Viherpiha

Viehkeitä ja hienostuneita! Gitan kotia verhoavat posliinikukat – hurahdus alkoi, kun Gitta tapasi puolisonsa ja tämän komean isoposliinikukan

Gitta Forsblom on ihastunut posliinikukkien villin hienostuneeseen luonteeseen. Hurahdus sai alkunsa 1980-luvulla, kun Gitta tapasi puolisonsa ja tämän isoposliinikukan. Poimi intohimoisen harrastajan vinkit viehkeiden kasvien lisäämiseen ja kasvatukseen.
Kuvat Annabelle Antas

Pitkiä versoja, pyöreitä, kapeita, suippoja lehtiä, kiiltoa, tuoksua, vihreyttä. Posliinikukissa on kaikkea sitä, mitä Gitta Forsblom viherkasveissa arvostaa.

– Posliinikukat tuntuvat elinvoimaisilta, vahvoilta. Luonne on sopivasti villi mutta samalla hienostunut ja perinteikäs.

Kangasverhojen lisäksi inkoolaisen Gitan kotona ikkunoita verhoavatkin posliinikukkien muodostamat runsaat ja vehreät salusiinit. Gitan posliinikukkakokoelmaan kuuluu noin 45 lajia ja lajiketta. Kokonaiskasvimäärää hän ei ole edes laskenut.

– Olisi kiva tyytyä kymmeneen lajiin, mutta minun oli pakko saada enemmän. Onhan täällä sellainen kevyt viidakon tuntu, Gitta nauraa.

Intohimoinen harrastus alkoi 1980-luvun lopulla, kun Gitta tapasi puolisonsa Rogerin, jolla oli isoposliinikukka.
Gitta on harrastanut posliinikukkia yli 20 vuotta.
Hoya pauciflora -lajin kapeat ja suipot lehdet muistuttavat bambua. Eksoottista ilmettä korostavat valkoiset tähtimäiset kukat, joissa on tummanpunainen keskus.
Onhan täällä sellainen kevyt viidakon tuntu.

Intohimoinen harrastus alkoi 1980-luvun lopulla, kun Gitta tapasi puolisonsa Rogerin, jolla oli isoposliinikukka. Roger oli saanut isoposliinikukkansa äidiltään pistokkaana, ja se oli jo kasvanut komeaksi. Gitta ihastui erityisesti kookkaan kasvin näyttäviin ja tuoksuviin kukkiin. Intoa siivitti posliinikukista kertova Eva-Karin Wid­bergin kirja Porslinsblommor – att odla och älska, jonka Gitta sai syntymäpäivälahjaksi.

– Ostin ensimmäiseksi posliinikukakseni tiiviskasvuisen ’Compacta’-lajikkeen, sillä se näytti niin hurjalta kiemuraisine lehtineen, Gitta muistelee.

Se ei selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, sillä suurten puiden varjostamista ikkunoista ei tullut tarpeeksi valoa. Gitta ei antanut epäonnisen kokemuksen lannistaa. Hän osti jokaisen vastaan tulleen posliinikukan ja hankki kasvi­valot auttamaan pimeiden kuukausien yli.

Kasvitietämystä kertyi, kun Gitta kuvasi kasveja, lehtiä ja kukkia ja kirjasi ylös kasvatuskokemuksia ja kukinta-aikoja. Aluksi posliinikukat olivat hyllyillä ruukuissa, mutta kasvien kasvaessa ja kasvimäärän lisääntyessä hän etsi ikkunanpieliin kiinnitettäviä amppeleita, joissa versot voisivat laskeutua alas tai kavuta ripustusketjua pitkin.

Posliinikukka Harukun purppurat kukat tuoksuvat aavistuksen kermakolalta. Indonesialaiselta Harukun saarelta kotoisin olevan kasvin lehdet ovat sirot ja pitkät.
Ikkunatila uhkaa täällä loppua kesken.
Herttaposliinikukka ihastuttaa sydämenmuotoisilla lehdillään. Kasvi juurtuu hitaasti, ja taimen kasvu kookkaaksi vie aikaa.

Posliinikukat pitävät ilmavasta kasvu­alustasta, ja siksi Gitta istuttaa ne perliitillä kevennettyyn multaan. Ekologisuus on Gitalle tärkeää, joten hän käyttää aina luomumultaa.

Gitta lisää posliinikukkia pistokkaista, vaikka kukintaa joutuu odottamaan pari kolme, joskus jopa 10 vuotta. Yksi laji on muita hankalampi.

– Herttaposliinikukka on vaikea saada juurtumaan. Se ei lähde sydämenmuotoisesta lehdestään kasvamaan, vaikka multaan laitettua lehteä näkee myynnissä.

Kuivina ja kuumina kausina Gitta kastelee posliinikukkiaan pari kertaa viikossa, talvella kasteluksi voi riittää kerta kahdessa viikossa. Pintamulta saa kuivahtaa, sillä märkä pintamulta on posliinikukille pahasta. Joulun aikaan ja keväällä hän suihkuttelee lehdistä pölyt pois.

