Boheemin äidin ja järjestystä rakastavan tyttären kodissa on liian suuri pöytä ja liian pieni sohva – mutta ihana tunnelma!
Taiteilija Silja Kejonen rakastui oululaisen puutaloasunnon valoon ja merimaisemiin. Kolmio on täynnä tarinoita, mutta vielä on tilaa haaveille.
Miten päädyitte tähän puutalokotiin?
Pari vuotta sitten aloimme etsiä uutta suurempaa kotia, kun Frida tahtoi oman huoneen. Kävimme katsomassa muitakin asuntoja, mutta vastaan ei tullut mitään näin kaunista ja ihanaa. Ihastuin valoon, maisemiin ja mereen, joka näkyy monesta ikkunasta.
Kun Frida näki ensi kerran talon ulkopuolelta, hän kauhistui: kummitustalo laitakaupungilla! Mutta kun pääsimme sisälle, hänkin tykkäsi.
Talo sijaitsee Heinäpään laidalla ja on jotenkin kuin toisesta maailmasta. Kotikatumme on idyllinen. Yksi ystäväni totesi, että täällä tuntuu kuin olisi Tallinnassa tai jossain hylätyssä kaupungissa, missä aika kulkee omia polkujaan.
Miten työsi näkyy kodissanne?
Meillä on paljon kirjoja ja taidetta. Rakastan kauneutta, jota eivät määrittele trendit tai toiset ihmiset.
Seinillä olevat maalaukset ovat omia töitäni. Julisteita olen keräillyt huutokaupoista, kirppareilta ja museoista. Rakastan taidekortteja ja julisteita. Kaappini ovat täynnä kuvia ja kirjoja, joihin palaan.
Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?
En ajattele sisustavani. Rakennan kiehtovia, inspiroivia tiloja ja hetkiä. Kotimme on täynnä värejä, pieniä yksityiskohtia ja tarinoita.
Värit ja niiden yhdistelmät kiehtovat minua. Mietin niitä koko ajan työssäni. Rakastan roosaa, pehmeää vihreää ja turkoosia. Yksi lempiyhdistelmistäni on roosa ja smaragdinvihreä.
Mistä huonekalunne ovat peräisin?
Lähes kaikki ovat kirpputoreilta, huutokaupoista tai muuten vain löydetty. Isäni kiertelee päivät pitkät kirppareita. Hän on tehnyt hienoja löytöjä, joista useimmat ovat päätyneet meille. Mitään uutta en ole tänne hankkinut.
Mistä huonekaluista pidät eniten?
Rakastan vanhaa ruokapöytäämme, vaikka se on aivan liian iso ja siksi epäkäytännöllinen. Hain sen vanhasta navetasta Loviisasta kymmenen vuotta sitten. Luulin tulleeni väärään paikkaan, kun yhtäkkiä jostain maakuopasta ilmestyi kaksi vanhaa veljestä, jotka johdattivat minut navetan kellariin.
Pöydän pinta on täynnä jälkiä, eikä sitä tarvitse varoa. Se on kuin maalaus, joka vain jatkuu ja jatkuu. Pöydän koon vuoksi keittiössä liikkuminen on aikamoista tanssia. Jos esimerkiksi sisareni on perheineen paikalla, tilanne on aika koominen: Jos uuni avataan, täytyy jonkun hypätä sivuun. Sama juttu jääkaapin kanssa.
Fridan lempihuonekalu on sänky, jossa on ainakin viisikymmentä tyynyä. Hän petaa sängyn joka päivä, ja tyynyjen asettelu on ihan oma taiteenlajinsa, varsinkin tuolla määrällä. Ja lisää pitää kuulemma saada.
Mitä teette kotona?
Minä kirjoitan ruokapöydän ääressä tai maalaan ja haaveilen olohuoneen lattialla. Frida leikkii ja sisustaa omassa huoneessaan. Vietämme yhdessä eniten aikaa olohuoneessa. Juttelemme, puuhailemme, makaamme liian pienellä samettisohvalla päällekkäin ja katsomme telkkaria.
Miten pidätte yllä järjestystä?
Frida rakastaa järjestystä. Hän vie roskat ja siivoaa oman huoneensa. Hän on myös sisustanut vessaan kauneushuoneen. Minä olen paljon boheemimpi ja sekavampi. Monesti saankin Fridalta nuhteita, että ei ole tarpeeksi siistiä. Käytännöllisyys on minulle sivuasia. Se näkyy siinä, että keittiönkaapeista voi löytyä ihan mitä vain silmänrajauskynästä runokirjoihin.
Mikä on parasta kodissanne?
Pidän huoneiden kauneudesta ja valosta, talon hengestä, omasta rauhasta ja kivoista naapureista. Aina voi lainata maitoa ja vessapaperia, jotka meiltä ovat usein lopussa.
Rakastan sitä, kun aamun hiljaisuudessa voin istua pöydän ääressä, katsoa ikkunasta näkyvää merta ja juoda kahvia. Tai iltaisin istua olohuoneen lattialla ja kirjoittaa.
Mistä haaveilet?
Tahtoisin kukkatapettia kirjastohuoneeseen ja keväänvihreää maalia olohuoneeseen. Haaveenani on ostaa lisää toisten tekemää taidetta. Haluaisin myös lentävän maton. Lentäisin sillä Lissaboniin ja San Franciscoon.
