Avotakka

Miten mökkeily lisää onnellisuutta? Ella Kanninen kertoo Sohvaryhmä-podcastissa intuitiosta, joka teki hänestä pyöröhirsimökin omistajan

Miten mökkeily lisää onnellisuutta? Ella Kanninen kertoo Sohvaryhmä-podcastissa intuitiosta, joka teki hänestä pyöröhirsimökin omistajan
Mökkeily vetoaa kaikenlaisiin ja kaikenikäisiin ihmisiin. Juontaja Ella Kanninen, 46, löysi oman mansikkapaikkansa sattumalta. Mukanaan se on tuonut remonttiriemua, uudenlaisia kohtaamisia ystävien ja jälkikasvun kanssa sekä alati kasvavan onnellisuudentunteen.
Julkaistu: 28.10.2021

Sohvaryhmän kolmoskauden viidennessä jaksossa on aiheena ennennäkemättömään suosioon kohonnut mökkeily. Mikä siinä vetoaa? Miten mökkeily voi parantaa omaa hyvinvointia ja jopa elämän merkityksellisyyttä? Siitä kertoo meille juontaja Ella Kanninen, josta tuli viime vuonna kohennusta vaativan 1970-luvun pyöröhirsimökin ikionnellinen omistaja.

Kuuntele Sohvaryhmä-podcastin Ella Kanninen -jakso:

Ella, millainen mökkeilijä olet?

Olen vasta-alkaja, sillä minulla on ollut oma mökki vasta puolisen vuotta. Meidän perheellä ei ollut koskaan omaa mökkiä, ja lapsuuden mökkireissut kohdistuivat sukulaisten ja tuttavien mökeille. Niiden kautta mieleeni on piirtynyt maisema, johon kuuluu pieni puumökki järven rannalla ja vähän mukavuuksia. Siihen liittyy puiden halkominen, veden kantaminen ja metsässä samoilu.

Mökkeilyssä minua viehättää tietty villeys ja vapaus ja että saa olla sellaisessa seurassa kuin haluaa.

Miten päädyit mökinomistajaksi?

Luulen, että mökin hankinta liittyy keski-ikäistymiseen. Oikeastaan olen toiminut kuin käsikirjan mukaan: vuokrannut ensin mökkiä monta kesää ja nähnyt sen hyviä ja huonoja puolia ja vasta sitten lähtenyt hankkimaan omaa.

Olen mielestäni valtavan pragmaattinen, jos vertaa italialaisiin ystäviini tai italialaiseen mieheeni, mutta tässä päätöksessä ei ollut järjen hiventä, mieheni mielestä ei varsinkaan. Tunne oman paikan haluamisesta vain tuli niin vahvaksi, että en voinut enää taistella sitä vastaan, kun olin iskenyt silmäni synkkään pieneen mökkeröiseen synkän metsän keskellä vain yhden mökin päässä vuokramökistämme.

Ystävä sanoi, että mitäpä jos jättäisit mökin kuistille lapun, että olen kiinnostunut siitä. Yhtenä päivänä näin mökillä ihmisiä. Uin huuleni siniseksi, kun vakoilin heitä vedessä, ja sitten kun näin, että he olivat tekemässä lähtöä, juoksin tielle, hyppäsin heidän eteensä ja kysyin, oletteko koskaan harkinneet mökin myymistä. No ehkä esittelin itseni ensin. He olivat aika hämmästyneitä mutta itse asiassa pohtineet myymistä. Sain myös äitini mukaan juoneen, vaikka hänen ensireaktionsa mökille tullessaan olikin hmmm.

"Mökkeilyssä minua viehättää tietty villeys ja vapaus ja että saa olla sellaisessa seurassa kuin haluaa."

Millaisia yllätyksiä mökki on tuonut mukanaan?

Tutut varoittivat, että mökistä saattaa löytyä vaikka minkälaisia yllätyksiä: hometta ja eläimiä. Mutta luotin siihen, että mökki on perusterve, vaikka mistä minä mitään silloin tiesin. Ajattelin, että pinttyneen suljetun tilan hajun saisi siivoamalla pois, ja niin sen saikin, kun kellastuneet hirret kuorittiin lasimurskapuhalluksella puhtaaksi puuksi.

Ystävät auttoivat maalaamalla puhdistetut seinät kuultomaalilla. Jokainen seinä on erivärinen, koska jonkun kädenjälki on ollut tujakampaa ja toinen on ollut oikein helläkätinen. Lopputulos on kaikessa kirjavuudessaan ihana, koska muistan kutakin maalipintaa katsoessani, kuka sen on maalannut. Näin sain mökkiini konkreettisen muistijäljen.

Mitä mökkeily on jo ehtinyt antaa sinulle?

Se on antanut ihan valtavasti. Heti kun sinne lähtee kotoamme Vantaalta, pääsee kaikista pölyistä ja hälyistä ja työviikon rasitteista eroon. Ympärillä on mahtava mökkiläisten yhteisö, joka auttaa pyyteettömästi. Pystyn toteuttamaan villejä ruoka- ja kestitsemisunelmia, koska kestitseminen tuottaa minulle valtavasti iloa. Sielu lepää ja tasot laskevat jo siitä, kun tuijottaa järven pintaa eikä tarvitse tehdä mitään muuta. Lapset unohtavat laitteensa hetkeksi ja tykkäävät uida ja onkia, sytyttää saunaan tulen ja kantaa sinne vesiä, eli olen saanut huijattua heidät nauttimaan samoista asioista kuin minä lapsena.

Olisin voinut porskuttaa eteenpäin onnellisena tästä kaikesta tietämättä, mutta nyt olen vielä onnellisempi. En koskaan voi tietää, koska mieheni töiden takia muutamme Italiaan tai mihin muualle elämä meidät heittää ja toivon, että mökkipaikka olisi meillä aina ja se olisi meidän pysyvä onnenpesämme.

On kai mökkeily ollut välillä työlästäkin?

En ota mökkiä työmaana, vaikka aina on nikkaroitavaa ja paranneltavaa. Joka kerta kuin menen, tiedän, että on lista asioista, joita pitää tehdä, mutta niitä tehdään tai ei tehdä. En halua ottaa siitä paineita. Äitinikin voi vaan istahtaa terassille, katsoa järvelle ja huomaa, että on istunut siinä monta tuntia. Kyllä puiden latomiset ja muut odottavat.

Kommentoi »