Viherpiha

Banaanit, palmut ja muut eksoottiset kasvit kukoistavat Reinon puutarhassa Turussa: "Suunnittelin pihan Kanarian auringon alla"



Banaanit, palmut ja muut eksoottiset kasvit kukoistavat Reinon puutarhassa Turussa: "Suunnittelin pihan Kanarian auringon alla"

Kasveille allerginen Reino Saarelma perusti Turkuun eksoottisen siirtolapuutarhan, jonka tunnelmassa pääsee pakoon kylmääkin kesää. Eksoottiset kasvit talvehtivat ullakolla, jonne Reino kantaa 200 ruukkua yksi kerrallaan.
Teksti Sari Järvinen
Kuvat Teija Tuisku

Matalapaineen liikkeelle sysäämä tuulenvire heilauttaa banaaninlehteä Peltolan siirtolapuutarhassa. Samoin näyttää värähtävän sen vieressä seisova Reino Saarelma. Hän ei pidä koleasta heinäkuusta ja on vetänyt aamulla villasukat jalkaansa.

– Palelen aina. Minun kuuluisi oikeasti elää etelässä.

Reino Saarelman suojaisa piha sijaitsee Peltolan siirtolapuutarhan laitamilla. Kuitupalmu kuki Reinon pihalla viime kesänä ensimmäistä kertaa. "Kukat ovat aika mitättömän näköisiä", puutarhuri kuittaa.

Eläkkeellä oleva Reino ei kuitenkaan ole muuttanut Välimerelle palmubulevardien luokse, vaan toi palmut Turkuun.

Saarelman eksoottinen siirtolapuutarha on yksi kaupungin tunnetuimmista ja ihailluimmista yksityisistä pihoista. Se sai myös virallisen kiitoksen kaupunkilaisilta, kun banaaninlehtien puutarha valittiin Turun Piha 2016 -kilpailussa kauneimmaksi siirtolapuutarhaksi.

Alun perin Reinolla ei ollut vähäisintäkään aikomusta perustaa siirtolapuutarhaa. Kauppapuutarhurien poika opiskeli puutarhuriksi, mutta pääsiäisliljoja hoitaessa käsiin ilmestyi vesikelloja. Reino vaihtoi tehtäviä, opiskeli kukkasidontaa Ruotsissa, mutta allergia vain paheni.

Lopulta hän antoi periksi ja siirtyi töihin lukion kansliaan.

– Eräänä päivänä ystäväni pyysi minua kanssaan katsomaan siirtolapuutarhaa, josta haaveili. Hän ei lopulta itse ehtinyt paikalle, mutta kävin tutustumassa tonttiin, kun kerran olin tullut paikalle.

Piha oli hoitamaton, mutta halpa. Koska ystävä ei paikasta innostunut, Reino teki kaupat, lähti talvella Kanariansaarille ja mietti, mitä ihmettä tekisi huonokuntoisen tontin kanssa.

Tsinnia eli oppineidenkukka on yksivuotinen kesäkukka, joka röyhistelee jämäkän varren päässä. Perinteisen punaisen mökin ei tarvitse aina näyttää samalta. Ikkunalaudan pelargonien alla kasvavat kilpiangervo (vas.) ja alokasia. Upea monivuotinen aasiankilpikierto verhoaa mökin seinää.

Kasvit viettävät talven vintillä

Reino oli aina ihaillut ruotsalaisia ja tanskalaisia puutarhoja. Harjoittelupaikoissaan 1970-luvulla hän näki ulkomailla ihania pihoja.

– Ruotsissa omakotitalojen pihat olivat silloin viimeisen päälle hoidettuja, toisin kuin Suomessa. Nykyään ne alkavat Suomessakin olla hyvällä tasolla.

Kanarian auringon alla Reino keksi ratkaisun tylsään pihaansa. Palattuaan Suomeen hän piirsi takapihalle narun ja kepin avulla suuren ympyrän. Sen reunaviivoihin hän istutti korkeat kukkapenkit. Allergia pysyi aisoissa, kun maahommat teki kumihanskoin.

Tontilla on kokoa vain 360 neliömetriä, vaikka moni on luullut sitä suuremmaksi. Ympyrän muotoinen nurmi saa alueen tuntumaan avarammalta. Agaaven ylväät lehdet nousevat teräväreunaisina samettikukkien muodostaman renkaan keskeltä. Agaave pärjää melkein hoidotta. Reino lannoittaa sen pari kolme kertaa kesässä ja kastelee pitkinä kuivina kausina. Senna eli viralliselta nimeltään aleksandriansenni on alun perin kotoisin Egyptistä ja Sudanista.

Eksotiikka puolestaan alkoi kukoistaa Reinon kotikerrostalon ullakon ansiosta. Banaanit, palmut, sennat, loistoliljapuut, agaavet ja muut kuljetettiin vintille talvipuutarhan suojiin. Nyt siirrettäviä ruukkuja on noin parisataa. Kuljetusvälineenä on Honda Civic -henkilöauto.

– Siihen mahtuu mitä vain. Tai mahtuu ainakin palmu kerrallaan. Kuljen kodin ja siirtolapuutarhan väliä muutenkin päivittäin, joten ruukut kulkevat kuin huomaamatta.

