Meidän Talo

Brittityyliä Savon sydänmailla! Mari on rakentanut Juvalle pala palalta englantilaishenkistä puutarhaa, jossa perennat ja ruusut kukoistavat

Brittityyliä Savon sydänmailla! Mari on rakentanut Juvalle pala palalta englantilaishenkistä puutarhaa, jossa perennat ja ruusut kukoistavat
Juvalaispuutarhassa voi kulkea erilaisista tiloista ja tunnelmista toiseen kuten englantilaisissa puutarhoissa, savolaista kulttuuriympäristöä kunnioittaen. Puutarhan emännälle, kuvataitelija Mari Liimataiselle tärkeää ovat ennen kaikkea visuaaliset elämykset.
Kuvat Pentti Vänskä

Kun Mari ja Jussi Liimatainen 18 vuotta sitten ostivat Juvalta vanhan maatilan, puutarha oli peittynyt kainaloihin yltävään heinään ja rakennukset olivat olleet tyhjillään 20 vuotta.

– Tärkeimmät kriteerit Mikkelistä tänne muutolle olivat, että lapsemme saisivat kasvaa puhtaan luonnon keskellä ja että lähellä olisi kyläkoulu, Mari Liimatainen kertoo.

Pariskunta kääri pian hihansa ja alkoi kunnostaa tilan lukuisia rakennuksia sekä vähitellen koko puutarhaa. Muun muassa kivinavetta ja ladot oli purettu pihapiiristä aikoja sitten, mutta jäljellä olivat vielä aitta, talli, sauna, liiteri ja maakellari.

Heinikon seasta löytyi entisten emäntien istuttamia marjapensaita, juhannusruusuja ja monia perennoja, kuten ukonhattua ja kultapalloa. Ihania talviomenia tuottava Paasikiven talviomenapuukin oli säilynyt hylätyssä puutarhassa hengissä. Pihapiiriä ympäröivät muutaman hehtaarin pellot Liimataiset antoivat vuokralle.

Marin mukaan puutarhassa voi ja saa irrotella. Kasvien erilaiset lehtimuodot luovat vaihtelua perennapenkkeihin.
Valkoinen päärakennus, talli ja aitta muodostavat savolaisen umpipihamallin. Jo ammoisista ajoista paikalla ovat kukoistaneet juhannusruusut. Perennapenkeissä viihtyvät erilaiset liljat ja kurjenpolvet.
Suviruusu kukoistaa paksussa, ravinteikkaassa multakerroksessa. Hyvän kasvualustan ansiosta kasvit eivät ole tarvinneet erillistä lannoitusta. Ruohosilppu onkin ainoa täällä käytettävä lannoite.
Olen oppinut hyväksymään sen, että luonnossa vain vahvimmat selviytyvät. Tämä koskee myös puutarhan koristekasveja.
Tältä päärakennus näytti ennen.
Ja tältä päärakennus näyttää nyt. Pihalle on muodostunut suotuisa mikroilmasto, joka hyödyttää kasvillisuutta ja eläimiä.

Perennapenkit laajenivat uuden emännän toimesta nopeasti.

– Ostin aluksi Mikkelin torilta ja paikallisista taimimyymälöistä perinnekasveja ja myöhemmin erikoisempia lajikkeita. Olen myös saanut kasveja vaihtamalla, paikallisia lajikkeita suosiva Mari kertoo.

Hän sanoo vuoden kiertokulun näkyvän luonnossa eri tavalla kuin kaupungissa.

– Vuosien saatossa olen oppinut hyväksymään sen tosiasian, että luonnossa vain vahvimmat selviytyvät. Tämä koskee myös puutarhan koristekasveja. Keväällä on erityisen jännittävää nähdä, mitkä kasvit ovat selviytyneet talven yli.

