Elinan ja Pasin koti huokuu 50-luvun estetiikkaa ja vaikutteita Amerikasta – ”Kimalteva Elvis pääsee aina jouluna kuusen parhaalle paikalle”
Tyylikäs ei ole välttämättä kallista mutta Facebookin kirppisryhmissä ostopäätös pitää tehdä sekunneissa, tietää Avotakan art director Elina Henttonen. Runsaat kranssit, joulusukat ja Yhdysvalloista tuodut lasipallot pukevat perheen kodin jouluun.
Oli selvää, että uudessa kodissa olisi oltava 1950-luvun henki. Avotakan art director Elina Henttonen ja hänen miehensä Pasi ovat jo pitkään viehättyneet vintagesta. Kaikki taisi alkaa mieltymyksestä vanhaan rokkiin, ja vaivihkaa parin musiikkimaku, pukeutumistyyli ja sisustusmaku ovat kulkeneet käsi kädessä 1950-luvulle.
Elina ja Pasi löysivät etsimänsä Helsingin Kulosaaresta. Kerrostaloasunnossa vuodelta 1960 oli selkeästi 50-luvun muotokieltä. Alkuperäisiä elementtejä oli säilynyt, kuten kylmäkomero ja kaapit Leea-salpoineen.
Keittiön ja olohuoneen ikkunoista pilkottaa talvella meri. Puistomainen alue hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärellä oli nappivalinta autottomalle lapsiperheelle.
Elina, mikä teki teihin vaikutuksen asuntonäytössä?
Hyvä pohjaratkaisu ja hieno uusi tamminen kalanruotoparketti. Takka oli kiva bonus. Oleskelutilojen oviaukkoja on suurennettu, mikä avaa hienosti näkymiä tilasta toiseen. Työ-vierashuone olohuoneen jatkeena avartaa tilaa. Eteinen on niin tilava, että sinne sopivat myös lastenvaunut – ja arjessa pyykinkuivausteline.
Miten luonnehdit sisustustyyliäsi?
Se on mid-century modernia eli jälkifunkista sekoitettuna amerikkalaiseen diner-tyyliin. Uusin innostukseni on sikäläinen bohotyyli, jota edustavat olohuoneen matto, hapsulliset koristetyynyt ja viherkasvit. Haluaisin kotiin lisää rottinkia mutta en ole vielä keksinyt, mihin mahtuisi esimerkiksi 50-luvun rottinkinen tarjoiluvaunu parvekkeelta.
Aina kun löydän uuden vintagekalusteen, pitää hankkiutua jostain toisesta eroon. Niinpä pikkuhiljaa ja vääjäämättä sisustus muuttuu mieltymysten mukana. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin 1950-luku. Meillä on outojakin esineitä, kuten irtopäitä: kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti sisustuksessakaan.
Miten olet ihastunut vintageen?
Olen löytänyt kirpputoreilta kivoja kalusteita ja todennut, että vanhat tavarat ovat laadukkaampia, edullisempia, persoonallisempia ja ekologisempia kuin uudet. Toki niiden eteen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa, kuin jos marssisi Ikeaan. Tulee mahtava fiilis, kun löytää huippuhienon kalusteen pitkän etsinnän jälkeen.
Miten onnistut tekemään niin hyviä vintagelöytöjä?
Työni ansiosta seuraan trendejä tarkasti. Olen ostanut tiikki- ja rottinkikalusteita, ennen kuin niiden kysyntä on kasvanut ja hinnat kohonneet pilviin. Olen hankkinut useita kalusteita halvalla Tori.fistä ja Bukowskis Market -nettihuutokaupasta.
Parhaat löydöt olen tehnyt Facebookin Kallio kierrättää -ryhmästä. Siellä ei ehdi jäädä jahkailemaan vaan ostopäätös on tehtävä nopeasti, yleensä sekunneissa. Pitää siis tietää ensi silmäyksellä, mitä haluaa. Facebookin myynti-ilmoituksesta kannattaa ottaa talteen ruutukaappaus, jotta mahdollista hutiostosta voi tarjota jonossa seuraavalle.
