Jyhkeä jugendlinna pilkottaa ylväänä mäntymetsikön takaa. Moreeniharjun päälle vuosina 1923–1928 rakennettu lasten tuberkuloosiparantola oli aikansa ylpeydenaihe: Nastolan kirkonkylässä sijaitsevan rakennuksen avajaisjuhlallisuuksiin tultiin Helsingistä asti. Salpausselän parantolan, jonka nimi vaihdettiin myöhemmin Aurinkolinnaksi, ensimmäinen osa valmistui vuonna 1925. Valtavan kysynnän vuoksi hoitopaikkojen määrä jouduttiin tuplaamaan ja linnaan rakennettiin laajennusosa, joka valmistui vuonna 1928.

Rakennuksen suunnittelussa, sijainnissa ja muodossa näkyy sen alkuperäinen käyttötarkoitus: tuberkuloosin tärkeimpinä hoitokeinoina pidettiin potilaiden yleiskunnon kohottamista, raikasta ulkoilmaa ja runsasta auringonvaloa.

Arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvistin suunnitteleman rakennuksen paksujen tiiliseinien sisään kätkeytyy monenlaisia tarinoita ja kohtaloita. Vaiheikkaan historiansa aikana se on toiminut lasten luu- ja niveltuberkuloosiparantolana aina 1950-luvun lopulle, vaikka talvi- ja jatkosodan aikana tilat otettiinkin sotasairaalan käyttöön. Parantolan jälkeen Aurinkolinnasta tuli kehitysvammaisten hoitokoti, ja 1990-luvun alussa se toimi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena. Kivilinnassa asui parhaimmillaan yli 300 pakolaista. Mutta sitten värikkääseen historiaan tulee aukko.

Lamavuosina Aurinkolinna oli tyhjillään ja alkoi hiljalleen rapistua. Uutta käyttötarkoitusta etsittiin tuloksetta. Edes rakennuksen siirtyminen yksityisomistukseen 1990-luvun lopulla ei poikinut käytännön kehityshanketta. Lopulta vuonna 2005 helsinkiläinen eläkeläissijoittaja aloitti Aurinkolinnassa mittavan saneeraushankkeen, joka kuitenkin kaatui muutamassa vuodessa. Linnan seinät kumisivat jälleen tyhjyyttä.

Orimattilassa, lähellä Nastolaa pikkupoikina naapureina asuneet Matti Pietilä, Antti Hartman, Jarno Backman ja Joel Mäkelä olivat ajautuneet aikuistuttuaan eri puolille Suomea. Joskus tavatessaan he miettivät puolileikillään, että olisi kiva ostaa jokin isompi kunnostamista kaipaava historiallinen rakennus, jonne voisi rakentaa jokaisen perheelle oman asunnon.

– Hullu ajatushan se oli, emmekä ottaneet sitä tosissamme vielä silloin. Pidimme kuitenkin silmät auki, saneeraushankkeen projektipäällikkönä toiminut Matti kertoo.

Kun kaverukset huomasivat Aurinkolinnan myynti-ilmoituksen, he lähtivät katsomaan rakennusta lähinnä ajan kuluksi.

– Kävi kuitenkin niin, että ihastuimme paikkaan ja tässä sitä nyt ollaan, Matti sanoo.

Lapsuudenystävien unelmasta tuli totta vuonna 2012, jolloin he ostivat kiinteistön yhdessä Matin isän Erkki Pietilän kanssa saneeratakseen sen asuinrakennukseksi. Seitsemän vuotta kestänyt remonttihanke valmistui viime vuonna. Nyt Aurinkolinnassa on 28 asuinhuoneistoa, kolme toimistohuoneistoa ja paljon muita tiloja asukkaiden käyttöön. Ja mikä parasta, kaikki kaverukset asuvat Aurinkolinnassa.

– Ystävyyskin on säilynyt, jopa vahvistunut, Matti naurahtaa.

Aurinkolinnan uusi elämä vaati aikaa, kärsivällisyyttä – ja rahaa. Koko projektin suurin haaste oli juuri rahoituksen järjestäminen. Koska kyseessä oli eräänlainen ryhmärakentamishanke, tarvittiin innovatiivisuutta. Suunnitelmia jouduttiin jonkin verran myös muokkaamaan matkan varrella.

