Pieni puuportti johtaa kävelytieltä naantalilaisen omakotitalon pihalle.

– Portista on kätevä oikaista matkalla keskustaan, Suveka Kymäläinen sanoo ja napsauttaa hakasen kiinni.

Uutta isompaa kotia etsinyt helsinkiläisperhe muutti Naantaliin vuonna 2017. 

– Suuntasimme takaisin lapsuusmaisemiini talon perässä. Halusimme remonttiprojektin ja sen myös saimme.

Omat terveysongelmat ja mittava remontti saivat visualistina vaatetusalalla työskennelleen Suvekan vaihtamaan alaa.

– Savirakentamisesta on tullut minulle uusi ammatti, Suveka kertoo. 

Perheen toiveena oli löytää mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa oleva puu- tai hirsitalo. Ajatuksena oli remontoida koti mahdollisimman ympäristöystävällisesti ilman muoveja ja liimoja.

– Emme halunneet joutua tilanteeseen, jossa heittäisimme lavalle muutama vuosi aikaisemmin asennettuja laminaattilattioita tai purkisimme seinistä kipsilevyjä. Se olisi epäekologista, Suveka kertoo.

Sopiva asunto löytyi Naantalin keskustan kupeesta vuonna 1953 rakennetusta paritalosta.

– Talo on vanhoille naantalilaisille tuttu hammaslääkärin vastaanotosta. Nykyisessä keittiössä oli vastaanotto, ja hammaslääkäri asui itse nykyisessä olohuoneessamme. Vintissä oli ajan tapaan vuokralaisia, Suveka tietää.

Perhe ei jahkaillut ostopäätöksen kanssa, vaan teki tarjouksen heti ensimmäisen näytön jälkeen. Kolme huonetta ja keittiö sekä kokonaan asuinkäyttöön muutettava vintti tuntuivat heti oikealta.

– Olimme aika nopeita käänteissämme. Toukokuussa emme olleet edes miettineet muuttoa Naantaliin, ja heinäkuussa teimme jo kaupat.

Talossa on rankarunko ja hengittävät sahan­puru­eriseet. Korkea betoninen kellarikerros ja kylmä vintti.

– Talo ja asunto olivat pääosin kunnossa. Sisäkatoissa oli vanhat halltex-levyt. Pinnoista näki, että asuntoa oli edellisen kerran remontoitu 1990-luvulla.

Samalta vuosikymmeneltä oli myös eteisen nurkkaan rakennettu pieni kylpyhuone. Talo vaikutti hyväkuntoiselta, mutta kellarikerrokseen myöhemmin tehty lämpöeristys mietitytti. Suveka pohti, millaisessa kunnossa eristeiden takana olevat betoni­seinät mahtaisivat olla.

Remontissa talosta haluttiin poistaa kaikki mahdollisesti homealtistusta aiheuttava. Projektia tekemään palkattiin kaksi timpuria ja puuseppä. Yläkerran muutostyötä varten teetettiin suunnitelmat rakennusinsinöörillä.

– Emme tienneet etukäteen remontoimisesta mi­tään. Meillä oli apuna Rintamamiestalon remontti -kirja, josta luimme, miten edetä ja mitä materiaaleja käyttää.

Pian kirjoista ja netistä lisätietoa etsineelle Suvekalle tuli vastaan uusi tuttavuus, savi.

– Savi materiaalina alkoi kiinnostaa sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Se muun muassa tasaa huoneen ilmankosteutta ja sopii puutaloon sen hengittävyyden vuoksi, Suveka kertoo.

Neuvot savirakentamiseen Suveka sai arkkitehti Kati Juola-Alaselta. Hän neuvoi käyttämään savea sisäseinissä, sillä se on niihin myrkyttömin materiaa­li. Nyt savea on kaikissa alakerran sisäseinissä eteistä lukuunottamatta.

Lisää savea työstettiin kellarikerrokseen. Betoniseinien lisäeristykset, koolaukset ja villat poistettiin. Seinät palautettiin betonille, jonka jälkeen Suveka savirappasi pinnat. Myös kellarin betonivalulattia sai savikerroksen päällensä.