Mainitse pari huippulöytöäsi.
Olin etsinyt pitkään työhuoneeseen kattovalaisinta. Kun näin nykyisen valaisimen myynnissä, tiesin sillä sekunnilla, että se on etsimäni. Klikkasin heti ja tein kaupat 25 eurolla. Astiavitriinin ostin 35 eurolla ja mietin vasta sitten, millä saan sen kuljetettua kotiin. Siinä on naarmuja, mutta pienet jäljet eivät haittaa, vaan historia saa näkyä. Vanhan kalusteen ei kuulukaan olla täydellinen.
Miten työ sisustuslehdessä on vaikuttanut tyyliisi?
Näen työssäni tosi paljon kaikkea hienoa – mutta kun samat muotiasiat alkavat toistua, niitä haluaa jo vältellä ja etsiä mieluummin persoonallisia ratkaisuja. Ajoittain kuvauksissa tulee kyllä ihastuttua ja lunastettua jotakin itselleen. Tässä työssä oma maku vahvistuu ja varmistuu.
Onko lapsi pakottanut tyylikompromisseihin?
Leluja on pitkin ja poikin. Alle metrin korkeudella ei voi pitää mitään särkyvää. Korkea lukollinen senkki on ollut loistava. Sinne ja kirjahyllyn ylähyllyille saa tavaraa lapsen ulottumattomiin. Matildan huoneessa halusin välttää lastenkalusteita ja -kuoseja, jotta ratkaisut kestävät aikaa. Lastenhuoneessakin saa olla vintagea!
Maalisävyjen valinta ei ole helppoa. Miten meni?
Ennen muuttoamme kaikki oli puhtaanvalkoista, mutta se ei tuntunut meidän tyyliseltä. Makuutilan neutraali tummanharmaa oli minulta virhevalinta. Tuntui, että jotain puuttuu. Lastenhuoneenkaan väri ei osunut kerralla: valitsemani vaaleanpunainen oli liian kylmä.
Nappasin Kapp Ahlin muovikassista aprikoosin sävyn, joka sointuu hienosti harmaaseen eikä ole liian prinsessaväri. Olohuoneeseen hain vihertävän harmaata, mutta sävy näyttääkin auringonvalossa vaaleansiniseltä. Pohjoispuolen kylmä valo viilentää värejä. Onneksi vaaleansiniseen täydellisesti sopiva Vincent Bakkumin taulu saa nyt sävyn näyttämään harkitulta. Amerikkalaiseen boho-tyyliin kuuluu valkoiset seinät. Ja olohuone on melko pimeä. Ehkä palaamme vielä joskus valkeaan!
Mikä on suhteesi jouluun?
Työssäni suunnittelen joulua myös toukokuussa mutta en ole silti kyllästynyt siihen. Kranssien tekeminen on hauskaa puuhastelua. Oma korttipajani ja paketointi-ilta ovat tärkeitä jouluun valmistautumisen hetkiä.
Pysyttekö myös jouluna tyylillenne uskollisina?
Meillä on paljon amerikkalaistyylisiä koristeita, kuten överit, runsaat kranssit ja joulusukat. Vanhan malliset lasipallot toimme Yhdysvalloista. Kimalteva Elvis Key Westistä pääsee aina kuusen parhaalle paikalle. Kun Elviksen Blue Christmas alkaa rahisten vinyyliltä, tulee jo ensimmäisistä nuoteista joulufiilis. Meillä on tekokuusi, koska emme ole koskaan jouluna kotona.
Onko kotinne nyt valmis?
Lapsiperhekiireessä kodinlaitto on ollut hidasta. Vasta nyt kahden vuoden asumisen jälkeen on olo, että alkaa olla valmista ja fengshuit kohdallaan – kunnes seuraava eteen tuleva vintagelöytö aiheuttaa tarpeen muutokseen.
