Kymppitonnin sohva 1500 eurolla! Avotakan AD Elina ei ole hankkinut 70-luvun kotiinsa juuri mitään uutena
”Merkillä ei ole väliä, vain tyyli ratkaisee.” Elinan ja Pasin koti 1970-luvun kerrostalossa on sisustettu aikaa kestävästi ja mahdollisimman edullisesti vintagella. Kirppishai Elina paljastaa, miten hän tekee huokeita löytöjä kotisohvalta käsin.
asukkaat Avotakan art director Elina Henttonen, 46, it-konsultti Pasi, 47, ja tytär Matilda, 9.
koti 97 neliön asunto vuonna 1979 valmistuneessa kerrostalossa Helsingin Kulosaaressa.
Elina, Pasi ja Matilda muuttivat kolme vuotta sitten Helsingin Kulosaaressa lisäneliöiden perässä uuteen asuntoon, jonka äänimaailmaan kuuluvat risteilylaivojen sumutorvet, koulun välituntikellon pirinä ja kirkonkellot.
Ikkunoista näkyy käkkyräisiä, vanhoja mäntyjä, jotka piilottavat taakseen Kalasataman pilvenpiirtäjien siluetit. Koti on sisustettu mahdollisimman edullisin vintagelöydöin eikä juuri mitään ole hankittu uutena. Miten se oikein onnistuu, Elina?
Sisustustyylini...
on hankalasti määriteltävä sekoitus useita tyylejä. Pidän 50-luvun mid-century modern -tyylistä mutta myös antiikista, erityisesti hieman synkästä viktoriaanisesta tyylistä. Keittiömme on fiftarihenkinen.
Työn puolesta seuraan sisustustrendejä mutta koetan välttää hetken hömpötyksiä ja sisustaa edullisesti, ekologisesti ja aikaa kestävästi. Vaikeinta on mielestäni sovittaa ihailemani tyylisuunnat talon rakennusaikakauteen, 1970-lukuun, sopivaksi. En halua kuitenkaan asua museossa vaan sekoitan ennakkoluulottomasti eri aikakausien tyylejä.
Ihailen minimalistisia ja harmonisin sävyin sisustettuja koteja, mutta pakko myöntää, että meidän perheessä ei ole ainuttakaan minimalistia. Tykkäämme askarrella erilaisten projektien parissa, joten kaikenlaista silppua ja sälää lainehtii pöytätasoilla jatkuvasti.
”Parhaat vintagehankintani ovat huonekaluja, joita kärsivällisesti metsästämällä olen säästänyt tuhansia euroja.”
Kirpputoreilta etsin erityisesti...
viehättäviä vanhoja öljyvärimaalauksia. Selaan kirpputoreilla tauluja vain taustapuolelta. Vasta tarpeeksi vanhan näköinen kehys saa minut katsomaan taulun kuva-aiheen. Keräilen sinivalkoisia maisema-astioita, sekä Arabiaa että englantilaisia. Merkillä ei ole minulle väliä, vain tyyli ratkaisee. Patinoituneille tarjottimille ja antiikkiottimille ja -aterimille löytyy aina käyttöä. Myös vanhat apteekkipullot käsin tekstattuine etiketteineen ovat heikkouteni.
Suosikkipaikkojani löytöjen tekemiseen...
ovat nettihuutokaupat, kuten Helander, Hagelstam ja Bukowskis sekä Tori, Vinted ja Facebookin kierrätysryhmät – siis kaikki, joita voi selata vaikka kotisohvalta käsin ja joissa nopeus ja tuuri ratkaisevat. Emme omista autoa, joten en pääse kiertelemään kauas kirppiksille.
