"Kaikki kävi lopulta nopeasti. Olin iskenyt silmäni metsittyneellä tontilla sijaitsevaan, vähälle huomiolle jääneeseen mökkiin kesälomani aikana. Olimme vuokranneet alueelta ystävän mökkiä monena kesänä. Kulkiessani mökin ohi huomasin miettiväni, miten ihanan paikasta saisi.

Omistajat vierailivat tontilla harvoin. Eräänä päivänä näin heidät uintiretkellä ja päätin kysyä, olivatko he koskaan ajatelleet luopuvansa paikasta. Ajoitus osui kohdalleen, ja pian sain avaimet käteen.

Päätöstä kiritti kirjaprojekti, sillä meillä oli ystäväni Jasmiini Lappalaisen kanssa tekeillä kirja mökkien remontoinnista. Mökki sopisi hankkeeseen täydellisesti.

Käärimme heti hihat, sillä tehtävää oli paljon. Tarkoituksemme oli tehdä itse niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäiseksi oli pistettävä kuntoon ulkoseinät, jotka olivat täynnä homepilkkuja ja sammalta. Pinta oli myös hilseillyt niin, ettei vanhaa maalipintaa erottanut.

Mökin pintojen läpikäyminen käsin rapsuttamalla tuntui valtavan työläältä. Onneksi kuulin tuttavaltani puhallusmenetelmistä, jotka kuorivat epäpuhtaudet pintaa vaurioittamatta. Eri menetelmistä päädyimme lasimurskapuhallukseen sen hellävaraisuuden vuoksi.

Telineiden pystytyksineen ja loppusiivouksineen urakka kesti kaksi päivää, ja jälki oli huima. Mökki sai neitseellisen pinnan, ja sen ympärillä leijui tuoreen puun tuoksu.

Halusin mökin sulautuvan mahdollisimman hyvin ympäristöön, joten valitsin kuultokäsittelyä varten Uulan Roslagin mahonki -tuotteen taatelin sävyssä. Ennen maalausta käsittelin mökin pinnan homesuoja-aineella.

Kuultokäsittelimme mökin ulkoseinät itse, ja sain hommaan avuksi ystäviä. Pinta suorastaan imi maalin sisäänsä, ja kaikkialla tuoksui sille ominainen tervan tuoksu.

Vaikka rehkiminen koetteli kroppaa, käsillä tekeminen ja jäljen syntymisen näkeminen palkitsi. Kaikkiaan urakka kesti kolme päivää.

Tehtävää riitti myös sisätiloissa. Hirret olivat vuosien saatossa kellastuneet, ja lisäksi sisällä haisi ummehtuneelta. Lattiassa oli tummia läikkiä, mutta puupinnat ja kauniit ruutuikkunat olivat ehjiä. Myös tulisija oli uudenveroinen. Kaikesta näki, ettei mökissä oltu asuttu pidempiä jaksoja.

Mökki puhallettiin myös sisältä, minkä jälkeen siellä tuoksui puhtaalta. Kävin imurilla ja kostealla rätillä läpi puhalluksesta syntyneen pölyn hirren pinnalta, jotta pääsimme maalaamaan.

Halusin mökkiin valoa, mutta päätin olla maalaamatta umpeen puhalluksella käsiteltyjä seiniä. Valitsin Uulan Ilona-kuultomaalin, joka jätti puun pinnan kauniisti näkyviin. Jälleen kerran sain avuksi liudan ystäviä, joiden avulla huhkimme sisäseinät muutamassa päivässä valmiiksi. Lattian hioin käsin hiekkapaperilla niin, että pinta rikkoutui, ja maalasin kahteen otteeseen.

Ero entiseen oli valtava. Tuntui, että jo pelkästään pintojen maalaaminen teki mökistä uuden.

Mökissä oli iso tupa, kaksi makuusoppea ja pieni keittiönurkkaus. Oli selvää, että keit­tiönurkkauksen olisi siirryttävä, sillä tarvitsin tilan pakastavalle käymälälle.

