Marianna Heikkilän eteisessä voi parhaimmillaan olla kymmenen kestokassillista valoja ja koristeita, kun hän on lähdössä luomaan kauneutta muille. Monipuolinen visualisti toimii muun muassa second hand -ketju Reloven somistajana.

Mariannan keramiikka-ateljee ja luovuuden laboratorio on hänen Espoon-kotinsa. Tonttikauppojen jälkeen Mariannan arkkitehtiveli sai siskoltaan toimeksiannon suunnitella Bemböleen majatalon – kodin, joka olisi riittävän avara keinumiseen. Marianna ja Kari näkivät nimittäin 15 vuotta sitten Skannossa keinun, jonka he päättivät hankkia sitten, kun asuvat sille riittävän suuressa asunnossa. Mariannan veli teki työtä käskettyä ja suunnitteli talon keinulle sopivaksi. Vuonna 2018 rakennetussa omakotitalossa on 220 neliötä.

Keinuminen muistuttaa Mariannaa vapaudesta, hetkessä elämisestä ja siitä, että eteen tuleviin mahdollisuuksiin kannattaa aina tarttua.

Marianna Heikkilä ei tunnusta tietoisesti sisustavansa. Hän kertoo vain tarttuvansa rohkeasti elämän tuomiin mahdollisuuksiin. Bembölen majatalossa ei tunneta sääntöjä. Näkymiä yhdistävät yllätyksellisyys, rentous ja sattumanvaraisuus.

Heikkilän tuntevat ovat kertoneet, että kun Marianna saapuu paikalle, se on kuin taikasauvan hipaisu. Yhtäkkiä kaikki vain muuttuu kauniiksi, ihanaksi ja tunnelmalliseksi. ”Saada koskettaa” onkin Mariannan motto kaikessa, mihin hän ryhtyy.

”Halusin kotiimme rauhalliset raamit: betonilattian ja -katon sekä mahdollisimman avaran tilan. Kun raamit ovat kunnossa, vain mielikuvitus on rajana.

Arvostan puolisoni kanssa taidetta. Kari on harrastelijamuusikko, ja luon taidetta myös itse. Lisäksi lähipiiriimme kuuluu paljon eri alojen taiteilijoita, joilta olemme hankkineet taidetta tai saaneet sitä lahjaksi.

Jokainen kotimme taideteos on meille rakas ja merkityksellinen. Kaikkiin teoksiin liittyy tarina. Seuraavaksi haaveilen hankkivani Paula Pääkkösen lasijäätelön. Joka kerta, kun näen hänen veistoksensa, minun tekisi mieli nuolaista sitä.

Meillä on paljon vanhoja asioita. Kierrätyskeskus on loputon inspiraationlähteeni ja lempipaikkani, jossa vierailen myös työni puolesta. Monesti Kierrätyskeskuksessa käydessäni mietin, miten monta ja monen tyylistä kotia sillä tavaramäärällä saisikaan sisustettua.”

”Vanhat mopot ovat kiinnostaneet puolisoani aina. Karin Pappa-Tunturi löytyi vanhasta ladosta ja sen vuosimalli on 1962. Ammattilaisen käsissä mopon raadosta tuli upea, täysin entisöity yksilö. Mopo sopii täydellisesti olohuoneeseen musanurkkauksen viereen.

Isän ja tyttären seitsemän vuotta sitten aloittama kitaraharrastus on tuonut elämäämme paljon musiikkia ja myös monta soitinta, joten oli selvää, että kodissamme on oma paikka tälle harrastukselle. Pianon paikka mietittiin jo siinä kohtaa, kun ikkunoiden paikat päätettiin. Musanurkkaus on osoittautunut toimivaksi paikaksi bändille myös juhlissa.”

”Meillä nuoriso saa sisustaa huoneensa vapaasti. Äitinä myönnän, että ihailen heidän luovuuttaan, vaikka hetkittäin myös yllätyn. Toisinaan he saavat sisustusinspiraation.

Usein jokin maalausprojektini on levällään lattialla ja keittiön pöytä toimii keramiikkapajana. Välillä suunnittelen näyteikkunan somistuksia ja teen koeripustukset eteisen seinälle. Perheeni on tottunut tähän kaikkeen, ja olen aina kannustanut heitäkin luovuuteen. Jos lapseni kysyisi, että äiti, voinko ajaa polkupyörällä sisälle, sanoisin, että siitä vaan.”

”Rakastan pyykkäystä. Pyykkitupa onkin lempihuoneeni ja yksi toteutunut haaveeni. Sen sisustuksessa on viitteitä erääseen pariisilaiseen kahvilaan, jossa kerran kävimme. Toin pyykkitupaan kaiuttimen ja kuuntelen pyykätessä jazzia, bossa novaa ja ihanaa pianomusiikkia.

Meillä oli visio, että jos joskus rakennamme oman kodin, sen kaikki ovet olisivat vanhoja ja kierrätettyjä. Rakennusvaiheessa, yhtenä lauantaina, saimme mestariltamme viestin, että mikäli tähän taloon ei tule standardikokoisia oviaukkoja, niiden mittojen tulee olla tiedossa jo seuraavana maanantaina.

Lainasimme ystävältä pakettiauton ja ajoimme sunnuntaina kaasu pohjassa Hämeenlinnaan Metsänkylän navetalle. Meille jäi tunti aikaa valita ovet ennen paikan sulkeutumista. Löysimme seitsemän keskenään erilaista, erikokoista ja eri-ikäistä ovea. Veimme maanantaina piirroksen kirvesmiehelle, joka hiukan takellellen kysyi, ovatko antamamme mitat varmasti oikein.

Jokaiseen oveen piti karmien teettämisen lisäksi hankkia erikseen saranat. Ovet maalasi ja kunnosti Mittapuu, ja loput puuttuvat ovet löytyivät yrityksen tiloista. Vain talon ulko-ovet hankittiin uusina. Päätimme, ettemme ikinä laske, mitä kaikki ovet maksoivat yhteensä.”

"En osaa nimetä lempipaikkaa kodissamme, koska rakastan palavasti täällä niin montaa asiaa. Nautin hetkistä pyykki­tuvassa ja kylpyammeessa, mutta yhtenäinen olohuone-keittiötila alakerrassa on kyllä koko kodin sielu ja sykkivä sydän. Se on myös paikka, jossa vietämme eniten aikaa yhdessä.

”Olohuone-keittiötilassa on ihanan pehmeä tunnelma jo pelkästään sen takia, että äänimaailma on rauhallinen, eikä siellä kaiu. Alakerran lattia ja seinät ovat karheaa betonia. Kattomateriaali on arkkitehdin ehdottamaa akustolevyä, joka sopii täydellisesti karheiden betoni­pintojen kaveriksi. Arkkitehti oli todella oikeassa kehottaessaan meitä panostamaan lempeään äänimaailmaan ja hyvään akustiikkaan.”

”Kesähuone oli saatava, koska minulla on jatkuva majanrakentamistarve. Olen pesä­ihminen ja viihdyn toisten läheisyydessä.

Koska lähiympäristömme on tiuhaan asutettua, kesähuone tuo myös kaivattua suojaa ja omaa rauhaa pihapiiriin.

Majan sisustus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Kesäisin olemme jopa nukkuneet siellä. Katon lämpölamput venyttävät tilan käyttöä pitkälle syksyyn.

Lasimaja on myös täydellinen paikka tähdenlentojen bongailuun!”