Annan ja Kevinin funkiskolmio Helsingin Olympiakylässä on täynnä Josef Frankin värikkäitä kuoseja: ”Tulen niistä iloiseksi”

Kun tietää, mistä pitää, on hankintojen tekeminen helppoa, on kyse sitten verhojen kuosista tai kokonaisesta asunnosta. Helsinkiin kotiutuneiden Annan ja Kevinin kodissa luotetaan ainakin erään, alkujaan itävaltalaisen suunnittelijan Josef Frankin maailmankuuluihin kuoseihin.

Remontissa muokattiin kevyesti vanhaa keittiötä. Kaapisto jatkui ennen ikkunaan asti, ja ilme keveni, kun sitä kavennettiin. Anna ja Kevin vaihtoivat työtasot, keittotason ja huuvan ja laatoittivat välitilan. Kelimmatto on hankittu Carpet Avenuesta.

Kodin kalustus syntyi helposti. Ruokapöydän paikka on lähellä keittiötä. Artekin ruokapöytä on hankittu Torista. Satulapunostuoleissa Annaa viehättää niiden suomalainen muotoilu sekä niiden tilaan tuoma kontrasti. Seinällä on graafikko Lea Ignatiuksen sekä taiteilija Stanley Hayterin teokset.

Anna, mitä värit merkitsevät sinulle?

Värit ovat minulle tärkeitä. Ne tuovat iloa ja kotoisuutta sisustukseen. Olen samaa mieltä alkujaan ruotsalaisen, mutta nykyisin Lontoossa asuvan sisustussuunnittelijan Beata Heumanin kanssa, joka on sanonut näin: ”Jokaisen huoneen pitää laulaa”.

Lysterilasiset kahvikupit ovat 1980-luvulta. Maljakko on Tapio Wirkkalan Paper Bag.

Hakolan Lazy-sohva istahti hienosti ikkunan alle. Sen yllä on Annan lapsuudenkodista saatu Veikko Kallisen teos. Anna ja Kevin tapasivat alun perin kansainvälisellä risteilyaluksella, jossa molemmat olivat töissä. Käpylä on tähän elämänvaiheeseen nappivalinta.

Mainio raitajakkara on Elloksen Pello. Palmu on istutettu H & M Homen messinkiruukkuun. Vihreä pöytävalaisin on Kartellin valmistama Toobe. Annaa mietitytti Hakolan sohvan samettikangas, mutta se on ollut käytössä helppo pitää siistinä.

Anna hankki Companyn Artekille suunnitteleman Lucia-kynttilänjalan jouluun, mutta se on esillä ympäri vuoden. Shakkipelin Kevin sai vuosia sitten lahjaksi. Ennen lapsia sitä pelattiin usein.

Miten innostuit väreistä?

Olimme vuonna 2014 käymässä mieheni Kevinin tuttavan Desireen luona Pariisissa. Desiree on ammatiltaan taidekauppias. Kävimme kylässä muun muassa Voguen valokuvaajan kodissa. Näkemämme pariisilaiskodit olivat värikkäitä ja kodikkaita. Matkan jälkeen halusin omaan kotiini samaa tunnelmaa. Meillä on muistona Pariisista ja Desireestä lahjaksi saamamme suomalaistaiteilija Lea Ignatiuksen ja englantilaisen Stanley Hayterin grafiikanteokset. Ne ovat nyt ripustettuna olohuoneen ruokapöydän vieressä.

Koristeellinen naisenpääruukku on muisto Kevinin ja Annan Sisilian-lomalta. Ruukkuja on yleensä pari. Mies ja nainen olivat tarinan mukaan nuoret rakastavaiset, jotka eivät voineet mennä naimisiin, koska mies oli arabi ja nainen aatelinen.

Makuuhuone sai Svenskt Tennin kauniin Paradiset-tapetin vasta vuoden asumisen jälkeen.