Pyysin apuun ystäväni Hannan, jolla on hyvä maku ja kokemusta sisätilojen sumplimisesta. Hän piirsi ja pähkäili, että paras paikka vessalle olisi keit­tiönurkkauksen päädyssä sijaitseva ikkunallinen tila. Uuden keittiön voisi sen sijaan sijoittaa tuvan pitkälle seinälle ikkunan alle, jotta käryt voisi tuulettaa ikkunasta ulos.

Purimme Jasmiinin kanssa vanhan keittiön ja veimme kalusteet kierrätykseen. Uusi keittiö löytyi Ikeasta.

Koska kokkaus tapahtuisi enimmäkseen ulkona, tarvitsin sisälle vain uunin ja lieden. Hankin liikuteltavan lieden, jonka saa ripustettua pois pöydältä, ja näin jää lisää laskutilaa. Jääkaapin sijoitin keittiön päätyyn tuvan puolelle. Olen ollut valtavan tyytyväinen sekä keittiön väriin että helppohoitoisuuteen.

Vessaa varten rakennutin seinän ja oven paikallisella rakennusammattilaisella. Sähköt uusittiin niin, että vanha, jo elämää nähnyt sähkökaappi sai rinnalleen uudemman ja tehokkaamman kuormituksen lisäännyttyä. Myös patterit vaihdettiin uusiin.

Päätin jo ostovaiheessa, että käytän sisustuksessa mahdollisimman paljon kierrätettyjä huonekaluja. Työkiireiden ja matkojen vuoksi pyysin äitiäni tarkkailemaan eri nettisivuja aarteiden etsinnässä. Tehtävä oli hänelle mieluisa, ja äiti tekikin onnistuneita löytöjä.

Halusin mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista tyyliä. Jatkettavan ruokapöydän seuraksi äitini löysi muutamalla kympillä kuusi samanhenkistä tuolia, jotka hän tunnisti suunnittelija Kimmo Varjorannan Pisara-tuoleiksi.

Makuuhuoneen sängyn runko löytyi ilmaiseksi mökkipaikkakunnan ilmoitussivuilta. Jykevän ja leveän sänkysohvan ostin näkemättä. En ehtinyt itse paikan päälle, mutta ystävällinen naapurini oli vastaanottamassa myyjiä, kun he toivat sohvan perille eräänä helteisenä kesäpäivänä. Mökin kaikki astiat on kerätty kirpputoreilta tai käytettyjen tavaroiden liikkeistä.

Tontilla oli pieni, mökin tyyliä mukaileva saunarakennus. Myös sen ulkopinta oli kulunut, mutta asia korjaantui lasimurskapuhalluksella. Sisältä jätin saunan alkuperäisen tummaksi, sillä mielestäni parhaat löylyt saa hämärässä tunnelmassa.

Haaveilin makeista löylyistä ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta nuohooja laittoi saunan käyttökieltoon paloturvallisuusriskin vuoksi. Kiukaan hormi ja savupiippu olivat kiinni hirsiseinässä, ja kiukaan ympäriltä puuttuivat ajanmukaiset eristeet. Nuohoojan mukaan sauna olisi voinut palaa minä hetkenä tahansa. Edellisten omistajien vähäiset käyttökerrat ja hyvin kuumaa kestävä hirsi olivat todennäköisesti säästäneet sen.

Ammattilaisen avulla yhdyshormi, kiuas ja savupiippu uusittiin. Vanha umpipuusta tehty ovi vaihdettiin lasioveen ja järvenpuoleiselle seinälle avattiin ikkuna. Nyt lauteilta näkee suoraan järvelle.

Näillä muutoksilla, päivityksillä ja kohennuksilla mökistä on tullut niin viihtyisä, että koko perhe on riemuissaan aina, kun alamme puuhata mökille lähtöä."