Moni kätevä asia kotona on ruma, ja siksi en voi sietää käytännöllisyyttä
Me suomalaiset rakastamme muovisia pöytäliinoja, sadekatoksia, goretex-housuja ja merinovillakerrastoja. Kaikkeen on varauduttu, ja se on sietämätöntä, Anna Brotkin kirjoittaa kolumnissaan.
Teen tunnustuksen ja toivon, ettei minulta tämän johdosta oteta Suomen passia pois. Mutta senkin uhalla, tässä se tulee: En voi sietää käytännöllisyyttä.
Tai no, tarkennetaan: En voi sietää sitä, että asioita perustellaan ensisijaisesti käytännöllisyydellä. En voi ymmärtää, miksi monelle käytännöllisyys on aina ensimmäinen arvo ja kaiken yläpuolella ja vasta sen jälkeen tulevat kaikki muut, kuten kauneus ja hauskuus.
Kaikista vähinten siedän, jos nämä käytännöllisyyttä rakastavat ihmiset yrittävät käännyttää minustakin käytännöllistä. En aio taipua koskaan! Epäkäytännöllisyys on uskontoni.
Omasta näkökulmastani käytännöllinen on usein tylsin, rumin ja vähiten hauska ratkaisu. Käytännöllisyydestä puuttuu jännitys ja ilo. Kaikki riskit on eliminoitu ja jäljellä on vain vakaa tieto siitä, miten asiat menevät. Kaikki on yhteensopivaa, soveltuvaa, mietittyä, järkevää ja saumatonta – eli toisin sanoen tappavan tylsää.
”Vähiten siedän, jos käytännölliset ihmiset yrittävät käännyttää minustakin käytännöllistä. En aio taipua koskaan!”
37 vuoden antropologisella otannalla uskallan väittää, että Suomi on käytännöllisyyden ykkösmaita. Me suomalaiset rakastamme muovisia pöytäliinoja (”tästä saa helposti pyyhkäistyä”), sadekatoksia (”jos sattuis satamaan”), goretex-housuja (”ei kato tuule läpi”), ja merinovillakerrastoja (”ei tuu kylmä sitten”). Kaikkeen on varauduttu.
Olen asunut myös Ranskassa, joka on huomattavasti Suomea epäkäytännöllisempi maa. Jos ranskalaisella on kylmä, hän laittaa kahdet farkut päällekkäin. Jos suomalaisella on kylmä, niin lause on jo oksymoron itsessään, koska näin ei koskaan pääse käymään. Jokaisella suomalaisella on merinovillakerrasto integroituna päälle jo syntymässä.
Käytännöllinen voi tietysti olla myös kaunista, mutta usein se on ennen kaikkea vain ja ainoastaan käytännöllistä. Moni kätevä asia kodissakin on ruma. Vai kenen mielestä sälekaihtimet, eteisen kuramatot tai pyykinkuivaustelineet ovat kauniita? Niinpä.
Totta kai on olemassa asioita, joiden käytännöllisyyden ymmärrän. Jos seisoo purjeveneen kannella kymmenen tuntia kaatosateessa, alkavat goretex ja merinovilla kiinnostaa minuakin. Ei siinä mitään.
Käytännöllisyydelle on paikkansa, montakin sellaista, mutta että tekisin kaikki elämänvalinnat käytännöllisyyden ohjailemana? Ei kiitos.
”Jos elämästä ei jää jälkeäkään mihinkään, onko silloin edes elänyt?”
Moni elää elämäänsä miettien, miten asioista pääsisi mahdollisimman vähällä vaivalla, helposti, nopeasti ja optimoidusti. Ettei vain sattuisi mitään.
Mutta jos elämässä optimoi kaiken ja minimoi harha-askeleet, jää moni hauska asia välistä. Käytännölliset ihmiset eivät koskaan eksy. He eivät tiedä, miltä tuntuu tulla sadekuuron yllättämäksi, miltä tuuli tuntuu luissa ja ytimissä, tai miltä tuntuu, kun paita liimautuu kesäsateella ihoon. He eivät tiedä, miten ikimuistoinen voi olla hääseremonia myrskyssä, miltä tuntuu silmään paistava aamuaurinko makuuhuoneen ikkunasta tai miten kaunis voi olla ihanasta illasta muistuttava tahra pöytäliinassa.
Jos elämästä ei jää jälkeäkään mihinkään, onko silloin edes elänyt?
