Kun korona iski, maailma lähestulkoon pysähtyi. Myös Finnairin lentäjänä työskentelevä Sanna Kari lomautettiin. Sannan työt keskeytyivät kuukausiksi, ja loppuvuoden 2020 hän odotteli, milloin ne taas jatkuisivat.

Tuli talvi, ja Sannan perheessä alettiin jo miettiä seuraavaa kesää. Mitä tehtäisiin tulevana juhannuksena? Sanna pohti, pitäisikö varata mökki.

– Onhan meillä mökki, jonne voidaan mennä ainakin pihalle grillailemaan, tuumasi hänen puolisonsa Janne Heikkonen.

Ja olihan heillä: Sannan isovanhempien entinen talo Raaseporissa. Sannan faffa eli isoisä oli jäänyt asumaan taloon yksin, kun fammu eli isoäiti oli kuollut. Kun myös Sannan isoisä vuonna 2009 kuoli, rakennus jäi tyhjilleen. Sanna ja hänen isänsä Erkki Kari lunastivat perikunnalta talon itselleen.

Rakennuksessa aloitettiin saman tien remontti. Vanha talo on muodoltaan niin sanottu paritupa, jonka tuvan puoli on peräisin 1700-luvulta ja ison kamarin puoli 1800-luvulta. Tuvan katosta purettiin sinne 1960-luvulla laitetut kovalevyt ja muoviset päällysteet, ja niiden alta paljastuivat jykevät hirret ja lankut. Ne oli päällystetty kalkkimaalivellillä ja vaativat pesua.

Seuraavaksi tapetoitiin iso kamari ja ikkunanpuitteet maalattiin. Sen jälkeen siellä pystyi yöpymään. Ison kamarin puolelta poistettiin myös vanhat vaatekaapit. Lisäksi talosta purettiin vanha keittiö.

Remontti kuitenkin keskeytyi, koska Hämeenlinnassa alkoi isompi rakennusurakka: Sanna ja Janne rakennuttivat pohjalaistyylisen omakotitalon kodikseen. Samoihin aikoihin syntyi myös perheen esikoistytär.

Siihen tyssäsi mökin kunnostus. Mökistä tuli Sannan isän varasto ja puuhamaa: isä ajoi nurmet ja piti paikkoja kunnossa. Mökin takapihalla on myös terapiatraktoriksi kutsuttu vanha Fordson Major, jota Sannan isä kunnostaa ja käyttää piha- ja lumitöissä. Mökin pihalla kuivuvat edelleen isän polttopuut, ja tekemistä on myös autotallissa.

Muutaman vuoden päästä Sannan ja Jannen perheeseen syntyi vielä toinen tytär. Mökistä puhuttiin silloin tällöin, mutta pikkulasten kanssa remontti ei sen kummemmin edistynyt.

Koronapandemia muutti Sannan arjen, ja keväällä 2021 hän sai idean.

– Mitä sanoisitte, jos menisin laittamaan mökkiä kuntoon? hän kyseli.

Myönteinen vastaanotto sai Sannan uudestaan innostumaan remontista, ja isä lähti hommaan mukaan. Kun töistä oli kerran vapaata, Sanna teki hommia mökillä muutaman päivän viikossa.

– Tehtiin sillä ajatuksella, että talo tulisi sisältä asuttavaan kuntoon. Ulkoverhouksella ei ollut kiire, Sanna kertoo.

Hommien aikataulu oli kunnianhimoinen: juhannukseksi piti päästä jo mökille. Ensi töikseen Sanna alkoi pestä keittiön kattoa kalkkivellimaalista vedellä, tiskiharjalla ja rätillä. Valmiista katosta tulikin kaunis, tumma katseenvangitsija.

Näkyvä muutos tapahtui myös tuvan seinille, jonka hirsien päällä oli vanhoja tapettikerroksia kymmenkunta. Kun väliseiniltä poistettiin tapetteja, alta paljastui graavin näköisiä hirsiä. Ne oli lastuttu eli hirren pinta oli ikään kuin kynsitetty kirveellä, jotta savi-olkirappaus oli saatu pysymään niissä. Sanna jätti avatuista kohdista hirsien ylosan näkyviin, mutta muutoin niiden päälle laitettiin huokolevyt ja uusi, vihreäkuvioinen tapetti.

Myös faffan ja fammun pimeässä makuuhuoneessa oli paljon tekemistä. Katosta purettiin 1960-luvun kovalevykerros. Alta paljastuneet kattolankut jätettiin alkuperäiseen kuntoon, mutta paneloitiin piiloon. Huoneen ikkunanpielet olivat tupakansavusta keltaisenaan, joten ne maalattiin ensin pohjamaalilla ja sitten valkoisiksi. Lisäksi huoneen rapattu seinä putsattiin ja seinät tapetoitiin. Rappausta piti myös poistaa, ja pätkä alta paljastunutta tiiliseinää jätettiin näkyviin.