Aittarakennus toimii ateljeetilana, jossa on Marin grafiikkaa ja installaatioita sekä Elli-tyttären ottamia valokuvia. Aitan edustalla kukkii komea rivi päivänliljoja.
Vanhat kärryt, heinäseipäät ja vesikelkka ovat löytäneet paikkansa tallin vintiltä, jossa Mari järjestää kesäisin myös taidenäyttelyjä.
Varjorikko ja akileija viihtyvät hyvin yhdessä. Vesipisara on kuin kyynel akileijan lehdellä.
Pidän brittien pitkän puutarhahistorian tuomasta varmuudesta ja toisaalta rentoudesta puutarhojen suunnittelussa.
Entisen kasvimaan paikalle on rakennettu vanhoja hirsiä apuna käyttäen varjopuutarha, jossa kasvaa muun muassa pallotuijaa.

Mari on kuvataiteilija ja itseoppinut puutarhuri, jolle visuaaliset elämykset ovat tärkeitä. Hän on vieraillut usein etenkin Britteinsaarten puutarhamatkailukohteissa ja kokenut niissä haltioitumisen hetkiä.

– Englantilaiset ovat mahtavia puutarhureita. Pidän erityisesti brittien pitkän puutarhahistorian tuomasta varmuudesta ja toisaalta rentoudesta puutarhojen suunnittelussa.

Puutarhamatkailu on Marin mielestä kehittämisen arvoinen sektori Suomessakin.

– Meillä on lukuisia kiinnostavia ja eurooppalaisella mittapuulla myös eksoottisia puutarhoja.

Vanhassa Kilkkilässä on erilaisia tiloja, joissa tunnelmat vaihtelevat. Oman lisänsä tänne tuovat puutarhan perällä siistissä tarhassaan kaakattavat kanat.

Hehtaarin suuruisella pihalla luulisi riittävän työtä aamusta iltaan.

– Keväällä kitkemistä on eniten, mutta muuten pääsemme aika vähällä vaivalla rikkaruohojen kasvamisen estävän katteen ansiosta. Nurmikoita on toki ajettava joka viikko, mutta sen hoitavat Jussi ja 15-vuotias Otto, jolle se on pieni kesätyö.

Pihapiiri on nyt aikuisiässä. Puut ja pensaat ovat kasvaneet seiniksi muodostaen tunnelmiltaan erilaisia tiloja, joissa valon ja varjon määrä vaihtelevat. Perennapenkit pidetään siisteinä kanttausraudalla.

Puutarhaa ympäröivien lukuisten puulajien, kuten tammen ja lehmuksen, sekä hedelmäpuiden ja syreenipensaiden ansiosta Kilkkilään on syntynyt suotuisa mikroilmasto, joka hyödyttää perennoitakin. Puut tarjoavat myös suojaa varjossa viihtyville kasveille sekä pesäpaikkoja linnuille ja hyönteisille.

Rakkain pihan puista on entisten asukkaiden istuttama kotikuusi, joka on kasvanut yli kymmenen metrin korkuiseksi. Kuusella olisi paljon kerrottavaa entisistä ajoista, jolloin Vanhan Kilkkilän pellot ulottuivat kilometrin päähän ja tiluksilla häärivät piiat ja rengit.

Nyt pihapiirissä puuhastelevat Liimataiset. Kaksitoista vuotta sitten he perustivat tänne tupakahvilan, joka tarjoaa 17-vuotiaalle Elli-tyttärelle kesätyöpaikan. Kahvilan leivonnaiset ovat kokki ja keittiömestari Jussin käsialaa.

– Tupa on tunnelmaltaan alkuperäinen. Siellä on hyvä hengähtää hetki puutarhahommista, Mari sanoo.

Luonnonkivillä ympäröidyt suuret istutusalueet valmistuivat alkuvuosina. Kuvan etualan suureen perennapenkkiin Mari istutti muun muassa erilaisia kurjenpolvia, päivänliljoja, kuunliljoja, tähtiputkea ja pensasruusuja.
Julkaistu: 15.4.2020
Kommentoi »