Tietä reunustavat omenatarhat. Muutama kilometri ennen kirkonkylää soratie kurvaa oikealle ja jatkuu merenrantaan. Geta on Ahvenanmaan pohjoisin kunta, jonne ajaa Maarianhaminasta reilussa puolessa tunnissa.

Siellä meren äärellä seisoo yli 400 neliön kokoinen punamullalla maalattu venevaja. Se on Benita ja Peo Björken, eläkkeellä olevien yli 70-vuotiaiden yrittäjien, luoma omalaatuinen maailma.Benita Björke rakastaa kanoottia, jonka hän sai vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi mieheltään. Kanootti on hankittu Kanadasta.

Beni avaa oven venevajaan. Alakerrassa on minimalistinen sauna ja kylpyhuone sekä avoin japanilaishenkinen oleskelualue, jossa voi istua tulisijan ääressä. Seinät on maalattu mustamullalla.

Isoista ikkunoista avautuu näkymä merelle, jonka rannassa kaislikko moninkertaistuu heijastumina veden pintaan. Kalat hyppivät. Pariskunta laskeekin usein verkot laiturin lähelle, sillä kalaa nousee ympäri vuoden, niin siikaa kuin haukeakin.

Venevajan sisustuksessa pehmeät ja kovat materiaalit kohtaavat, mikä luo ehkä yllättävääkin harmoniaa. Kovia materiaaleja on runsaasti, muun muassa betonia ja luonnonkiveä. Betoniset kalusteet pari löysi Tukholman sisustusmessuilta.

– Ihastuin niiden pelkistettyyn muotoon, ja ostimme kaiken, mitä oli näytteillä, Benita kertoo.

Tarkkaan valitut tekstiilit, kuten matot, tyynyt ja lampaantaljat, pehmentävät ilmettä. Betonilattialla on Benitan kutomia mattoja. Melkein kaikki tyynytkin ovat hänen käsialaansa. Niitä Benita on ommellut esimerkiksi kierrätysmateriaaleista.

Yläkerta on vastakohta hämyisälle alakerralle. Valo on tärkeä osa toisen kerroksen interiööriä. Myös meriluonto tuo siihen oman ulottuvuutensa.

Valo sädehtii kattokruunun prismoissa. Harjaan asti avoin katto luo liki harrasta tunnelmaa. Tila muuntuu eri käyttötarkoituksiin hääjuhlista joogaretriitteihin. Tärkeässä osassa tunnelman tekijöinä ovat paljaat kattopalkit.

– Katto tekee tästä tilasta erikoisen, Benita sanoo.

Yläkerran huikea avaruus syntyi kuitenkin pitkälti sattumalta. Arkkitehti Folke Wickström oli suunnitellut katon tavallisen suoraksi, mutta matka Kaliforniaan sai Benitan miehen Peon toisiin ajatuksiin. Peo ihastui erään ostoskeskuksen kattoon, joka oli harjaan asti auki ja tehty rustiikeista palkeista. Inspiraatiota voi todella löytää mistä tahansa, vaikka amerikkalaisesta ostosparatiisista.

Pitkä pöytä on kuin tehty illanviettoihin. Pariskunnan tyttären Linan häissä venevajassa pidettiin sadan vieraan juhlat, ja joskus tilassa järjestetään jooga- tai valokuvauskursseja. Valkoiset tekstiilit jakavat tiloja ja saavat ne näyttämään intiimeiltä.

Keittiön kalustus on kokonaan kierrätetty, ja kaikki yksityiskohdat ovat viimeiseen asti mietittyjä. Patalaput ovat Benitan tekemiä. Samoin puulusikat, jotka Benita on kattanut iltapäiväkahville kera talon erikoisuuden, puuroleivän, joka nautitaan voin ja siirapin kanssa, ripauksella kardemummaa.

Benitalle tärkein inspiraation lähde on luonto. Siellä hän kerää voimia, ideoita ja materiaalia käsitöihinsä ja sisustamiseen.

Lähes kaiken, mitä Benita tarvitsee, hän kertoo saavansa ympäröivästä luonnosta. Kuivatusta männyn kaarnasta hän leipoo näkkileipää. Hän myös kerää ja kuivattaa kukkia, joista syntyy syötäviä kakkukoristeita, ja aloittaa päivän omatekoisella tyrnishotilla.

– Syksyisin kerään ruusunmarjoja, joita kuivaan ja jauhan. Ruusunmarjajauhetta voi käyttää melkein mihin vain, niin tuorepuuroon kuin smoothieen.

Benita on esteetikko mutta ei missään nimessä designsnobi. Yksinkertainen sohva ja löhöilyyn täydellinen, iso nojatuoli on hankittu aikoja sitten Ikeasta, ja ne ovat olleet alun perin turkooseja. Kalusteet tulivat Ahvenanmaalle muuttokuormassa, kun pariskunta palasi kotiseudulleen kuuden Singaporessa vietetyn työpestivuoden jälkeen.

– En enää haikaile ulkomaille. Olen saanut matkustaa paljon, eikä enää tee mieli kuluttaa. Nykyään, jos haluan jotain, yritän tehdä sen itse omin käsin.

Benita saa jatkuvasti uusia käsityöideoita.

– Olen ilmoittautunut puutyökurssille. Haluan tehdä grönlantilaisen rummun. Siihen tarvittaisiin yksi lehmänmaha, tai mieluiten poronmaha.

Koska kyseessä on venevaja, täällä on totta kai myös veneitä. Silmiinpistävin niistä on puinen kanootti. Se on syntymäpäivälahja, jonka Benita sai vuosia sitten Peolta. Kanootti on hankittu Kanadasta asti.

Rantakaislikko suhisee tuulessa. Taivaalla liitää merikotka. Benitan ja Peon piilopaikassa mielestä tulee ihmeen tyyni. On helppo ymmärtää, että tällaisessa paikassa on kaikki, mitä ihminen tarvitsee.