Kotona Reino kantaa ruukun hissiin ja painaa kuudennen kerroksen nappia. Kun ovet avautuvat, hän kävelee yhdeksänaskelisen tikapuun luokse ja nostaa ruukun polven päälle. Askel kerrallaan mies ja ruukku nousevat vintille. Isoimpien ruukkujen siirrossa auttaa naapuri.

Keväisin Reino tekee arimmille kasveille väliaikaisen kasvihuoneen tontilleen ja käyttää tarvittaessa lämpöpuhallinta pitääkseen pakkasherran poissa.

Loistoliljapuu on alun perin kotoisin Uudesta-Seelannista, mutta Reino osti omansa Tukholman Ikeasta. Loistoliljapuu ja muut Reinon eksoottiset kasvit talvehtivat sisällä noin kymmenessä asteessa. Reino kastelee niitä talvisin kerran kuukaudessa. Reino kaivaa banaanin juuret kesäksi nurmikon uumeniin. Hänen kaupunkipihallaan kasvavassa banaanissa on vihreämmät lehdet, koska sen paikka on täysin varjossa.

Tasainen ja tuuhea nurmi ihastuttaa vieraita

Reinon puutarhassa on käynyt vuosien aikana tuhansia vieraita. Eniten pihassa on kuitenkin ihmetelty tasaista ja tuuheaa nurmikkoa. On sitä epäilty keinonurmeksikin.

– Aito se on. Kun hankin paikan, sadevedet valuivat pihan notkoon ja aina kellariin asti. Tilasin puutarhaan kuorman hiekkaa. Täytin sillä notkon ja tasoitin lopun hiekan koko tontille. Siinä oli jo silloin nurmikkoa, mutta hiekan levitys onnistuu, kun sen tekee aikaisin keväällä ennen kuin nurmi kasvaa. Hiekkaa levitetään enintään viisi senttiä. Pinnan voi tasoittaa vaikka laudalla.

Reinon toinen salainen ase on Al-Ko. Se ei tarkoita valtion alkoholiliikettä vaan Saksasta tilattua ruohonleikkuria, jonka renkaiden korkeuden hän säätää matalimmalle mahdolliselle tasolle.

– Syksyllä nostan korkeutta yhden pykälän. Nurmi talvehtii pitkänä paremmin.

Reino Saarelman pihassa itse kasvatetut kesäkukat, ruostelilja, ikivanha päärynäpuu ja loistoliljapuu kasvavat sulassa sovussa keskenään. Alun perin perennapenkin korkeiden kasvien piti tulla taakse ja lajien madaltua eteenpäin. Vuosien myötä kasvit ovat kuitenkin itse päättäneet, minkä pituisia haluavat olla.

Uusia vierailijoita, uusia taimia

Avaamalla upean puutarhansa ovet vierailijoille Reino on tutustunut uusiin ihmisiin. Heidän tuomiensa siemenien ja taimien ansiosta pihan lajivalikoima on kasvanut.

– Eräs jyväskyläläinen rouva lähetti minulle pussillisen siemeniä. Sen päällä luki vain ”Palestiinasta otettu”.

Reino kylvi ne, mutta vain yksi siemenistä iti ja kasvoi. Talveksi hän vei ainokaisen vintille.

– Kanariansaarilla ollessani kävin kasvitieteellisessä puutarhassa. Huomasin siellä tutun kasvin: tuo minulla on! Se oli roseepippuri. Nyt kun kuulen jonkun sanovan, että mene niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, niin se tarkoittaa minun puutarhaani Turussa.

Vaaleanpunaisessa kaktusdaaliassa on hennon kaunista piikikkyyttä. Kasvi viihtyy auringossa ja puolivarjossa, voimakkaassa ja hiekansekaisessa mullassa

Banaanille riittää pieni ruukku

Yksi raskaimmista talvisäilöön siirrettävistä kasveista Reinon pihalla ovat banaanit. Homma tosin keveni sen jälkeen, kun hän vieraili Thaimaan Bangkokissa taimitorilla.

– Se on nähtävyys! Siellä siirretään talon korkuisia puita vain päivän ajaksi ihmisten nähtäville. Huomasin, että banaanit kuljetettiin pienissä ruukuissa. Sen jälkeen siirsin oman banaanini saavista pienempään, 30 senttiä korkeaan ja leveään ruukkuun.

Banaaninlehtiä kaikki eivät neuvo saksimaan, mutta Reino leikkaa banaanin talveksi poikki noin 90 sentin korkeudelta. Muuten kasvi ei mahtuisi talvikotiinsa. Sen vuoksi satoa ei tule, sillä lehtien pitäisi pysyä kasvissa ympäri vuoden.

– Siskon puutarhuripoika kasvattaa myös banaaneja. Hän antoi kasvin kasvaa 2–3 metriä korkeaksi ja sai satoa neljän vuoden jälkeen.

Japanilaista alkuperää oleva banaanilajin Musa basjoo kerrotaan olevan talvenkestävä, mutta Reinon mukaan sekin on Suomen oloissa siirrettävä pakkasjakson ajaksi sisätiloihin.

Reino lannoittaa banaanin vain kesällä, koska kasvi on talven lepotilassa. Kun kevät koittaa, siirtolapuutarhuri antaa banaanin ensin olla pihalla viikon varjossa, jotta se ehtii tottua valoon ja ulkoilmaan.

Julkaistu: 7.9.2018