
Eukalyptuksia ja leikkoneilikoita avomaalla – ”Moni yllättyy näkemästään”, sanoo leikkokukkia pihallaan viljelevä Gina
”Tee tällä jotain”, kirjasi turkulainen Gina Suomi kalenteriinsa pihansa aurinkoisesta laidasta. Muutaman vuoden päästä paikalla kasvoi kukoistava leikkokukkatarha, jonka sadosta hän kesäisin sitoo asiakkaille hääkimppuja.
Juttu julkaistu Viherpihassa 01/2023.
”Muutin Ruissaloon yhdeksän vuotta sitten. Olin haaveillut jonkin aikaa pihasta, joka sijaitsisi lähellä Turun keskustaa ja merenrantaa. Ajelin ympäriinsä etsimässä sopivaa paikkaa, kunnes näin lehdessä myynti-ilmoituksen. Lähdin katsomaan ja perille päästyäni tiesin, että siinä se on: vanha, Kuuvan kylässä sijaitseva maatila, joka oli viimeksi toiminut tullimiesten kesänviettopaikkana. Ensimmäiset pari vuotta asuin kodissani yksikseni kahden pienen koirani kanssa. Sitten ystäväni vietti navetan vintillä häitään, ja juhlissa tapasin ensi kertaa puolisoni Janin.
Pihamme laidassa on aurinkoinen ja suojaisa paikka. Se jotenkin kutsui minua, ja useamman vuoden mietiskelin, mitä sille tekisin. Merkkasin kalenteriini, että ”tee tällä jotain”, mutta en koskaan ehtinyt. Kaksi vuotta sitten kävin Livian leikkokukkaviljelykurssin ja sen jälkeen olin täynnä uutta tietoa ja ideoita. Ajattelin, että no niin, tässähän tämä ratkaisu on. Nyt tiedän mitä täällä viljelen. Perustin kukkatarhan.
”Jälkikäteen häkellyin, miten hyvin kaikki onnistui.”




Heti ensimmäisenä vuonna halusin kokeilla kaikenlaista. Valitsin enimmäkseen yksivuotisia kukkia sen perusteella, mikä näytti kivalta. En tutkinut kauheasti, miten ne pärjäisivät. Jälkikäteen olin ihan häkeltynyt, miten hyvin kaikki onnistui.
Minulle oli heti selvää, että teen kukkatarhaan reilun keskikäytävän. Ylläpito on silloin helpompaa. Peurojen ja metsäkauriiden vuoksi viljelyksiä kiertää aita. Kohopenkit teimme puolisoni kanssa ostomullasta ja tänä vuonna kävimme mullan vielä sihdillä läpi ja poistimme mahdollisimman paljon rikkoja. Sen jälkeen rakensimme penkit uudestaan. Joka vuosi opin viljelemisestä lisää.
”Jos puolisoni kysyy minulta, mitä haluaisin synttärilahjaksi, vastaan, että siemeniä.”
Penkkien päädyissä on kyltit, koska järjestän kukkien ohjattua itsepoimintaa. On ihanaa höpöttää kukista. Monet, jotka tulevat tänne, ovat itsekin puutarhaihmisiä. Toiset taas tulevat katsomaan hääkukkia tai vain haluavat ihailla. Opastan kukkien valinnassa ja näytän, miten niitä leikataan ja varret putsataan. Moni yllättyy näkemästään. Esimerkiksi eukalyptuksesta ihmetellään, voiko sitäkin kasvattaa Suomessa.




Pelloltani täytyy löytyä ainekset esimerkiksi hääkimppuun tai kuivakukkakranssiin. Kun otan hääkukkatilauksia, yritän muistaa painottaa morsiamille, että on hyvä tehdä varasuunnitelma, koska kaikki ei välttämättä onnistu suunnitellusti. Olen kuitenkin pannut merkille, että niille, jotka haluavat avomaan leikkokukkia, värit ja lajikkeet ovat lopulta toissijaisia. Tärkeintä on, että kukat ovat täällä kasvaneita, paikallisia ja ekologisia.
Olen myös huomannut, että joitakin lajikkeita voi käyttää toisin kuin mihin kukkakaupoissa on totuttu. Pyöröjänönputkea pidetään vähän kuin lisukkeena, mutta kun se kasvaa avomaalla, se on tosi kaunis. Olisin voinut laittaa niitä peräjälkeen muutaman kylvöksen, koska ne valmistuivat aika nopeasti.
Tuorein ja suurin voittoni ovat leikkoneilikat. Oh my god! – olen niin onnellinen niistä. Minulla on kahta eri lajiketta, vaaleanpunainen ja tosi tummanpunainen. Olen rakastunut neilikkaan ihan uudella tavalla.



Häitä varten tarvitaan usein paljon kukkaa. Omat viljelykseni ovat esimerkiksi perennojen osalta vielä alussa, ja aion jatkossa lisätä niitä. Tavoitteeni on, että pystyisin käyttämään vain omia kukkiani. Tarvittaessa tutkin myös muita mahdollisuuksia.
Viime kesänä minulla kasvoivat esimerkiksi auringonkukat, tsinniat, leijonankidat, daaliat, ruiskaunokit, asterit ja erilaiset heinät. Viljelyn myötä olen oppinut lisää lajikkeita ja löytänyt uusia lemppareita. Esimerkiksi isokaunokki: se kuivuu ihanasti ja siinä on persoonallisuutta ja tuoksua. Kimalaiset ja perhoset rakastavat sitä, ja ne keinuvat tuulessa sen kukissa.


Kukat ovat sydämeni asia. Jos puolisoni kysyy minulta, mitä haluaisin synttärilahjaksi, vastaan, että siemeniä. En ole naimisissa, mutta unelmieni hääkimppu olisi luonnollinen, runsas, muhkea ja laskeutuva. Siinä olisi paljon kauniita yksityiskohtia ja jotain tuoksuvaa, ehkä neilikkaa. Pääkukkana voisi olla jopa kiinanastereita ja Austin-ruusuja. Juhlissa minulla olisi myös toinen hääkimppu. Kun jotkut morsiamet vaihtavat vaatteitaan, minä vaihtaisin kimppua.”
Lue Ginan vinkit: Hääkimppu kotimaisista leikkokukista – ota nämä seikat huomioon