Svenskt Tennin Paradiset-tapetti on huoneen takaseinällä, josta se ilahduttaa myös olohuoneen puolelle. Anna ja Kevin -tyynyt ovat Spira of Swedenin. Ikkunalaudat ovat omiaan sisäpuutarhalle. Messinkinen suojaruukku on hankittu H & M Homesta.

Mistä rakkautesi Svenskt Tennin kuoseihin on peräisin?

Ihastuin Josef Frankin kuoseihin Svenskt Tennin pop-up-liikkeessä Stockmannilla. Olen myöhemmin käynyt myös heidän Tukholman-liikkeessään, joka on todella inspiroiva paikka. Svenskt Tennin tuotteiden viehätys on niiden väreissä ja kuoseissa, jotka ovat kaikki erilaisia mutta jotka yllättäen sopivatkin yhteen. Meillä on kodissa Frankin kuvioita siellä täällä, muun muassa verhoissa, tyynyissä ja tapeteissa. Tulen niistä iloiseksi.

Kevin hauskuttaa Liamia jutuillaan. Perhe on kaksikielinen. Kevin on alkujaan Irlannista. Lastenhuoneen päätyseinään Anna valitsi Svenskt Tennin Eldblomman, joka on suunniteltu 1940-luvulla. Isot ja selkeät kuviot ovat hyvä pari selkeiden, yksiväristen pintojen kanssa.

Hieno pääskysmobile on matkamuisto Kööpenhaminasta. Flensted-mobilet ovat tanskalaista käsityötä.

Lastenhuoneen käsin tuftattu villainen Poppy-matto on hankittu Carpetvistasta. Työpöydän tuoli on vanhasta koulutuolista inspiroitunut Ikean Östanö. Kaikki kodin lattiat hiottiin ja maalattiin ennen muuttoa.

Olitte asuneet aiemmin Käpylässä mutta päätyneet toisaalle pääkaupunkiseudulle. Mikä sai teidät palaamaan?

Oli monta hyvää syytä palata. Käpylä houkutteli meidät takaisin yhteisöllisellä tunnelmallaan ja lapsiystävällisyydellään. Halusin mieluummin asua vanhassa kuin uudessa talossa. Vanhassa talossa on särmää. Pidän paljon esimerkiksi kotimme lautalattioista. Edellinen kotimme oli yli 10 neliötä isompi asunto Espoossa. Neliöiden sijaan valitsimme muita asioita.

Perheen koti on osa vuoden 1940 olympialaisia varten rakennettua Olympiakylää, joka on haluttu asuinalue Käpylässä.

Talon pihalla kukkii oikea kevätkukkakimara, lemmikin kaverina hehkuvat herkulliset narsissit ja tulppaanit.

Mitä mieltä keittiömestarina toimiva Kevin on keittiöstänne?

Kevin oli aluksi sitä mieltä, että se on liian pieni. Mutta oikeasti keittiöön mahtuu nyt kaikki tarpeellinen, ja pienestä tilasta saa toimivan hyvällä organisoinnilla. Kaapeissa raaka-aineet pysyvät tuoreina, ja esimerkiksi padoista ja kattiloista kaapeissa ovat vain jatkuvasti käytössä olevat. Juhla-astiat voi hakea varastosta.

Vihreä väri tuo Annan mukaan sisustukseen raikkautta ja rauhallisuutta. Iittalan Aalto-malja on Annan lapsuudenkodista. Nappula-ruukkuja löytyy kodista useassa värissä ja koossa.

Mitkä asiat tuovat iloa kodissanne?

Pidän läpitalon asunnossa siitä, miten valo kiertää huoneesta toiseen. Aamulla meillä on aurinko keittiössä, illalla olohuoneessa. Pidän myös siitä, että asumme ensimmäisessä kerroksessa. Ikkunasta näkyy nurmikkoa, pensaita ja puita, ja maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Makuuhuoneen ikkunasta voi seurata linnunpöntön elämää. Sieltä kuuluu toukokuussa poikasten piipitystä.