Huoneesta tuli tyttöjen huone, jossa on nyt kaksi ovea. Toinen löytyi, kun väliseinä avattiin.

Miltei kaikki talossa on kierrätettyä. Keittiön yläkaapit ovat Sannan veljen rakennuksen ylijäämää ja alakaapit Torista löydetyt. Sanna yhtenäisti kokonaisuuden veljeltään yli jääneillä vetimillä, jotka hän hioi ja lakkasi. Kokonaisuus näyttää 1950-luvun keittiöltä.

Myös mökin huonekalut on kerätty eri paikoista käytettyinä. Tuvan sohva on kuulunut taloon jo vuosikymmeniä. Jo ennen nykyistä sohvaa samalla paikalla oli sohva, jossa on nukkunut lapsia.

– Uutena on hankittu vain patjat ja jääkaappi, kaikki muu on käytettyä. Maailma on aika valmis, kun kaiken saa vanhana, Sanna sanoo.

Myös valaisimissa on muistoja menneestä. Tuvan valaisin on vanhoista osista koottu kaunis punnusvalaisin. Tiskipöydän valaisin puolestaan on peräisin Sannan vanhempien 1980-luvun talosta. Sen kellastunut keskiosa on tuunattu spraymaalilla mustaksi, joten se rimmaa hyvin yhteen keittiön mustan jääkaapin kanssa.

Miksi Sanna ja Erkki halusivat säilyttää paikan suvulla? Vaikka talo on ollut heidän suvullaan suhteellisen lyhyen ajan, se on myös Erkin lapsuudenkoti.

– Vuonna 1960 isän perhe osti talon. Isäni oli silloin 11-vuotias, Sanna kertoo.

Talo on aikoinaan toiminut kestikievarina, jolla oli anniskeluoikeus. Sen ymmärtää, sillä talo sijaitsee Kuninkaantien varressa. Perimätiedon mukaan siellä on myös joskus käyty käräjiä.

Talo peruskorjattiin fammua ja faffaa varten mukavammaksi 1990-luvulla. Silloin taloon tehtiin sisävessa ja kylpyhuone, jotka ovat yhä käytössä. Remonttia tehtiin tuolloin enemmänkin: keittiö kunnostettiin, taloa maalattiin ulkoa ja kattotuolit uusittiin. Lisäksi lattiat ja tuvan kattohirret muovitettiin ja ison kamarin seinäpintoihin laitettiin kipsilevyjä.

Osa näistä korjauksista on nyt purettu ja nikotiininkeltaiset tapetit revitty pois.

Remontti eteni siten, että perhe pääsi suunnitellusti viettämään juhannusta korjatussa mökissä.

– Sisältä paikat alkavat olla jo sellaisessa kunnossa, että pärjätään. Suunnitelmissa on vielä ilmalämpöpumpun hankkiminen.

Ulkohommia vielä olisi: vanha sauna on uusimispisteessä, autotalli pitäisi maalata ja talon ulkovuoraus uudistaa.

Mökkiläiset ovat viettäneet korjatussa mökissä aikaa muutaman päivän kerrallaan. Se on toiminut kuten ajatus oli: Sannan vanhemmat asuvat parin kilometrin päässä ja Jannen äitikin samalla paikkakunnalla, joten mummolat ovat lähellä. Mökki toimii tukikohtana lähellä mummoloita, jonne mennään usein syömään ja viettämään aikaa.

Pellolla näkyy peuroja tai jäniksiä, joita voi mennä faffan kiikarin kanssa katsomaan. Kesällä heitetään tikkaa tyttöjen kanssa takapihalla. Aikuiset eivät ole ehtineet vielä paljon puhdasta lomaa viettää, mutta senkin aika koittaa.

Raasepori on tuttu Sannalle ja Jannelle, sillä molemmat ovat sieltä kotoisin. Mökillä käydessä voi tavata muutamia ystäviäkin ammoisilta ajoilta. Pariskunta ei koe koskaan kokonaan lähteneensä paikkakunnalta, sillä he ovat viettäneet Raaseporissa viikonloppuja ja lomia. Takaisin he eivät silti enää osaisi muuttaa.

– Mökki on hyvä paikka tulla rauhoittumaan ja pysähtymään. Elämänrytmi on hitaampi. Täällä pimeys on pimeämpää ja hiljaisuus hiljaisempaa, Sanna kuvailee.