Nettihuutokaupoissa isken vasta viime minuuteilla ja käteni hikoilevat jännityksestä, kun odotan, voitanko haluamani. Päätän maksimihintani etukäteen ja pysyn siinä. Usein hinnat karkaavat liian korkeiksi, mutta se on osa huutokauppojen viehätystä. Kiertelen toki myös Helsingin kirpputoreja, ostan niistä harvakseltaan pienesineitä. Vintageliikkeiden valmiiksi kuratoidut hintavat valikoimat eivät inspiroi minua.
Parhaat vintagehankintani...
ovat huonekaluja, joita kärsivällisesti metsästämällä olen säästänyt tuhansia euroja. Olin etsinyt pitkään persoonallista, mid-century modern -tyylistä sohvaa, mutta mikään ei miellyttänyt silmääni. Puoli tuntia ennen nettihuutokaupan päättymistä bongasin Hagelstamilta upean Finn Juhlin uustuotannon sohvan. Googletin, että se maksaisi uutena yli 10 000 euroa! Jätin yhden huudon ja suureksi yllätyksekseni voitin uudenveroisen sohvan 1 500 eurolla. Se tuntui pieneltä lottovoitolta.
Tiikkihuonekaluja olen ostanut 20–70 eurolla, ja kaksi Ilmari Tapiovaaran Lukki-tuolia poimin taloyhtiön roskalavalta ilmaiseksi. Uusiakin designhuonekaluja löytyy vähän käytettyinä edullisesti Torista. Käytön jäljet eivät minua haittaa: naarmut ja esineen historia kuuluvat asiaan.
Kun tavaraa kertyy liikaa...
laitan ylimääräistä myyntiin. Edullista tavaraa vien noin kerran vuodessa itsepalvelukirpparille. Arvokkaita tavaroita myyn Torissa ja vaatteita Vintedissä. Myymättä jääneet lahjoitan Kierrätyskeskukseen.
Koska ostan vintagea mahdollisimman halvalla, saan tavarat myytyä usein pienellä voitolla. Puhdistan ja stailaan esineet kauniisti ja otan mahdollisimman edustavat kuvat. Mittailen ja kirjoitan kattavat myyntitekstit hakusanalistoineen. Myynti-ilmoitusten tekeminen on aikaa vievää, joten harkitsen hankintojen tekemistä tarkkaan.
Parasta kodissamme...
on olohuoneen jatke, erillinen ruokailutila. Löysin sinne 20 eurolla soikean, ison ruokapöydän. Nimesimme huoneen Sunnuntaisalongiksi kuvitellen, että syömme siellä sunnuntaisin päivällistä ja kutsumme kavereita kahville. Todellisuudessa syömme siellä lähinnä jouluna. Aina muulloin pöytä on vallattu askarteluprojekteille ja läksykirjoille. Pasi korjaa sähkökitaroita, ja Matilda ja minä askartelemme ja ompelemme, yleensä vielä montaa projektia yhtä aikaa. Iso pöytä lähellä ikkunaa on loistava paikka puuhasteluun, ja keittiön ruokapöytä pysyy puolestaan aina puhtaana.
Jos voisin vaihtaa jotain kodissamme...
laittaisin keittiön uusiksi. Edellisten asukkaiden valitsemat valkoiset kaapinovet uravetimin ovat hankalat avata ja mustat laminaattityötasot ja -välitila mahdottomat pitää puhtaina. Haluaisin tammea keittiön kaapinoviin. Pieniin makuuhuoneisiin asentaisin tammiparketit harmaiden muovilaattojen sijaan. Kaikki säilytyskaapistotkin voisi vaihtaa.
Toisin sanoen haluaisin eroon kaikista 2000-luvun remonttiratkaisuista ja vaihtaisin ne paremmin rakennusaikakautta kunnioittaviin aitoihin materiaaleihin. Kaiken ei aina tarvitse olla alkuperäistä, mutta rakennusaikakaudelle tyypilliset värit ja materiaalit ovat ajattomampia ja paremmin aikaa kestäviä valintoja. Taloon on tulossa putkiremontti, joten siinä yhteydessä saamme remontoitua kylpyhuoneet.
