Gunvor Olin-Grönqvist (1928–2005), tuttavallisesti Nunne, oli kotoisin Espoosta ja teki pitkän uran Arabiassa: vuodesta 1951 aina vuoteen 1993. Oppia hän haki Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkaosastolta 1948–51 ja Keran keramiikkatehtaasta. Arabialla Nunne tunnettiin hillittynä lempeän huumorin viljelijänä.

Luonne heijastuu koko tuotantoon, josta huokuu inhimillisyyttä ja lämpöä. Tunnetuimmat teokset, kuten eläin- ja vihannesveistokset, ovat maanläheisiä ja helposti omaksuttavia. Niitä tosin alkoi valmistua vasta, kun Kaj Franck kannusti Nunnea siirtymään vuonna 1976 taideosastolle ja luomaan uniikkia taidetta.

Nunne oli yhtä taitava luomaan uusia astiamuotoja ja plastisia pienoisveistoksia kuin koristeaiheita ja lasituksia. Tek­niikoiden käyttö on monipuolista: hän maalasi, raaputti, puhalsi, käytti siirtokuvia, teki reliefejä ja muovasi käsin. Joissakin töissä eri taidot yhdistyvät hienosti, kuten koristemunissa, -sipuleissa ja -omenissa.

Eläkkeellä Nunne maalasi akvarelleja, joissa luonto pysyi tärkeänä aiheena. Paljon muuta hän ei enää ehtinyt. Kollega Heljä Liukko-Sundström on muistellut ystävänsä viimeisiä vuosia: ”Nunne oli puhunut sukuaan vaivaavasta dementiasta. Hän uskoi, että sairaus koituu myös hänen kohtalokseen. Kun se iski, Nunne alkoi vetäytyä omaan hiljaiseen maailmaansa.”

Tuotannolla on uskollinen keräilijäkunta. Osa kerää Kosmos- ja Köökki-astiasarjoja, osa retrohenkistä Mamsellia tai Valpuria, osa taidokkaasti käsin muovailtuja sipuleita tai korkeita kukkopulloja. Lastenastiastoista on jäänyt elämään esimerkiksi veikeä Nooakin arkki.