Unelmien Talo&Koti

Jouluauto, 200 lasista koristepalloa ja äidin oma joulukuusi! Elisan ja Harrin tunnelmallinen hirsitalo ilahduttaa myös nyssematkustajia

Jouluauto, 200 lasista koristepalloa ja äidin oma joulukuusi! Elisan ja Harrin tunnelmallinen hirsitalo ilahduttaa myös nyssematkustajia
Miininin perheen koti loistaa rautakautisen pellon laidassa, satavuotiaassa talossa Tampereella. Joulun alla sen lämmöstä nauttivat myös ystävät, naapurit, ohikulkijat ja nyssen odottajat.
Julkaistu 13.12.2022

Toissa kesänä Miininit muuttivat melkein ­kahdensadan kilometrin päähän työpaikoistaan ja tutuista ympyröistään. Koti tehtiin ­Vuohensillan tilalle, mansardikattoiseen taloon, ­jossa on ­joskus asunut neljä perhettä. Taloa on ­kunnostettu ja sisustettu muutosta asti, pikkuhiljaa tarpeen ja fiiliksenkin mukaan. Täällä, niin kuin missä tahansa, ollaan läpikulkumatkalla, yhtenä lenkkinä talon ­pitkässä asukasketjussa.

Joka joulukuun alussa Miininit järjestävät kodissa isot joulujuhlat ystäville ja naapureille. Elisa kertoo, ettei stressaa joulua ­yhtään, mutta joulujuhlia senkin edestä.

Miininien hirsitalo on rakennettu vuonna 1925 alunperin neljän perheen kodiksi. Siinä on kahdeksan huonetta ja keittiö, yhteensä 200 neliötä. Seuraa Elisaa somessa: @elisa_ihmemaassa.
”Laattojen sävy sopii ruokailutilan vihreään kaakeliuuniin”, Elisa kertoo. Keittiön lankavetimet hän tilasi Helakaupasta. Tapetti on Global Fusion ­Tropical, hyasinttimaljakot hankittu Granitista. Elisan villa­sukat ovat joululahja äidiltä.
”Täällä ollaan läpikulkumatkalla, yhtenä lenkkinä talon pitkässä asukasketjussa.”
Kattovalaisin on Artekin Mehiläispesä, pöytäliina Marimekosta, lasipullo huutokaupasta, wieniläistuolit Ikeasta ja pinnatuolien hankintapaikkaa ei kukaan enää muista. Jalkavalaisin on lainassa Sveitsiin muuttaneilta ystäviltä, ja sen valmistaja on Marset.
Elisa voi käyttää kakun koristeluun monta tuntia. Marketin glögijuustokakussa on koristeena valkosuklaata, viikunoita, passionhedelmiä ja ananaskirsikoita. Arabian Pauliinat Elisa on saanut äitipuoleltaan.

Mikä vanhassa talossa kiehtoo?

Elisa: Ajatus talon historiasta rauhoittaa ja ankkuroi tähän ­hetkeen. Talo on ollut olemassa kauan ja tulee olemaan kauan ­jälkeeni. ­Haluan kohdella taloa kauniisti. Jatkaessamme eteenpäin ­luovutamme talon entistä paremmassa kunnossa seuraaville ­asukkaille.

Harri: Minua kiinnostaa paitsi talon, myös kotiseudun historia. ­Tunnen kuuluvani johonkin, kun alan hahmottaa, miten alue on ­rakentunut nykyiseen muotoonsa. Oli hienoa saada selville, että ­tässä on ollut rautakautinen kalmisto ja pelto.

Elisa: Tuntuu turvalliselta, että tällä paikalla on asuttu jopa ­tuhansia vuosia.

Miten teillä riitti rohkeus muuttaa alakouluikäisten kanssa uusiin ympyröihin?

Elisa: Lastenkin kanssa voi tehdä isoja ratkaisuja. Valmistelimme lapset kaupunginvaihdokseen hyvin ja otimme heidät muuton suunnitteluun ja päätöksentekoon mukaan. Lapset ovat olleet muuttopäätökseen tyytyväisiä, vaikka heillä oli tosi kivat kaverit ja koulut vanhassa kodissa Helsingissäkin.

Harri: Olen kuskannut lapsia vanhojen kavereiden luo Helsinkiin ja sieltä kaverit ovat tulleet meille kylään. Täällä on tietenkin jo uudet kaverit. Sosiaaliset suhteet elävät omalla painollaan ja jotkut siteet haalistuvat luonnostaan.

Miksi päädyitte juuri tähän kotiin?

