Tom Cruisen pilottilasit varmaan muistat – mutta tiesitkö, että keisari Nero käytti smaragdista hiottuja aurinkolaseja?
Aurinkolasit suojaavat silmiä liialta valolta, mutta niillä myös viimeistellään tyyli. Aurinkolasien historia on täynnä häikäiseviä vaiheita!
Mitä olisi Tom Cruise Top Gunissa ilman pilottiaurinkolaseja, John Lennon ilman pyöreitä hippilaseja tai Elton John ilman kreisejä aurinkolaseja? On palattava muinaiseen Roomaan, jotta löytäisi yhden heidän varhaisimmista esikuvistaan.
Historiankirjat muistavat Roomaa vuosina 54–68 hallinneen keisari Neron oikukkaana tyrannina, joka murhautti oman äitinsäkin. Historioitsija Pliniuksen mukaan hän oli myös ensimmäinen aurinkolasien käyttäjä. Keisarin nenällä nähtiin smaragdeista hiotut aurinkolasit, kun hän seurasi gladiaattoreiden verisiä otteluita areenoilla. On tosin epäilty, että lasit olivat niin sameat, että otteluista näki tuskin mitään.
Todennäköisesti monet alkuperäiskansat kehittivät omia ratkaisujaan häikäisyä vastaan jo ennen Neron aikaa. Inuiiteilta on säilynyt yli parin tuhannen vuoden takaa silmäsuojia, jotka valmistettiin puusta, luusta tai sarvesta. Ilgaak- ja nagaugek-laseissa ei ollut lasilinssejä vaan kapea rako, jonka läpi katsottiin. Ratkaisu suojasi lumisokeudelta ja korjasi näkökykyä.
Kiinassa alettiin tehdä 1200–1300-luvulla ai tai -laseja savukvartsista. Niissä kvartsilinssit kiinnitettiin toisiinsa metallikehyksen avulla. Ai tai -laseja oli vain rikkaimmilla ja niitä käytettiin lähinnä seremoniallisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi tuomarit piiloutuivat lasien taakse oikeusistuntojen ajaksi.
Ensimmäiset tummennetut lasilinssit aurinkolaseihin valmistettiin 1700-luvun Venetsiassa, Muranon saarella. Väriltään vihreät gondolilasit suojasivat myös auringon haitalliselta UV-säteilyltä.
Lasi korvautui aurinkolasien linssimateriaalina 1900-luvun alussa selluloidin keksimisen jälkeen. Ensimmäisenä muoviset aurinkolasit esitteli Sam Fosterin perustama Foster Grant -yritys. Foster käynnisti tuotannon vuonna 1929 ja myi lasejaan Atlantic Cityn rantabulevardeilla.
Suuri yleisö seurasi perässä, kun filmitähdet alkoivat suosia aurinkolaseja.
Muovin ja sarjatuotannon ansiosta aurinkolasit muuttuivat edullisemmiksi. Myyntiä vauhdittivat Hollywood-tähdet, jotka käyttivät niitä suojautuakseen ulkokuvauksissa auringon ja studiolamppujen kovalta valolta.
Pian filmitähdet alkoivat käyttää aurinkolaseja vapaa-ajallakin, koska ne tarjosivat keinon suojautua uteliaiden katseilta. Niistä tuli tärkeä osa tähtilookia, jota suuri yleisö alkoi jäljitellä. Yhden suurimmista trendeistä sai aikaan Audrey Hepburn elokuvassa Aamiainen Tiffanylla ylisuurilla Manhattan-laseillaan.
Sodat ovat edistäneet monen keksinnön kehitystä, myös aurinkolasien. Lentokoneiden yleistyttyä ilmavoimien lentäjillä oli tarve suojautua häikäisevältä valolta, jonka todettiin aiheuttavan pääsärkyä ja jopa pahoinvointia. Ongelma ratkaistiin tuomalla aurinkolaseihin vihertävän sävyiset linssit. Ne poistivat häikäisyongelman, mutta jättivät katseen teräväksi.
Aurinkolasien ominaisuudet paranivat entisestään, kun Ray-Ban alkoi hyödyntää 1936 Edwin H. Landin polarisoituja linssejä, jotka suojasivat silmiä haitalliselta UV-säteilyltä. Ilmavoimien piloteille kehitettiin kehysmalli, joka antoi suojan koko näkökentälle – lopputuloksena syntyivät ikoniset pilottilasit.
Aurinkolaseista on tullut sittemmin valtavirtaa. Kehitystä nopeutti muovilaatujen kehitys, minkä ansiosta aurinkolaseista saatiin edullisempia, kevyempiä ja kestävämpiä. Nykyisin aurinkolasit ovat kaikkien saatavilla ja osa nopeasti vaihtuvaa muodin sykliä.