– Savi on kosteusteknisten ominaisuuksien puolesta ihanteellinen juuri kosteisiin ja kylmiin kellareihin, sillä se sitoo ylimääräistä kosteutta.

Ennen kaikkea savi on ympäristöystävällinen materiaali.

– Kaikki seinien ja lattioiden savet voi halutessaan kaapia irti ja käyttää uudelleen rakentamisessa.

Suvekan remonttifilosofian ytimessä oli ekologisuus, johon he pyrkivät esimerkiksi hyödyntämällä jo olemassa olevia materiaaleja. Käytäntö osoittautui kuitenkin haastavammaksi.

– Lattiat avattiin, koska halusimme parantaa lämpöeristystä lisäämällä uutta purueristettä painuneiden päälle. Alakerran laminaattiparketit lensivät purku­lavalle.

Kaikki alkuperäiset pontatut lattialaudat irrotettiin, ja ne oli tarkoitus kierrättää takaisin lattiaan.

– Käytännössä projekti ei onnistunut; kuivat laudat hajosivat irrottaessa, Suveka harmittelee.

Lattiaremontissa haluttiin lämmön lisäksi parantaa huoneilman laatua. Lattia tehtiin uusiksi siten, että laudan alle asennettiin ilmasulkupaperi.

– Halusimme ratkaisulla minimoida välipohjasta mahdollisesti nousevan puupölyn, joka voisi ajan myötä allergisoida, Suveka täsmentää.

Vintti oli päätyhuonetta lukuun ottamatta rakentamatta. Perhe sai kaipaamansa lisätilaa eristämällä koko ylimmän kerroksen. Materiaaliksi valittiin puukuidusta tehty eristelevy.

– Yläkerran asuinkäyttöön muuttamista helpotti se, ettei korjausrakentamisessa ole yhtä tiukat määräykset eristevahvuuksista kuin uudisrakentamisessa, Suveka kertoo.

Yläkertaan saatin huoneet perheen kahdelle lapselle, moderni kylpyhuone ja pieni aula. Samalla keskikerroksen eteisen nurkassa ollut 1990-luvulla rakennettu kylpyhuone purettiin.

Uusi lämpöeristys mahdollisti ylä- ja alakerran yhteen liittämisen uudella tavalla.

– Vintin kapea ja matala portaikko oli alun perin kylmää tilaa ja se oli erotettu ovella alakerrasta.

Portaikon ja yläaulan fiilis muuttui, kun niiden välinen seinä ja osa lattiaa avattiin. Vinttikerrokseen saatiin lisää avaruutta korvaamalla uuden makuuhuoneen päätyseinä sisäikkunalla.

Kun rakenteet ja pinnat oli saatu kuntoon, Suveka pääsi vihdoin sisustamaan. Uusien keittiönkalusteiden valinta ei ollutkaan niin yksinkertaista.

– En halunnut tänne teollisia puumateriaaleja, kuten MDF:ää tai vaneria. En myöskään halunnut, että kalusteissa olisi käytetty puuliimaa, joka sisältää ylimääräisiä kemikaaleja.

Täyspuisen keittiön tekeminen puuliitoksilla ilman puuliimaa nosti keittiön hinnan kymmeniintuhansiin. Ongelmaan keksi ratkaisun tuttu sisustussuunnittelija Anni Laine, joka ehdotti ravintolakeittiöihin suunniteltuja metallikalusteita.

– Otin yhteyttä suurtalouskeittiökalusteita valmistavaan Metokseen, joka koosti meille toiveidemme mukaisen kaapiston, Suveka kertoo.

Täysteräksisen keittiön alakaapisto maksoi lopulta pari tuhatta euroa. Teräskeittiö on osoittautunut käytännössä hyväksi.

– Teräskaapistosta ei pääse mitään huoneilmaan. Se on sopivan moderni puun ja saven rinnalla. Kaiken lisäksi se on todella helppohoitoinen.

Parin vuoden asumisen jälkeen talossa riittää vielä monia projekteja, isompia ja pienempiä.

– Kaavassa tontille on merkitty pihasauna, jota ei ole koskaan rakennettu. Eli sen nyt ainakin voisi vielä joskus tehdä, Suveka haaveilee.