Elisa: Harri sanoo varmasti, että siksi, kun talossa on mansardi­katto, koska se on aina halunnut asua mansardikattoisessa ­talossa. Tampere oli houkutellut jo pitkään. Meillä on täällä ystäviä ja pidämme kaupungista. Helsingissä neliöt maksavat paljon, ­täällä saimme enemmän tilaa luopumatta ison kaupungin hyvistä ­puolista. Myös yhdet isovanhemmat ovat nyt lähempänä.

Harri: Kun teimme ostopäätöksen, ajattelimme, ettei meidän ­tarvitse tehdä remontteja. Pinnat olivat aika hyvässä kunnossa. ­Aika paljon on silti jo tehty.

Elisa: Ja mulla on kilometrin pituinen lista siitä, mitä pitäisi vielä tehdä!

Elisalla on noin kaksisataa lasista kuusenkoristetta. Marraskuussa koko perhe lähtee juhlavasti kaupunkivaatteisiin pukeutuneena koristeostoksille. Molemmat pojat saavat valita yhden uuden lasikoristeen. Paperitähti ja pitsiverhot ovat Ikeasta.
Elisa suostutteli työkaverinsa tuomaan nukkumatin Saksasta. ”En uskalla ripustaa sitä kissojen pudotettavaksi kuuseen, joten se lepää laatikossa”, Elisa sanoo ja nauraa. Kuvan isoin pallo ripustettiin kuuseen, mutta se ammuttiin kuvausten jälkeen kuusesta Nerf-pyssyllä alas ja se meni rikki.
Joulukuusi koristellaan jo joulukuun alussa. ”Sanoin jo asuntonäytössä, että tuossa on hyvä paikka joulukuuselle”, Harri muistelee. ”Olohuoneen kuusi on äidin kuusi ja siihen koskee vain äiti, lapsilla on yläkerrassa oma puu”, Elisa selventää.
Olohuoneen ikkunalla riippuu Harrin ja Elisan ensimmäinen yhteinen joulukoriste. Se on hankittu opiskelija­jouluna ­Stockmannilta. Vitriinikaappi tuli talon mukana, pöytä on Tokmannilta ja matto Ikeasta. Karhulan lasin kattovalaisin on saatu edellisen asunnon mukana.

Mikä on parasta, mitä te olette talolle antaneet?

Elisa ja Harri: Patterit.

Elisa: Kun me 20 vuotta sitten muutimme ensimmäiseen ­yhteiseen kotiin, Harri, jonka ukki ja isä ovat putkimiehiä, intoili 1920-luvun pattereista ihan sikana. Mulla meni vähän pidempään oppia arvostamaan niitä.

Harri: Patterit ovat uusia, mittojen mukaan meille tehtyjä, mutta vanhan näköisiä Paladin-pattereita. Ne on valmistettu Englannissa ja tilasimme ne virolaisen Radiaatori-keskuksen kautta. Maksoimme niistä ehkä neljäsosan siitä, mitä ne olisivat maksaneet Suomesta hankittuna. Ainoa hankaluus oli niiden paino. Yksi patteri painaa yli 100 kiloa.

Elisa: Meillä on video siitä, kun me raahataan yläkerran kultaista patteria kahdestaan portaita ylös. Se naurattaa.

Mikä on remonttifilosofianne?

Harri: Teemme paljon itse, olemme molemmat jo lapsuudenkodeissamme tottuneet käsillä tekemiseen.

Elisa: Ei ole taloudellisesti eikä ympäristön kannalta järkevää uudistaa vain uudistamisen vuoksi. Haluamme remontoida vanhaa säästäen. Aiemmin puoliksi remontoidun keittiön remontoimme loppuun asti mahdollisimman paljon vanhoja runkoja ja ovia hyödyntäen. Olemme muuton jälkeen luopuneet monista remonttiajatuksista turhina ja huomanneet uusia tarpeita. Kun saadaan kaikki tehtyä, jatkamme itse ehkä jo eteenpäin.

