Viherpiha

Eiran puutarhassa istutukset yhdistyvät taidokkaasti metsämaisemaan: "Kaunis ei ole kaunista kauniin rinnalla"



Eiran puutarhassa istutukset yhdistyvät taidokkaasti metsämaisemaan: "Kaunis ei ole kaunista kauniin rinnalla"

Horsmat, vatut ja epämääräiset pusikot hallitsivat pitkään Eira Laulajaisen mökkipihaa. Nyt puutarha on taidokas yhdistelmä vehreitä istutuksia, luonnontilaisia alueita, jylhää kalliota ja puunkaatojätteistä tehtyjä koristeita.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku

Eira Laulajainen oli etsinyt jo vuosien ajan jotakin juuri tällaista: alle 200 kilometrin päässä kotoa Helsingin Kruununhaasta olevaa vapaa-ajan asuntoa, joka ei olisi aivan tavallisen mökin näköinen.

– Kun saavuin ensimmäisen kerran pihaan, ajattelin heti, että mitäs tämä oikein on. Tuuhean metsän takaa vilkkuva jylhä kallio herätti mielenkiintoni.

Alun perin kesämökin oli rakentanut itselleen eräs yritysjohtaja, mutta se oli jäänyt vähäiselle käytölle. 60 neliön mökillä oli ollut muutama muukin omistaja, mutta kukaan ei ollut oikein viihtynyt näin syrjäisessä paikassa. Eiralle se sen sijaan sopi täydellisesti.

Saunapaviljongin terassilla olevasta paljusta avautuvat näkymät puutarhaan. Eira on säästänyt vanhan hieskoivun kannon muistona puutarhansa historiasta. Japanilaishenkinen ilme syntyi muutamalla juurakolla ja ruostuneella tynnyrinrenkaalla.

Kirkkonummella sijaitsevasta mökistä tuli Eiran oma vuonna 1993. Tutun arkkitehdin myötävaikutuksella alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt laajennusvaihe.

Metsäisellä tontilla kasvoi tuolloin ja vielä pitkään sen jälkeenkin vattuja, horsmaa, kurtturuusuja sekä epämääräisiä pusikkoja. Meni vuosia ennen kuin Eira koki herätyksen ja alkoi rakentaa niiden tilalle puutarhaa. Suurin osa siitä on valmistunut viime vuosien aikana.

– Aikaisemmin minulla oli rivitalon piha, mutta en ollut yhtään innostunut sen hoidosta. Minulla oli tapana sanoa tuttavilleni, että jos kuvittelette näkevänne minut kitkemässä sitä, se en ole minä. Ensimmäiset istutukset tein tänne jo vajaat parikymmentä vuotta sitten, mutta sen jälkeen melkein unohdin hibatuijat ja alppiruusut 15 vuodeksi.

Vanha puutarhalampi sijaitsee kesäaitan ja oleskelualueen läheisyydessä. Taustalla näkyvän leikkimökin Eira rakennutti lapsenlapsiaan varten – vain huomatakseen, että lapset leikkivät mieluiten puutarhassa ja kalliolla.

Kauneutta risuilla

Suurimman muutoksen puutarha koki silloin, kun Eira päätti saada kookkaiden puiden peitossa piilotelleen jyhkeän kallion vihdoin paremmin näkyviin. Se vaati 40 ison puun kaatamisen.

Urakan aloittaminen jännitti aluksi, mutta lopputulos on onnistunut. Korkeana kohoava kallio on kuin luontainen raja luonnonläheiselle ja vehreälle puutarhalle.

Metsän kaatamisesta jääneet rangat inspiroivat pitkään kuvataiteita harrastanutta Eiraa niin, että hän löysi sisältään ekotaiteilijan. Luonnonmateriaaleja ja kierrätystavaraa hyödyntävät lukuisat teokset elävöittävät sekä puutarhaa että kalliolle kiipeävää luontopolkua.

– Minulla on kai vähän outo kauneuskäsitys, sillä mielestäni myös monet yleisesti rumana pidetyt asiat, kuten risut, ovat kauniita. Pihan rakentamisessakin olen yrittänyt pitää mielessä, että kaunis ei ole kaunista kauniin rinnalla.

Kierrätystavara on arvossaan Eiran puutarhassa. Luonto ja rakennettu puutarha vaihettuvat toisiinsa kauniisti.

Puutarhan keskiössä on laaja tasainen nurmikenttä ja sitä rytmittäviä perennasaarekkeita. Keskuspenkissä pionit ovat juuri avanneet ensimmäiset nuppunsa täyteläisiksi kukiksi. Eiran mielestä yksittäisten kasvien kukinnot ovat kuitenkin puutarhan hulppean kokonaisuuden mittakaavassa vain viehättävä yksityiskohta, eivät koko näytelmän johtotähtiä.

– Alkuun ajattelin, että ei kiitos kukkia minun puutarhaani, mutta luovuin päätöksestäni, kun löysin itseni istuttamasta syysleimuja, Eira naurahtaa.

Pionit tuovat puutarhaan värien pilkettä kesäkuussa.

Viimeisin kokonaisuus on syntynyt tontin oikealle kulmalle luonnon ja puutarhan rajamaille. Metsäpuutarhamaisessa tilassa mutkittelee laattakivien peittämiä polkuja, joiden varrella alppiruusujen kukat säkenöivät.

