Fannin 1800-luvun hirsitalo muuttuu jouluna minimalistisesta runsaaksi – “En ota stressiä, vaan panostan asioihin, jotka tuovat iloa”
Sundell-Sundströmin perheen joulu on yhdistelmä ihanasti itsetehtyä, perinteitä ja suvun rentoa yhdessäoloa. Joulupuuron jälkeen kanalan väkikin saa herkkuja.
Sundell-Sundströmin perheessä joulua odotetaan innolla. Suomenruotsalaiseen perinteeseen kuuluu startata juhlakausi pikkujouluilla, yleensä lauantaina ennen ensimmäistä adventtia. Pikkujoulu on nimensä mukaisesti kuin aatto, mutta vähän pienempänä. Pienempi kuusi, ihania koristeita, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa ystävien ja sukulaisten kanssa. Lapset saavat muutaman paketin ja tonttu jättää suklaakalenterit oven taakse.
Koti: Uudellamaalla Tenholassa sijaitseva 1800-luvun hirsitalo, 5 huonetta ja keittiö, yhteensä noin 150 neliötä.
Joulunviettäjät: Fanni Sundell ja Robin, Leo, 13, ja Juni, 11, Sundström. Kissat Lilli ja Nisse, kani Sir Dumppe. Pihapiirissä asustaa kukko Eggbert kanalaumansa kanssa.
Seuraa somessa: @ solskens_backen
”Pikkujoulujen jälkeen rauhoitumme nauttimaan kodin tunnelmasta, kuusesta ja koristeista. Lucian päivä 13. joulukuuta on meille tuplajuhlapäivä, sillä se on myös isäni syntymäpäivä. Menemme koko perheen voimin laulamaan hänelle ja herkuttelemaan lussepullilla eli sahramipullilla. Se on ihana perinne”, Fanni kertoo.
Kotona joulua valmistellaan marraskuusta alkaen. Tärkeitä yhteisiä askareita ovat joulukortit, piparkakkutalojen ja mallaslimppujen leipominen sukulaiselta saadulla salaisella reseptillä.
“Tykkään puuhastella, mutta stressiä en ota. Panostan niihin asioihin, jotka tuovat meille iloa.”
”Havujen tuoksu, hyasintit ja rakkaat joulukoristeet tuovat aidon, meidän näköisen joulun.”
“Tämä paikka on meille niin rakas. Toivon, että saamme viettää täällä monia ikimuistoisia hetkiä yhdessä perheen ja ystäviemme kanssa.”
Länsi-Uusimaalla sijaitseva Solskensbacken on Fannin lapsuudenkoti. Kun Fanni ja Robin ostivat talon itselleen vuonna 2008, alkoi perusteellinen remontti. Nyt talo on muilta osin valmis, mutta haaveissa on rakentaa keittiön yhteyteen 30–40 neliön lasiveranta, jonne koko suku mahtuisi yhtä aikaa aterioimaan.
“Tämä paikka on meille niin rakas. Toivon, että saamme viettää täällä monia ikimuistoisia hetkiä yhdessä perheen ja ystäviemme kanssa.”
Tontunpunainen talo sijaitsee peltojen ja metsän kainalossa omassa rauhassaan. Lähin naapuri, jolle viedään joka joulu itsetehty piparkakkutalo, sijaitsee kävelymatkan päässä. Joulukuuset ja muut luonnosta saatavat koristeet haetaan omasta metsästä.
Keittiöön katetaan herkkubaari, josta saa käydä napsimassa, kun siltä tuntuu.
Fannista ja Robinista joulu on lasten juhla ja Solskenbackenissa se näkyy. Leo ja Juni ovat mukana päättämässä mitä jouluna tehdään ja askarrellaan. Keittiöön katetaan herkkubaari, josta saa käydä napsimassa, kun siltä tuntuu.
Lapsista parasta on äidin askartelema joulukalenteri, jonka paketeista löytyy pieniä ihanuuksia, herkkuja ja silloin tällöin kirjoja. Paketin sisältö ei saa maksaa euroa enempää ja Fanni käy paljon kirpputoreilla sekä hankkii lahjoja edellisen joulun alennusmyynneistä.
Tonttuovi on sekin lasten suosikki. Solskenbackenin oma kotitonttu on varsinainen keppostelija. Yhtenäkin yönä se oli maalannut kaikille perheenjäsenille viikset. Hauskojen tempausten lisäksi tontulla on tärkeä tehtävä: se vie lahjatoiveet eteenpäin.
“Jokainen koriste sisältää tarinan ja taltioin niistä jokaisen sydämeeni”,
Perhe vaalii rakkaita jouluperinteitä. Jouluaiheiset kirjat otetaan esille pikkujouluissa ja niitä luetaan läpi joulun. Moni kirjoista on peräisin Fannin ja Robinin lapsuudesta, mutta uusia kirjoja haetaan myös kirpputorilta.
Kirjojen lisäksi odotettu perinne on 500 palan palapeli. Se otetaan esille aattona ja pelin kanteen kirjoitetaan ketkä ovat olleet sinä jouluna peliä kokoamassa.
“Me keräilemme muistoja, emme tavaroita. Asioilla, joihin panostamme, täytyy olla tunnearvoa ja tuoda mielihyvää”, Fanni miettii.
Keittiön pienen kuusen lapset koristelevat yhdessä ja Fanni ottaa koristeluvastuun olohuoneen isommasta kuusesta. Keittiön kuusi haetaan jo pikkujouluihin, isompi viikkoa ennen aattoa. Robinilla on tapana muistaa Fannia joka joulu uudella kuusenkoristeella.
“Jokainen koriste sisältää tarinan ja taltioin niistä jokaisen sydämeeni”, Fanni kertoo. “Oikeasti olen minimalisti ja silmä lepää, kun tavaraa ja värejä on maltillisesti. Jouluna minusta kuoriutuu maksimalisti ja tykkään, kun kaikkea on paljon.”
Jouluna minusta kuoriutuu maksimalisti ja tykkään, kun kaikkea on paljon.”
Vaikka emme enää mahdu yhtä aikaa pöydän ääreen, yhdessäolo on tärkeintä ja se, että me sisarukset saamme viettää jouluaamun yhdessä, niin kuin olemme tehneet lapsesta asti.”
Perheen eläimet saavat osansa joulun tunnelmasta. Kissat Lillis ja Nisse herkuttelevat lempiruoallaan hauella. Tosin Nissen mielestä joulussa on parasta rapsutus ja silittäminen, joten kissan löytää aina sieltä, missä tapahtuu. Sir Dumppe -kanille katetaan herkkulautanen ja kanoille puuroa marjojen kera.
Aattoaamuna Fannin sisarukset perheineen kokoontuvat Solskenbackeniin nauttimaan joulupuuroa.
“Vaikka emme enää mahdu yhtä aikaa pöydän ääreen, yhdessäolo on tärkeintä ja se, että me sisarukset saamme viettää jouluaamun yhdessä, niin kuin olemme tehneet lapsesta asti.”
Puuron jälkeen kanalan väelle viedään herkkuja. Kun hämärän hyssy laskeutuu, pihapiiristä kuuluu vienoa kaakatusta. Koko perheen juhla voi alkaa.
“Tykkään puuhastella, mutta stressiä en ota. Panostan niihin asioihin, jotka tuovat meille iloa.”
