"Ostin tämän talon ensimmäisen kerran vuonna 2005 silloisen mieheni kanssa. Avioeron myötä, viisi vuotta myöhemmin, minun oli pakko luopua kodista. Se teki ihan hirveän kipeää, sillä rakastin tätä paikkaa.

Kun olin asunut vuoden verran Porissa vuokralla, ta­pasin Vesan. Rakastuimme ja menimme naimisiin. Sitten kuulin, että tämä talo oli tulossa jälleen myyntiin. Kuin kohtalo olisi puuttunut peliin. Keskustelin Vesan kanssa siitä, miltä hänestä tuntuisi ostaa entinen koti kanssani. Vesa oli vain innoissaan, varsinkin kun hänen isänsä kotipaikka on tuossa aivan naapurissa. Melkoinen sattuma sekin! Järjestelimme laina-asiat ja ostimme talon.

Ikimuistoisinta kodissamme on varmastikin se päivä, kun muutin tänne takaisin oltuani vuoden poissa. Tunne oli sanoinkuvaamaton. ”Vihdoinkin kotona” on lausahdus, jossa on nyt syvempi merkitys.

Ihastuin aikoinaan ensimmäiseksi olohuoneen hirsiseinään. Aluksi seinä oli käsitelty niin, että siinä oli pieni kiilto ja sävy taittoi hivenen oranssiin. Se otti aina silmään, mutta en tohtinut aluksi sitä maalatakaan. Pelkäsin, että pilaisin sen. Lopulta päätin kuitenkin tarttua rohkeasti sutiin, ja käsittelin seinän hirsivahalla. Lopputulos miellytti meitä molempia, ja myöhemmin käsittelimme vielä rappuset samalla tavalla.

Rakastan kodissamme erityisesti sitä, että tämä henkii elettyä elämää ja täällä näkyy useamman sukupolven kädenjälki. Omilla ideoillamme ja työllämme olemme mielestäni saaneet nivottua kaiken yhteen niin, että tilat ovat yhtenäiset.

Aina remonttia tehdessä olemme löytäneet jotain, mitä haluamme säilyttää. Esimerkiksi takan takaa löytyi upea tiiliseinä, kun meidän piti vaihtaa seinään uudet laatat. Onneksi laattoja ei vielä ollut ostettu, ja jätimme tiiliseinän näkyviin.

Vietämme eniten aikaa yhdessä sohvalla kyhnyttäen ja sarjoja katsellen. Saunomme myös lähes päivittäin ihanassa pihasaunassamme. Olemme molemmat Vesan kanssa koti-ihmisiä ja valitsemme useasti koti-illan mieluummin kuin juhlimisen.

Teemme paljon yhdessä remonttia, ja Vesa toteuttaa ideani kiltisti. Minulla on paljon ajatuksia, jotka jäisivät pelkiksi ideoiksi ilman miestäni. Olemme hyvä tiimi. Yksin vietän eniten aikaa silloin, kun ompelen tai sisustelen kotia. Olen ahkera käsityöihminen. Se on yksi tapa rentoutua ja unohtaa arjen kiireet. Vesa viihtyy ulkona ja toteuttaa siellä omia projektejaan. Olemmekin jakaneet vastuun niin, että minä hoidan kotia sisältä ja Vesa ulkoa.

Ikkunoistamme avautuu talon etupuolella näkymä pellolle, ja takana on metsää. Meillä ei ole aivan vieressä naapureita, ja se sopii meille mainiosti. Arvostamme omaa rauhaa, mutta ystävät ovat silti aina tervetulleita.

Etenkin kesäaamut ovat kauniita, kun aurinko nousee järveltä ja pellolla saattaa olla hieman usvaa ja aamukastetta. Silloin on kiva lähteä lenkille koirien kanssa, vetää syvään henkeä ja tuoksutella kesää. Käymme koko perheen kesken paljon metsälenkeillä. Metsässä voi tehdä jos jonkinmoisia seikkailuja ja tallentaa kauniita kuvia alati muuttuvasta luonnosta."

Kotimme voisi vielä muuttua hieman toimivammaksi. Keittiö on yksinkertaisesti liian pieni. Meiltä uupuu myös kodinhoitohuone. Tähän on tulossa ratkaisu, sillä aiomme laajentaa keittiön autotallin puolelle ja rakentaa sinne myös kodinhoitohuoneen. Samalla on tarkoitus uusia putkistoja.

Remontti on laaja, ja tällä hetkellä keräämme sitä varten rahaa, koska olen opiskellut viimeiset neljä vuotta. Budjetti on luonnollisesti ollut tiukka. Olemme silti tuonakin aikana tehneet kodissamme muutoksia, koska ilman suuria rahasummiakin pystyy tekemään paljon. Olemme käyttäneet kodissamme paljon kierrätysmateriaaleja.

Pidämme siitä, että tavaroilla on jokin tarina ja meistä on hauskaa käyttää asioita uudella ja innovatiivisella tavalla.

Lastenhuoneen remontissa pojat olivat tiiviisti mukana. Olemme halunneet tehdä tilasta heille viihtyisän ja heidän ikäänsä sopivan. Olen sitä mieltä, että kodin tulisi olla aina juuri vallitsevaan elämäntilanteeseen sopiva, ei niin, että järjestelyt olisivat toimivia vuodesta toiseen. Koti­han muovautuu aina tarpeiden mukaan.

Pojilla on kaksi hyvin erilaista kotia. He asuvat viikot äitinsä kanssa Tampereella, ja meillä he ovat joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Jani ja Juho saavat täällä juosta pitkin maita ja mantuja, käydä kalassa ja ajella papan mönki­jällä.

Odotamme innolla yhteistä aikaa. En ole itse saanut lapsia, vaikka olen niitä aina kovasti halunnut. Vesan kautta sain elämääni kaksi ihanaa poikapuolta, ja se on minulle äärimmäisen merkityksellistä. Minulla on onneksi myös kummilapsia, joiden kanssa saan viettää aikaa.