Luonnonmukaisuus kasvaa sitä enemmän, mitä kauemmaksi asuinrakennuksista kuljetaan. Kalliolle johtavalla rinteellä Eiran istuttaminen alppiruusujen ja pienten havukasvien joukossa kasvaa mustikanvarpuja, sananjalkoja ja luonnonvaraisia heiniä.

Eira on antanut metsänpohjan jäädä istutusten ympärille. Sillä on hänestä yleisnäkymää rauhoittava vaikutus. Sama tarkoitus on lähempänä taloa olevalla nurmikolla – levollinen tasainen vihreys tuo Eirasta tilan tuntua maisemaan.

Alppiruusulaakso johdattaa kohti tontin reunan metsäaluetta. Metsäkurjenpolvet reunustavat nurmialuetta.

Lammet päähänpistoja

Puutarhan suuret linjat ovat Eiralle tärkeämpiä kuin detaljit. Niihin kuuluvat esimerkiksi pihapiirin uudisrakennusten harkittu sijoittelu niin, että ne muodostavat kallion kanssa kuin entisajan suojaisan pihapiirin.

Tilankäyttö on mietittänyt Eiraa monet kerrat, kun hän on rakentanut puutarhaansa uusia istutusalueita tai muita näyttäviä elementtejä.

Kun valtaosa puutarhasta oli vielä kesyttämätöntä vihreää massaa, puutarhaan takaosaan istutetut, värikkäinä kukkivat perennat tuntuivat sijaitsevan liian kaukana asuintalosta. Kaikkien pihalampien asemointi on vaatinut ainakin yhtä ankaraa ajatustyötä. Toisaalta sattumakin on muokannut Eiran pihasuunnitelmia usein.

– Pestasin pari sukulaispoikaa pihatöihin. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli kaivaa minulle kuoppa pihalammelle. Täällä oli silloin runsaasti voikukkaa, jonka kitkemistä olin kaavaillut poikien seuraavaksi työksi. Heitä ei kuitenkaan huvittanut joutua perkuuhommiin, joten he päättivät jatkaa kuopan kaivamista hieman kookkaammaksi kuin oli sovittu, Eira nauraa.

Uutta koristelampea reunustaa laiturimainen lankkupolku.

Toinenkin lampi syntyi päähänpistosta. Eira oli aikoinaan istuttanut saunapaviljongin edustan savimaalle ruttojuurta. Hän myöntää viis veisanneensa kokeneempien puutarhaharrastajien varoituksia siitä, että ruttojuuresta on lähes mahdotonta hankkiutua eroon.

Kasvusto oli levittäytynyt noin sadan neliön alalle meheväksi vihreäksi mereksi, mutta yhtäkkiä kaikki lehdet rupsahtivat ruskeiksi. Kuivuneet ruttojuuret näyttivät Eirasta kuin kepinnokkaan nostetuilta likaisenruskeilta t-paidoilta. Hän päätti kaivaa kaiken pois.

– Kaivoin savimaata 70 sentin syvyyteen, jotta sain juuret ylös. Kasvijätettä kertyi 56 jätesäkillistä. Kun työ oli tehty, seisoin tyhjän savimontun reunalla miettimässä, mitä sille pitäisi tehdä. Pian keksin perustaa siihen uuden lammen. Olen kai sielultani rakentaja. Nyt suunnittelen, että ensi kesänä teen lampien välille puron, mutta en ole vielä keksinyt kuinka sen tekisin.

Vanha ja kauniisti sammaloitunut kivipolku löytyi valtavan ruttojuurikasvuston alta. Uusi kivilaattapolku kulkee sen sivuitse.

Eiran vinkit: Näin hyödynnät puunkaatojätteet

1. Puiden kaadosta syntyy mahtavaa materiaalia sekä puutarhakoristeisiin että -rakenteisiin. Eira on hyödyntänyt paksuja kuusen- ja männynrunkoja pengerryksissä ja penkkien reunoissa, isot oksat ja puiden rangat hän on asetellut maataiteeksi. Esimerkiksi kalliolla kulkevan polun vartta koristavat suuret kuusenoksista tehdyt viuhkat. Eira on käyttänyt oksia myös koristeellisena aidanteena katkaisemaan kauriiden kulkureittejä.

Hiljalleen maatuvat puiden rungot reunustavat polkuja. Haloista saa luonnonläheisen polun reunuksen.

2. Sekalaiset risut kannattaa ajaa hakkeeksi. Sen voi hyödyntää esimerkiksi metsäpuutarhan uusien istutusalueiden huomaamattomana katemateriaalina. Eira on antanut osan hakkeesta myös maatua kompostissa muhevaksi maanparannusaineeksi.

3. Luonnonläheisessä puutarhassa kaadettujen puiden kannot voi jättää niille sijoilleen sammaloitumaan ja hiljalleen lahoamaan. Kannot voi ottaa osaksi puutarhan rakenteita tai kohottaa ne persoonalliseksi puutarhataiteeksi rakentamalla asetelman kannon nokkaan.

Löydät lisää kuvia Eiran puutarhasta osoitteesta eiralaulajainen.com

Julkaistu: 15.6.2018