Perheeseen kuuluvat Elisan ja Harrin lisäksi lapset Emil, 12, ja Isak, 7, sekä bengalikissat Miu ja Markku ja leopardigekko Albo Disco-Lisko Matolöksy Miinin. Vanhempien makuuhuone on tehty vanhaan vaatehuoneeseen. Koska huoneeseen sopivaa sängynrunkoa ei löytynyt, Harri teki sen itse. Suolakurkkuhaalarit toimivat perheen kylpytakin korvikkeina avantouintiretkillä. ”Me hankittiin Elisan kanssa suolakurkkuasut itsellemme ja pojat tulivat niistä niin kateellisiksi, että joulupukin piti tuoda pojille samanlaiset”, Harri kertoo.
Vihreitä kaakeliuuneja on joskus ollut talossa kaksi. Puretun uunin kaakelit ovat tallessa varastossa. Taulu on Eija Välirannan työ. Kun Elisa näki sen, hän mainitsi sen muistuttavan maisemaa Italiasta, Cinque Terreltä. Yllättäen Eija todella oli maalannut juuri Elisan tarkoittaman maiseman. Lepakkotuoli on Vekestä.
Kuisti on perinteisesti kylmä, eikä sitä ole syytä remontoida lämpimäksi. Ikkunalla riippuva kranssi on Elisan solmima, pähkinänsärkijä on Jyskistä, Design Letters -mukit Finnish Design Shopista, isot kynttilänjalat ovat Aarikan.
Harrin suosikkijoulukukka on hyasintti. Se kestää leikkokukkanakin.
Hirret on kuorittu esiin vain alakerran aulassa. ”Ajattelin, että on se nyt kumma, jos ei hirsitalossa näy yhtään hirsiä. Vaikka tämä ei ole ollut mikään tukkikämppä, on kiva, että piilukirveen jälki näkyy”, Harri sanoo.
Elisa on vakuuttunut, että talolla on oma tahto. ”En olisi kuvitellut valitsevani tuollaista tapettia, mutta tietenkin juuri se kuuluu takkahuoneen seinään”, Elisa sanoo. ”Usein on käynyt niin, että kun uusi tapetti on valittu ja ryhdytty pohjatöihin, jostain kerrosten alta löytyy lähes vastaava”, Harri jatkaa. Tapetti on William Morrisin Pimpernel, ruotsalainen antiikkikaappi on lahja Elisan äidiltä ja kynttelikkö Eno Studion Multi Candle Pin.
Miininien kodinhoitohuoneen ikkuna näkyy läheiselle bussipysäkille. Elisa piirsi ja valaisi ikkunaan joulukaupungin pimeässä bussia odottavien iloksi.
Musta lyhty on Kukkatalosta, valkoinen joululahja Elisan isältä.
”Ei ole ympäristön kannalta järkevää uudistaa vain uudistamisen vuoksi.”
Emil valitsi huoneensa sävyksi vihreän ja löysi Myriad-tapetin Seinäruususta. Sänky on Ikeasta.
Isak halusi itselleen huoneen, jossa oli kultainen sänky. Sänky jäi sille paikalleen, jossa se oli asuntonäytössä ollut, eikä sitä saa siirtää. Huoneen läpi kuljetaan kodinhoitohuoneeseen, Emilin ja vanhempien huoneeseen, eikä se ollut ollenkaan käytännöllinen valinta, mutta se ei haittaa Isakia yhtään.
Yläkerran aulassa on Elisan etätyöpiste. Harri tekee töitä joko sängyssä tai jooga- ja vierashuoneen turkoosissa nojatuolissa. String-hyllyn pöytälevyn päällä istuu Isakin eskarissa ompelema tonttu. Postikortit ovat Fotografiskasta. Kullanvärinen patteri on Paladinin.
Miininien perheen on tapana kasvaa yhdellä bengalikissalla jouluisin. Ensin tuli Miu ja sitten kodinvaihtaja Markku. ”Olemme lapsille kyllä sanoneet, että joka joulu meille ei tule kissaa”, Elisa vakuuttaa.
Työ-, jooga- ja vierashuoneeseen seinälle löydettiin täydelliset karpit Tampereen Seinäruususta. Tapetti on Komarin Flux INX6-087. Kun vanhoja tapetteja poistettiin, seinästä löytyi monta kerrosta erilaisia turkooseja ­tapetteja. Korkeaselkäinen nojatuoli on hankittu Ikeasta jo edelliseen kotiin, ja se on yksi Miun lempipaikoista. Kun Markku muutti Miinineille, Miu ei meinannut millään hyväksyä sitä. Pikkuhiljaa vihamielisyys muuttui ystävyydeksi, ja nyt kissat ovat bestiksiä.
”Tieto siitä, että tällä paikalla on asuttu tuhansia vuosia, tuntuu turvalliselta.”
Kuistin ikkunassa on ohikulkijoiden iloksi lasitussilla piirretty joulukaupunki ja Elisan liimapuulevylle maalaama joulukalenteri. Elisa piirtää siihen uuden numeron joka ilta.
Marraskuussa Elisa aloittaa kesäauton joulukoristelun. Kuusen ja valojen, kranssin ja pakettien lisäksi auton viereen ilmestyy joulupukin postilaatikko.
Kommentoi »