Huikea filmimekko! Foliomekosta tunnettu Päivi Leinikka valmisti Meeri Koutaniemelle iltapuvun valokuvien negatiiveista
Valokuvaaja Meeri Koutaniemi innostui heti, kun Päivi Leinikka ehdotti tälle kekseliästä kierrätysmekkoa. ”Ajattelin, että eihän näin vaikeaa ja ufoa ideaa voi saada kuin todella kunnianhimoinen ja persoonallinen tekijä”, Meeri sanoo.
Meillä kotona kirjoitti tammikuussa helsinkiläisen Päivi Leinikan tekemästä huimasta foliomekosta, jonka materiaalina hän käytti tyhjiä lääkkeiden läpipainopakkauksia. Lue juttu foliomekosta täältä.
Foliomekon jälkeen Päivi on ehtinyt valmistaa jo toisen upean kierrätysmekon eli ”filmimekon”. Sen hän teki teemaan sopien valokuvaaja Meeri Koutaniemelle.
Päivi, mistä sait idean filmimekkoon?
Idea uuteen mekkoon tuli, kun siivosin kaappeja ja löysin vanhoja negatiiveja. Ruskean ja oranssin eri sävyt ja kiiltävä pinta toivat heti idean pitkästä, 1920-luvun tyylisestä hapsumekosta. Näen aina kokonaisuuden mielessäni valmiina ja ajattelin heti mekon kantajaksi henkilöä, jolla on samaa ruskean sävyä silmissä ja hiuksissa.
Miten syntyi ajatus tarjota mekkoa Meerille, Päivi?
Foliomekon myötä sain kyselyitä uudesta mekosta. Olin jo aiemmin aloittanut hieman filmimekon tekemistä, joten pohja oli valmiina. Nyt päätin tehdä mekon loppuun. Ajattelin, että olisi hienoa, jos aihe, eli valokuvat, liittyisivät jotenkin mekon kantajaan. Sitä kautta Meeri tuli mieleeni. Meillä on yhteinen tuttu, joka kertoi, että Meeri innostuu helposti hulluistakin ideoista. Niinpä uskaltauduin ottamaan häneen yhteyttä.
Meeri, mitä ajattelit, kun Päivi ehdotti, että tekisi sinulle filmimekon?
Olin juuri edellisenä päivänä miettinyt, että pitäisi järjestää asu Venla-gaalaan, mutta siihen mennessä ei ollut tullut mitään ideoita. Toiveissani oli lainamekko, mutta sellainen, joka olisi samaan aikaan erilainen ja omituinen. Kun sain viestin Päiviltä, ajattelin, että nyt kyllä universumi kuuli toiveeni. Ajattelin, että eihän näin vaikeaa ja ufoa ideaa voi saada kuin todella kunnianhimoinen ja persoonallinen tekijä. Kun näin vielä kuvan Päivin tekemästä foliomekosta, olin aivan myyty.
Päivi, kuinka paljon käytit negatiiveja mekkoon?
Negatiiveja meni vähän yli tuhat kappaletta. Osa oli kotoani, ja sain veljeltäni lisää vanhojen sukukuvien negatiiveja. Loppuvaiheessa sain negatiiveja vielä ystävältä, joka järjesti keräyksen omassa ystäväpiirissään.
Miten teit mekon, Päivi?
Otin innoissani vastaan haasteen siitä, että Meeri käyttäisi mekkoa Venla-gaalassa. Aloin muokkaamaan pukua niin, että käyttö onnistuu. Mielessäni oli ilmava mekko, jossa negatiivit olisivat hapsuja ja liikkuisivat mekon mukana. Gaala-asuna mekosta täytyisi kuitenkin tehdä mahdollisimman vahva.
Filmimekon alle tuli Meerin oma tuubimainen alusmekko. Negatiivit tulivat pintaan sulkamaisesti niin, että ne peittivät pohjan. Kiinnitin negatiivit toisiinsa välirenkaiden avulla. Vastaavien renkaiden käyttö oli minulle tuttua jo korujen teosta, joten se kävi näppärästi. Suurin työ oli mekon vahvistamisessa. Käytin siinä apuna niittejä ja mekon sisäpuolella myös teippiä, jotta asun kanssa pystyisi istumaan ilman, että negatiivit repeäisivät irti toisistaan.
Millaisella aikataululla mekko valmistui?
Kaikki sovittiin ja tehtiin parissa viikossa muiden töiden ohella. Meeri sovitti mekkoa pari kertaa, ja sen mukaan tein helman pituuden sekä ympärysmitan. Mekon valmiiksi saaminen jäi muutamiin iltoihin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin muokannut vielä kiinnitystä ja tehnyt olkaimista näyttävämmät.
Millaista filmimekon tekeminen oli verrattuna foliomekon tekemiseen?
Filmimekkoa oli hieman hankalampi tehdä, koska negatiivit ovat heikompaa materiaalia ja vaativat siksi enemmän työtä ja kiinnitystä. Nautin silti myös filmimekon tekemisestä, ihanaa pientä näpertelyä – nämä ovat kyllä ihan terapiamekkoja!
”Sain puvusta valtavasti kehuja, ja moni tuli hypistelemään filmiä, että voiko se todella olla oikeista negatiiveista tehty.”Meeri Koutaniemi
Meeri, mitä ajatuksia mekko sinussa herätti, kun se oli valmis?
Mekko oli kuin haute couture -luomus! Mekkoon sopi täydellisesti 1920-luvun tyyli, eli suoruus ja ”hapsuisuus”, joka tuli luonnollisesti roikkuvista filmeistä. Päivi oli nähnyt valtavasti vaivaa käsityöhön, kuten filmien ompelemiseen, niittaamiseen, ketjuttamiseen ja teippaamiseen yhteen.
Kuinka juhla mekon kanssa sujui?
Meeri: Mekko oli yllä kuin taideteos! Kymmenen tunnin gaala oli kuitenkin teokselle vuoristorata, ja mekkoa ei selvästi oltu tarkoitettu liialliseen höykytykseen. Istuminen ja kulkeminen sen kanssa oli hauska haaste, ja illan aikana ihanat keskustelukumppanit kiinnittivät irronneet olkaimet ystävällisesti useampaan kertaan. Sain puvusta valtavasti kehuja, ja moni tuli hypistelemään filmiä, että voiko se todella olla oikeista negatiiveista tehty. Lopulta jatkoilla mekko repesi takapuolen kohdalta liitoksistaan, mutta ei se tahtia hidastanut. Puku teki illasta ainutlaatuisen.
Päivi: Juuri ennen gaalaa laitoin mekon sivusaumoihin tarranauhat, että pukua pystyisi avaamaan tarvittaessa. Valitettavasti gaalaan olisi tarvinnut mekkoa varten avustajan, koska puvun sisältä on vaikea kiinnittää tarroja itse. Meeri on kaunis kantamaan mekkoja, ja onneksi Meerillä riitti rohkeutta ja huumoria pitää näin erikoista pukinetta yllään!
Millaista palautetta sait filmimekosta, Päivi?
Kaikki palaute on tullut gaalasta, koska mekkoa ei ole muualla nähty. Palaute on ollut positiivista, ja mekkoa on pidetty erikoisena. Olihan se varmasti uniikein asu. Tällä hetkellä mietin taas jo uusia mekkoprojekteja!
