa ja remontoi. Jos tulee tarve tehdä jotain, niin minähän teen.
”Opiskelin ruotsin vuodessa virkkaamalla ja seuraamalla samalla ruotsinkielisiä ohjelmia.”
Mitä käsityöt sinulle antavat?
Sain noin vuosi sitten yli nelikymppisenä adhd-diagnoosin. Se auttoi ymmärtämään, miksi käsillä tekeminen on minulle niin tärkeää. Jos minulle antaa virkkauksen käteen, kaikki häly häviää ja pystyn keskittymään ja kuuntelemaan paremmin esimerkiksi luennoilla. Sama vaikutus on neulomisella.
Aloitin lukio-opinnot pari vuotta sitten ja osallistuin viime syksynä ylioppilaskirjoituksiin. Opiskelin ruotsin vuodessa virkkaamalla ja seuraamalla samalla ruotsinkielisiä ohjelmia televisiosta. Kysyimme jopa opettajani kanssa Ylioppilastutkintolautakunnalta, saako kirjoituksiin ottaa kutimet. Vastaus oli kieltävä.
Käsitöillä ilmaisen myös luovuuttani. Laulaminen antaa minulle samanlaista intoa, vapautta, rauhaa, turvaa, uskalluksen ja onnistumisen tunnetta kuin käsitöiden tekeminen. Minulla on samanlainen tarve molempiin, mitä en ole osannut aiemmin selittää.
”Laulaminen antaa minulle samanlaista vapautta, rauhaa ja turvaa kuin käsitöiden tekeminen.”
Mistä inspiroidut?
Saan käsitöihin usein inspiraation langoista. Kun näen jotain ihanaa lankaa, alan miettiä, millaisen vaatteen niistä voisi tehdä. Näen yleensä työn valmiina mielessäni jo ennen sen aloittamista. Saan mielihyvää, kun löydän keinon, jolla pääsen haluamaani lopputulokseen.
En pidä siitä, että materiaali sanelee, miten minun pitää toimia. En mielelläni käytä ohjeita, koska koen niiden kahlitsevan. Haluan pitää taiteellisen näkemykseni ja vapauden töihini, enkä vain toteuttaa työjuhtana toisen ideaa. Laulajana olen kokenut äärimmäistä ristariitaa musiikkibisneksen ja oman laulun vapauden välillä. Minulle on tärkeää, että intohimoani ei käytetä hyväksi.
Olen kuitenkin tehnyt vaatteita mallikuvien perusteella. Jos esimerkiksi siskoni toivoo tietynlaista vaatetta, saatan mennä niissä tilanteissa ensin aivan jumiin. Pohdittuani asiaa ja nähtyäni langat, päätän sitten kuitenkin alkaa tehdä. Viimeksi aloin tehdä siskontyttärelle villatakkia silkkimohairlangasta.
Kuinka käsityöintosi alkoi?
Opin äidiltäni neulomisen, ompelemisen, virkkaamisen ja askartelemisen. Säännöllisemmin aloin tehdä käsitöitä kolme vuotta sitten. Olin toipunut loppuunpalamisesta ja täyttänyt neljäkymmentä. Aloin miettiä, miten olisi kiva kuluttaa aikaa.
Ryhdyin neulomaan paitaa, jota tein aina samaan tahtiin kun kokosimme kirjailija Anu Räsäsen kanssa elämäkertaani. En ottanut paitaa varten edes mittoja, vaan aloin neuloa omasta päästäni. Yllätyksekseni paita sopi päälleni, mikä tuntui onnistumiselta.
Virkkausta halusin kokeilla, koska äidin puolen tätini ovat virkanneet jopa isoja pöytäliinoja. Sanoin äidille, että virkkaaminenhan on vain silmukoita silmukoiden perään – on kauheaa, jos joku ajattelee kokeilematta, ettei osaa.
Kun olen alkanut tehdä käsitöitä, ruutuaikani puhelimella on vähentynyt merkittävästi. Kun kädet ovat puikoilla, en ole selaamassa somea.
Millaisia käsitöihin liittyviä haaveita sinulla on?
Haaveilen käsityöprojektista, jossa voisi yhdistellä kaikenlaista. Se voisi olla vaikka pyöreä, vähintään metrin halkaisijaltaan oleva taideteos mökin ulkoseinään. Voisin yhdistellä siihen luonnonmateriaaleja, virkattua pitsiä, villalankaa ja matonkuteita.
Toinenkin haave on: Ystäväni Ellen Jokikunnas on vilukissana tilannut minulta jo kauan sitten vitsikkään, somessa pyörineen villaisen kokovartalopuvun, joka on kuin neulottu nakupuku päästä varpaisiin.