Posliinikukat nauttivat lempeästä tai epäsuorasta valosta. Paahteessa ne kuivahtavat herkästi.

Gitta lannoittaa posliinikukkia vain kukinta-aikaan, sillä runsas lannoitus kasvattaa lehtiä kukinnan sijaan. Mullat hän vaihtaa mieluiten ulkona.

– Joskus otan vanhan vaaterekin ja työpöydän ja raahaan kaikki amppelit raikkaaseen ulkoilmaan mullanvaihto-operaatiota varten.

Gitta ei enää haaveile kokoelmansa kartuttamisesta, vaikka myöntää, että vaativa ja suuria kukkia tekevä Hoya imperialis olisi vielä hieno saada. Samaten kasviharrastuksen aloittanut isoposliini­kukka­ ’Compacta’ kutkuttaa mieltä.

– Suurempi talo ja enemmän ikkunoita olisi myös hyvä toive. Ikkunatila uhkaa täällä loppua kesken.

Helppohoitoinen Hoya memoria sopii etenkin aloittelijalle. Sen tunnistaa kirjavista ja läikikkäistä lehdistä. Nuoret lehdet voivat olla punertavan ruskeat, mutta ne muuttuvat vanhetessaan vihreiksi.

Gitan vinkit posliinikukkien kasvatukseen

1. Kasvata pistokkaasta

Posliinikukkien lisääminen onnistuu pistokkaista. Leikkaa pistokkaaksi hyvässä kasvussa oleva verso, jossa ei ole kukkanuppuja tai kukkia. Laita pistokkaan tyvi juurtumaan taimiruukun multaan. Peitä taimi ruukkuineen muovipussilla ja leikkaa pussiin ilman vaihtumista varten reikiä. Näin pistokas saa alun kuin mini­kasvi­huoneessa.

2. Ilmavoita kasvualustaa

Vaihda posliinikukat uuteen kasvualustaan 3–4 vuoden välein. Kevennä ja ilmavoita viherkasveille tarkoitettua multaa perliitillä eli vulkaanisella kiviaineksella. Poista vuosittain muista ruukuista osa vanhasta mullasta ja lisää uutta ravinteikasta multaa tilalle. Pitkäversoisten amppelikasvien kanssa ruukutuspuuhissa on hyvä olla kaksi käsiparia, jolloin mullanvaihto sujuu helpommin.

3. Torju tuholaiset

Kuumuus ja talvella huoneilman kuivuus voivat altistaa tuholaisille. Paras tapa torjua tuholaisia on kasvattaa hyvinvoivia kasveja, sillä tuholaiset hyökkäävät helpommin heikko­kun­toisten taimien kimppuun. Huolehdi siksi kastelusta ja kasvukaudella miedosta lannoituksesta. Tarkista kasvien kunto viikoittaisen kastelukierroksen yhteydessä. Jos villakilpi­kirva yllättää, pyyhkäise vanupuikolla valkoinen pumpulimainen suoja ja sen alla lymyävä toukka pois ja käytä luomu­viljelyyn tarkoitettuja torjunta-aineita. Varminta on kuitenkin hävittää tuholaisten kohteeksi joutunut kasvi kokonaan.

Gitan suosikit: 8 x posliinikukka

1. Himalajanposliinikukka (Hoya linearis)

Kasvattaa alaspäin verhomaisesti riippuvat versot. Valkoiset tuoksuvat kukat ovat tähdenmuotoiset.

2. Nauhaposliinikukka (Hoya retusa)

Intiasta kotoisin olevan lajin olemus poikkeaa muista posliinikukista. Lehdet ovat kapeat ja tulitikkumaiset.

3. Hoya kentiana

Viihtyy valoisalla paikalla. Nahkeiden, paksujen lehtien ansiosta sietää suoraa päivänvaloa pari tuntia.

4. Tähtiposliinikukka (Hoya multiflora)

Tähtimäiset nuput avautuvat raketti­maisiksi kukiksi. Kasvaa voimakkaasti lämpimässä ja kosteassa paikassa. Tuottaa melko runsaasti mettä.

5. Hoya celata

Huomiota herättävät valkoiset nuput. Keskelle jää tähtimäinen keskus. Sekoitetaan usein samankaltaiseen ’White Dragon’ -lajikkeeseen, joka on Hoya pubicalyx -lajin risteymä.

6. Ruusuposliinikukka (Hoya obovata)

Kookaslehtinen laji, jonka kukat tuoksuvat nimensä mukaisesti ruusulle. Kukkii jo nuorena taimena.

7. Australianposliinikukka ’Lisa’ (Hoya australis)

Kirjavanvihreälehtinen lajike, jonka nuorissa lehdissä voi olla häivähdys punaista. Versot kasvavat alaspäin vanhetessaan.

8. Isoposliinikukka ’Albomarginata’ (Hoya carnosa)

Kirjavalehtinen ja helppohoitoinen lajike. Pistokkaat voi juurruttaa taimiruukuissa.

Julkaistu: 25.3.2020
Kommentoi »