Matista ja Antista tuli saneerausurakan pääorganisaattorit. Matti toimi aluksi talon ostaneen yrityksen toimitusjohtajana ja sitten sen muututtua taloyhtiöksi isännöitsijänä. Antti on ollut hallituksen puheenjohtajana.

Saneerausurakkaan lähdettiin edellisen omistajan arkkitehtitoimistolla teettämien suunnitelmien pohjalta. Tilaratkaisut eivät kuitenkaan täysin miellyttäneet uusia omistajia, sillä hukkaneliöitä oli paljon. Esimerkiksi vanhan parantolan päästä päähän kulkeva käytävä oli 2,5 metriä leveä. Siitä nipistettiin kaivattuja lisäneliöitä asuinhuoneistoihin.

Remontissa haluttiin kunnioittaa alkuperäistä arkkitehtuuria niin paljon kuin mahdollista. Aurinkolinnan kaikki reilut 300 ikkuna-aukkoa uusittiin alkuperäisen ruutujaon mukaisesti. Seinien syvyiset vanhan ajan ikkunapenkit on säilytetty.

Hankkeen työläin vaihe oli eteläisen julkisivun uusiminen. Rakennuksen arvokas jugendlinnamainen ulkonäkö oli saanut väistyä 1960-luvulla käytännöllisyyden tieltä: jykevät ja koristeelliset balustradikaiteet sekä muurit oli vaihdettu tuolloin turvallisempiin verkkoaitoihin.

Nyt jyhkeät balustradikaiteet on palautettu koristamaan Aurinkolinnan toisen kerroksen parvekkeita.

– Mallina käytettiin viimeistä säilynyttä, joitain vuosia sitten läheisestä metsiköstä löytynyttä balusteria, Matti kertoo.

Alkuperäinen pylväs mallinnettiin ja sen perusteella sorvattiin massiivipuinen mallikappale sekä teetettiin muotit betonivaluja varten. Kaiteiden korkeudessa ja pylväiden väleissä huomioitiin nykypäivän vaatimukset.

Aurinkolinnan huoneistot ovat persoonallisia, sillä tilaratkaisujen pohjana oli eri käyttötarkoitukseen suunniteltu rakennus. Huonekorkeus nousee neljään metriin. Vaikka kiinteistö on vanha, se on energiatehokas, ja paksujen massiiviseinien sisään on piilotettu moderni talotekniikka.

Saneerauksessa on hyödynnetty paitsi ammattitaitoisia ja luotettavia toimijoita, myös omistajien omaa osaamista. Joelin erikoispuusepäntöitä tekevä yritys on vastannut monista saneeraushankkeen taitoa ja tarkkuutta vaativista osa-alueista. Antin yrityksen vastuulla ovat olleet lämmitysjärjestelmän uudistus ja lämmön talteenoton asentaminen.

Moderni talotekniikka on tuonut tehokkuutta kiinteistön toimintaan.

– Veden mittaukseen asennutimme huoneistokohtaisen kylmän ja lämpimän käyttöveden mittauksen, jotta vedenkulutusta voidaan seurata tarkasti. Näin jokainen maksaa vain kuluttamastaan vedestä. Tutkimusten mukaan omat mittarit vaikuttavat veden kulutukseen merkittävästi, Antti kertoo.

Antin perheellä on Aurinkolinnassa suuri, 200-neliöinen päätyhuoneisto. Hartmanit halusivat remontoida asunnosta käytännöllisen lapsiperheen kodin. Pintamateriaalien valinnassa oli mukana sisutussuunnittelija Maija-Riitta Mustonen.

– Suurien ja näyttävien pintojen materiaaleiksi valittiin laadukkaita ja aikaa kestäviä materiaaleja. Loft-henkisissä asunnoissa näkymät jatkuvat tilasta toiseen, joten on hyvä, että eri tilojen värit sointuvat toisiinsa. Näihin asuntoihin ei sovi mikään pikkusievä sisustustyyli, Maija-Riitta kertoo.

Hartmanin nelihenkinen perhe on viihtynyt Nastolassa mainiosti. Asumismukavuutta lisää se, että Aurinkolinnan asukkaiden kesken on hyvä henki: se näkyy arjen kohtaamisissa, taloyhtiön talkoissa ja yhteisissä illanvietoissa. Mediahuoneessa on jännitetty yhdessä jääkiekon MM-kisoja ja katsottu leffoja.

