Sytytätkö myrkyillä? Helpolla vilkaisulla tarkistat, ovatko ostamasi sytytysaineet oikeasti ekologisia – katso, mitä etsiä!
Miten löytää parhaiten kaupasta juuri ne sytykkeet, jotka ovat ympäristöystävällisiä? Mitä tietoja pitäisi etsiä paketista tai sytytysnestepullosta?
Aina ei tulta sytyttäessä ole käsillä tuohta eli maailman parasta luonnonmukaista sytykettä. Kuivat puupilkkeetkin voivat olla vähissä, eikä paperia tai pahvia pitäisi käyttää sytykkeinä lainkaan: ne sisältävät painomustetta ja muita palaessaan haitallisia aineita ja jättävät jälkeensä kasan tuhkaa.
Jotta tulen loimusta päästäisiin nauttimaan mieluiten helposti, tulee käännyttyä kaupan tarjoaman valikoiman puoleen. Kaikkea löytyy: valkoisia sytytyspaloja, ruskeita raapaistavia, puurouheesta koostettuja kuutioita, jauhomaista rouhetta pienissä pusseissa ja vaikka mitä. Kuinka niistä osaisi valita ekologisimmat tai jättää ainakin huonoimmat hyllyyn?
Muistan, kuinka jo nuorena ensi kertaa tulia sytytellessäni huomasin valkoisten sytytyspalojen haisevan pahalta. Ilahduin, kun jossain vaiheessa löysin niiden tilalle sellaiset, jotka edelleen olivat väriltään valkoisia mutta eivät haisseet juuri miltään.
Valkoinen epäilyttää vieläkin, pakko myöntää. Väri tai muutenkaan palojen ulkomuoto ei silti ratkaise niiden paremmuutta. Olennaista on se, mitä ne sisältävät.
Tutki, löytyykö paketista tai pussista jokin metsäsertifikaatti, kuten PEC tai FSC.
Ennen kassalle kurvaamista kannattaa siksi tarvittaessa kaivaa lukulasit esiin ja tiirailla sytykepussin tai -paketin kyljessä olevaa tekstiä. Pakkauksesta olisi hyvä löytää merkintä, joka kertoo siitä, että sytykkeen raaka-aine on uusiutuvaa. Puupohjainen on sellaista, mutta ollakseen ekologista sen tulisi lisäksi olla tehty kestävästi tuotetusta raaka-aineesta. Tutki siis, löytyykö paketista tai pussista jokin metsäsertifikaatti, kuten PEC tai FSC. Jos mitään merkintöjä ei löydy, tuotteen vaikutuksia ympäristölle ei voi arvioida.
Jos palassa on raapaisupinta, se ei itsessään tee siitä epäekologista, ellei raapaisupinta sisällä synteettisiä kemikaaleja, kuten kaliumkloraattia.
Jos sytytyspala on puuperäistä ainetta, joka on kestävästi tuotettua, vielä on yksi tarkistettava kohta jäljellä. Jotta puuaines pysyy kasassa, siihen on ollut lisättävä sidosainetta. Yleensä se on jokin vaha, ja esimerkiksi mehiläisvaha uusiutuvana materiaalina ei aiheuta ympäristöhaittoja. Sidosaineista osa on kuitenkin fossiilista alkuperää.
Vahaa, kuten parafiinia ja steariinia, käytetään myös koko sytykkeiden materiaalina. Parafiini on tehty öljystä, steariini taas kasvi- tai eläinrasvasta. Siksi pahvipohjaisiin, harmaisiin kananmunakennoihin voi hyvin sulattaa vanhoista kynttilänpätkistä steariinia ja käyttää niitä tulien sytyttämiseen. Uusiutuvasta materiaalista tehdyt biohajoavat sytykkeet yleensä myös palavat muita paremmin.
Nestemäisistä sytytysaineista parhaita ovat kasviöljypohjaiset, huonompia taas etanolia sisältävät. Sytytyspaloja vastaavia sertifikaatteja pulloista ei löydy.
Jos tulilla aikoo laittaa ruokaa, ympäristötekoja voi tehdä myös grillihiilin tai nestekaasun osalta. Nestekaasukin on fossiilista alkuperää, vaikka se onkin paljon öljyä parempi tuote. Biokaasua taas ei Suomessa juurikaan pulloteta. Grillihiilistä puolestaan kannattaa valita ympäristö- ja Joutsen-merkittyjä.
Askartele itse sytykkeitä
Loppuvuosi on loistoaikaa sytykkeiden tekemiseen, koska mökillä tekee talvella alvariinsa mieli tulille ja osan sytykkeistä voi paketoida joululahjaksi.
- Kananmunakennosta ja sulatetusta steariinista syntyy söpöjä pikku sytykeruusuja. Lisäksi tarvitset pihdit, vanhan kattilan ja sydänlankaa.
- Perunalastujen ystävää voi ilahduttaa sytykesipseillä. Vanulappuja kastetaan pihdeillä kynttilämassaan, joka on sulatettu lasipurkeissa vesikattilassa.
- Sytykesydämiin tarvitset vanulappujen lisäksi lautasliinoja. Sydämet voi vaikka ensin ripustaa joulukuuseen ja myöhemmin käyttää sytykkeinä.
- Omalla mökkitontilla voi koota kuivuneista lehtipuun kuorista hauskoja, sipulinmuotoisia sytykenippuja. Hommaan tarvitset työkalun kuorten irrottamiseen, narua ja pyykkipoikia.
