Bloggaajamme Mrs. Christmas: "Jouluhulluuteni takia meillä on kaksi kuusta, ja toiseen saa koskea vain äiti"
Ihmiset
Bloggaajamme Mrs. Christmas: "Jouluhulluuteni takia meillä on kaksi kuusta, ja toiseen saa koskea vain äiti"
Mrs. Christmas eli Elisa Miinin haluaa, että jokainen saa fanittaa joulua sydämensä kyllyydestä. Bloggaaja juo glögiä jo elokuussa ja ripustaa kuuseen yli sata koristetta.
Julkaistu 27.9.2018
Meillä kotona

Milloin joulusi alkaa?

Aloitan glögin juomisen jo elokuussa. Koska sitä ei saa silloin vielä kaupasta, teen sitä itse. Joululaulujen kuuntelemiseen olen kehittänyt systeemin: aloitan syksyllä kevyellä englanninkielisellä Michael Bublé -henkisellä musiikilla, ja kun mennään lähemmäs aattoa, musiikki on suomenkielistä ja hartaampaa. Konvehteja ostan heti, kun niitä saa.

Miten sinusta tuli jouluihminen?

Tykkäsin jo lapsena järjestää juhlia ja myös jouluun valmistautumisesta tuli minulle tärkeää. Muistan, miten enoni pisti minut valitsemaan puolestaan lahjoja kummilapsille, ja lukioikäisenä merkitsin kalenteriin päivät, kun joululehdet ilmestyvät kauppoihin. Lapsuuteni joulut vietimme koko suvun kesken. Niistä jouluista jäi lämpöinen tuntu sydämeen. Siitä haluan pitää edelleen kiinni.

Elisa Miinin vaalii joulua perheen juhlana. Tärkeintä on pöydän ympärille istuutuvat ihmiset, ei itse ruoka. "Jos en ehdi tehdä lanttulaatikkoa, ostan sen kaupasta. Kaiken ei tarvitse olla samanlaista joka vuosi."
Viime vuonna Elisa teki lapsille itse joulukalenterin: parimetrisen rivitalon, jonka jokaisen talonpätkän Elisa piirsi itse. Askeihin hän sujautteli karkkeja. Ohje alkuperäiseen kalenteriin löytyy täältä.
Elisa ostaa joka joulu uuden joulukoristeen. "En ole muuten pehmolelusöpöstelijä, mutta kuusestani niitä löytyy." Kuusenoksille Elisa kiinnittää myös synteettisiä höyheniä. "Ne näyttävät siltä, kun oksille olisi satanut isoja lumihiutaleita."

Mitä joulunodotukseesi kuuluu?

Tykkään kierrellä kaupoissa. En muulloin välitä shoppailusta, mutta joulun alla tykkään kierrellä ja miettiä lahjoja. Leivon paljon ja nimenomaan niin, että syömme leipomukset saman tien pois. Puuhastelu on minulle tapa rentoutua.

Viimeistään itsenäisyyspäivänä meille tulee joulukuusi. Ostan joka joulu uuden koristeen, ja nyt niitä on jo yli sata. Koristelen kuusen kotimme sisustuksen sävyillä, esimerkiksi valkoisin ja vaaleanpunaisin koristein. Ripustan puun oksille höyheniä, pipareita, silkkikukkia, lasipalloja ja polkakeppejä. Haluan aina aidon kuusen, ja sen valitseminen on tärkeää. Hävettää myöntää, mutta jouluhulluuteni takia meillä on kaksi kuusta. Olohuoneen kuusi on minun, ja siihen eivät muut saa koskea. Lapsilla on yläkerrassa oma muovikuusi, jonka he saavat koristella mielensä mukaan.

Mikä joulussa on niin ihanaa?

Minulle joulu on viides vuodenaika. Se on samaan aikaan ihanaa puuhastelua ja toisaalta hidastamista ja laskeutumista talveen. Jouluisa tunnelma auttaa kestämään pimeää ajanjaksoa. Kun keskityn valoihin, lahjoihin ja suklaaseen, selviän tästä etelän vesisateesta.

Mitä Mrs. Christmas -blogissa on tänä vuonna luvassa?

Blogini on paikka, jossa fiilistellään joulunodotusta ja iloitaan yhdessä. Saan monelta lukijalta naurun saattelemia viestejä, että töissä kiusataan ja puoliso ei ymmärrä. Blogissani saa olla kaltaistensa jouluttajien joukossa ja innostua jo syyskuussa joulusta ihan hirveästi!

Luvassa on ainakin hauskoja ja yllättäviäkin joululeivonnaisten reseptejä sekä lahja blogini lukijoille: tulostettava, täytettävä joulukirjanen kuuseen roikkumaan. Siihen jokainen voi täyttää muistoja jouluistaan.

Mrs. Christmas on myös Instagramissa. Siellä on kaunista joulufiilistelyä, ja storiesin puolelle alan tehdä live-videoita. Luvassa on myös arvontoja ja palkintoja.

Elisan kuusessa roikkuu pieni vihko, johon hän kirjaa lyhyesti joka joulun tärkeimmät jutut: sään, joulupukin, lahjat ja ruoan. "Tämä on ylivoimaisesti tärkein joulukoristeeni."
Elisa peri äitipuoleltaan Arabian Pauliina-astiaston. Kupit ovat ahkerassa käytössä mutta kovin pienet. "Vieraiden kanssa nauramme, että saisiko olla kymmenes kuppi kahvia."
Kommentoi »