– Lasten koulu on aivan kivenheiton päässä ja he ovat löytäneet paljon kavereita. Usein leikit jatkuvat pihalla tai lähimetsässä iltaan asti, Antti sanoo.

Hän kertoo itse pitävänsä alueen upeista lenkkimaastoista ja asuntonsa suuresta parvekkeesta, joka on käytössä varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

– Parvekkeella grillataan ja nautitaan mäntymaisemista, Antti kertoo.

Aurinkolinnan tavoitteena on ollut alusta asti olla asukaslähtöinen taloyhtiö. Yhteisöllisyys on huomioitu monella tapaa.

Linnan, kuten asukkaat taloaan kutsuvat, palvelut kuulostavat miljoonakaupungissa sijaitsevan luksustaloyhtiön tarjonnalta. Kellarikerroksessa on mediahuone, jonka muhkeille säkkituoleille voi kutsua kaveriporukan katsomaan elokuvaa 150-tuumaiselta valkokankaalta. Huone toimii myös rennompana koulutustilana. Kellarikerroksessa on monipuolinen kuntosali, joka on avoinna myös lähiseudun asukkaille pientä kuukausimaksua vastaan. Kroppaakin voi huollattaa vaikka heti treenin jälkeen, sillä ensimmäisessä kerroksessa toimii hieroja.

Arjen palvelut on tuotu lähelle. Asukkaiden kirjepostit saapuvat ykköskerroksen käytävällä sijaitsevaan lähilaatikkoon. Postin pakettiautomaattiin voi tilata ja palauttaa verkkokauppaostoksia sekä jättää lähteviä paketteja.

Rakennuksen historia yhdistää asukkaita, joista monet ovat muuttaneet taloon juuri sen miljöön ja tunnelman lumoamina. Historian havinaa voi tutkia yleisten käytävien seinille ripustetuista vanhoista valokuvista ja arkkitehtipiirustuksista.

Kiinteistön saneerauksen jälkeen myös piha-alueet kunnostettiin maisemasuunnittelija Eeva Tavastin johdolla.

Asukkailla on käytössä kaunis pergola puu- ja kaasugrilleineen. Vaikka viheralueita on myllätty rakennusaikana, vanhat sipulikukat nousevat keväisin ilahduttamaan asukkaita. Pihalla on myös istutuslaatikoita innokkaille keittiötarhureille.

– Piha-alueen pergola-grillipaikkaa hyödynnetään etenkin keväisin ja syksyisin omissa pihatalkoissamme. Sen jälkeen mennään entiseen pannuhuoneeseen tehtyyn sauna- ja poreammetilaan, Matti kertoo.

Viime kesänä tontin laidalle hankittiin mehiläispesät, joiden ahkerat asukit tuottivat runsaan hunajasadon. Pesiä hoitaa lahtelainen luomuyrittäjä.

– Onneksi oli hyvä hunajavuosi, sillä Aurinkolinna-hunajalle riitti kysyntää, Matti naurahtaa.

Vaikka alkuperäiset suunnitelmat on jo toteutettu ja talo elää omaa elämäänsä, Matilla on edelleen ideoita. Ullakoilla ja kellarikerroksessa on vielä tyhjiä tiloja. Nyt taloyhtiön puuhamies kehittää yhdessä muiden asukkaiden kanssa muun muassa yhteistä verstashuonetta.

– Saneerauksesta jäi paljon hyviä työkaluja, jotka viedään verstastilaan asukkaiden käytettäväksi. Näin kaikilla ei tarvitse olla jokaista työkalua kotonaan, Matti visioi.

Matille Aurinkolinna on paljon enemmän kuin koti. Hän kirjoittaa iltaisin rakennuksen historiikkia ja ihailee olohuoneen korkeiden ikkunoiden takana loimuavia auringonlaskuja, jotka näkyvät upeasti harjun huipulta.

– Aurinkolinnan saneeraaminen oli minulle henkilökohtainen unelma. Täytyy sanoa, että pitkän projektin jälkeen tuntuu lopulta siltä, että elän unelmaani.

Talo on täynnä niin uusia kuin vanhoja ystäviä, jotka tuntevat Aurinkolinnan kodikseen.

– En haluaisi asua missään muualla, Matti sanoo.