
Pasi vastusti jyrkästi, mutta Elina piti päänsä ja osti minimökin – nyt 12 neliön Oravalinna on koko perheen paratiisi
”Minä en aio astua sinne sitten jalallanikaan”, julisti puoliso, kun Elina päätti hetken mielijohteesta ostaa pikkuruisen kesämajan Helsingin Kivinokasta. Vaan kuinkas kävikään?


Kivinokan kesämaja-alue saattaa olla yksi Helsingin parhaiten pidetyistä salaisuuksista. Yllättävän harvat kaupunkilaisetkaan ovat käyneet tällä virkistysalueella, jonka ensimmäiset mökit on rakennettu jo 1940-luvulla. Kivinokassa on noin 600 pikkiriikkistä kesämajaa, jotka on sijoitettu sattumanvaraisesti metsän keskelle ja meren ääreen Vanhankaupunginlahdella. Alkuperäiset kesämajojen tyyppipiirustukset suunnitteli kaupunginarkkitehti Hilding Ekelund.
Vaikka Elina Henttonen asuu Kulosaaressa, puolentoista kilometrin päässä alueesta, hänkään ei ennen korona-aikaa ollut koskaan käynyt Kivinokassa, muka hieman syrjäisellä niemenkärjellä.
Me: Avotakan art director Elina Henttonen, 45, puoliso, konsultti Pasi, 46, ja tytär Matilda, 8.
Mökki: 12 neliön kesämaja luultavasti 1950-luvulta.
Missä: Helsingin Kivinokassa lähellä Herttoniemeä Vanhankaupunginlahdella, noin seitsemän kilometriä Helsingin ydinkeskustasta.





”Oma kesämökki ei koskaan ollut unelmissani. Minulla on hauskoja muistoja lapsuudenkesien mökkireissuista, mutta myöhemmin ajatus mökkeilystä tuntui tosi keski-ikäiseltä.
Pandemia-aikaan ulkomaanmatkat ja kulttuuririennot sai unohtaa. Juhannuksena 2020 saimme kutsun Kivinokkaan ystäväperheen mökille. Vasta silloin huomasin, miten hauskalta mökit näyttävät, miten kauniisti linnut laulavat ja miten aika tuntuu pysähtyvän.
”Näin jo mielessäni meidän täydellisen kesäisen perheidyllin!”
Tajusin, että mökki Kivinokassa sopisi meidän perheellemme täydellisesti. Meillä ei ole autoa, mutta kotoamme kävelee sinne 20 minuutissa. Mökit eivät maksa mahdottoman paljoa, eikä vähän leikkimökkiä suurempi mörskä vaadi paljoa ylläpitoa. Näin jo mielessäni meidän täydellisen kesäisen perheidyllin!







Tuumasta toimeen. Ryhdyin heti ottamaan selvää kesämajan hankinnasta. Löysin kolme myynnissä olevaa majaa, joita kävin katsomassa. Puolisoni Pasi vastusti ideaa jyrkästi. Hän ei suostunut tulemaan mukaan näyttöihin. Kun tulin toisen kerran katsomaan tätä majaa, hän oli vastahakoisesti mukana ja kävi vilkaisemassa sisään majan ovelta, nenäänsä nyrpistellen.
Kun kerroin hänelle kesämajan ostoaikeistani, hän julisti, ettei aio astua mökkiin sitten jalallaankaan. ’Saat mennä sinne jonkun muun kanssa’, hän puhisi.
Hyvä on, ajattelin. En antanut ankeilevan puolison lannistaa päähänpistoani vaan ostaa täräytin kesämajan itse.
”Isojen ikkunoiden ääressä on kiva kokkailla.”
Haaveesta ostopäätökseen meni kaksi viikkoa, ja sain majan avaimet vielä samana kesänä. Mökki myytiin irtaimistoineen, joten aloitin tavaroiden karsimisella ja uudelleenjärjestelyllä. Keittiö oli epäkäytännöllinen, eikä siellä ollut säilytystilaa, mutta muutaman fiksun kaapin ja laatikoston avulla tilaan mahtuu nyt kaikki tarpeellinen. Isojen ikkunoiden ääressä on kiva kokkailla.






suosin kierrätystä. Tein kirpputorikierroksia varten puhelimeen ostoslistan, jonka avulla oli vaivatonta löytää keittiön työvälineet ja muut puuttuvat pientavarat pikkurahalla.
Kalusteet oli hankittava millimetriviivain kädessä, enkä siksi onnistunut löytämään aivan kaikkea käytettynä. Myös uudet hankinnat tein pienellä budjetilla: talvikylmälle mökille ei kannata viedä mitään kovin arvokasta. Suosin aitoja luonnonmateriaaleja, kuten massiivipuuta, juuttia, pellavaa ja rottinkia. Muovia tai mdf:ää ei tähän tupaan tuoda – paitsi Crocsien muodossa.



Kivinokka on aivan ihmeellinen luontoparatiisi. Olen nähnyt viisi mäyrää auringonlaskussa ja bongannut uteliaan kärppäpesueen. Merikotkakin on liidellyt taivaalla, ja metsäkauriita näkee lähes joka kerta. Kerran uhittelevat metsäkaurishirvaat olivat vähällä seivästää minut sarvillaan, kun istuin kaikessa rauhassa pihakeinussa. Majani vierestä alkaa luonnonsuojelualue ja vanha, luonnontilainen metsä.
Metsässä kiemurtelee luontopolku, joka vie lintulavalle Vanhankaupunginlahdelle. Täällä ei voi uskoa olevansa keskellä pääkaupunkia.




Ja miten puolisoni Pasi suhtautuu mökkeilyyn nykyään? Hän alkaa jo talvella haaveilla, että pääsisipä pian Kivinokkaan. Viime kesänä hän kävi mökillä useammin kuin minä. Pasi ei koskaan malta istua paikoillaan, vaan hänellä on aina kädessään vasara, kirves, harava, grillipihdit tai kitara.
Mökillä yöpymiseen hän ei ole vielä suostunut. Kahdeksanvuotias tytär Matilda on jo lupautunut olemaan mökillä yötä, lelulahjonnan kannustamana.”








