Asuntomessujen hurjapäisin kohde on Bunkkeri, jossa Juha on puurtanut kaksi vuotta – projekti oli vaakalaudalla, kun hän tippui tikkailta ja kallo halkesi

1


Asuntomessujen hurjapäisin kohde on Bunkkeri, jossa Juha on puurtanut kaksi vuotta – projekti oli vaakalaudalla, kun hän tippui tikkailta ja kallo halkesi

Juha Heino osti 1930-luvulla rakennetun, rapistuneen Shellin talon Porin kaupungilta 5000 eurolla. Urakka on vaatinut näkemystä ja yli 5000 työtuntia, mutta pian koittaa palkinto.
Teksti Johanna Sjöholm
Kuvat Johanna Lehtinen

Miltä näyttää asuntomessutalo? Useimmille tulee varmasti ensimmäiseksi mieleen uutuuttaan hohtavat pinnat ja ison rahan moderni arkkitehtuuri. Sellaisia ovat useimmat talot myös tämän kesän messuilla Porin Karjarannassa. Joukossa on kuitenkin yksi kummajainen.

Vielä kaksi vuotta sitten punatiilinen rakennus vuodelta 1937 seisoi yksin vanhalla teollisuusalueella pajujen ja koivujen seassa, keskellä tulevaa asuntomessualuetta. Shellin asuin- ja autovajarakennukseksi valmistunut talo oli ollut pitkään tyhjillään.

Jykevän talon lumo villitsi jättiurakkaan

Enää ei uskoisi, missä pisteessä talo rikkinäisine ikkunoineen pari vuotta sitten oli. Vielä vähemmän uskoisi, että valtava muutos on suunnittelusta toteutukseen monilta osin yhden miehen urakka.

Aurinkoisena iltapäivänä Bunkkeriksi nimetyn talon työmaalla huhkii talon omistaja Juha Heino. Takana on lähes kaksi vuotta pitkiä päiviä viikon ympäri ja edessä 50 päivän loppurutistus ennen messujen alkua.

Toukokuussa 2018 suurin osa Bunkkerin mittavasta remontista on valmiina. Tekemistä riittää silti vielä yllin kyllin viimeisille viikoille.

Heino osti ränsistyneen talon Porin kaupungilta 5000 eurolla. Ehtona oli, että rakennus valmistuu uuteen loistoonsa messujen alkuun mennessä.

– Valmista saadaan, mutta kiire tulee. Se on kuitenkin jo tuttua. Vapaapäivän pidin viimeksi jouluna, Heino kertoo toukokuussa.

Heino, 53, on työskennellyt pitkään entistäjänä ja kunnostanut useita iäkkäitä taloja vanhaa vaalien. Bunkkeri on hänen ensimmäinen tiilitalonsa.

Kokemuksensa takia Heino ei pelästynyt Bunkkerin rujoa ulkomuotoa. Talo on rakennettu huolella tiiltä ja terästä säästelemättä, ja jykevät rakenteet olivat yhä valtaosin loistokunnossa.

– Monen mielestä uusi talo on paras. Itse olen aina tykännyt eniten vanhoista.

Sydän ja näkemys ohjaavat remonttia

Tällaiseen urakkaan saisi uppoamaan niin paljon rahaa kuin vain haluaisi ja pankista saisi, Heino sanoo.

– Bunkkeriin on kulunut muutama sata tuhatta. Jos työn olisi teettänyt ulkopuolisilla, hinta olisi ainakin tuplat. En ole voinut hankkia työvoimaa, joten olen luottanut sydämeen ja näkemykseen.

Perhe ei ole päässyt helpolla, Heino myöntää. Lapsista varsinkin vanhin, rakennustekniikkaa opiskeleva poika on auttanut työmaalla aina mahdollisuuksien mukaan. Myös muita tuttuja on osallistunut ponnistukseen, mistä Heino on kiitollinen.

Yllätyksiltä Heino ei ole välttynyt. Moni työvaihe on vienyt tuplasti ennakoitua enemmän aikaa. Koska Heino on paiskinut pitkiä päiviä ja viikkoja työmaalla, hän on pistänyt päivätyön omassa entisöintialan yrityksessä tauolle jo 1,5 vuoden ajan.

Työmaaonnettomuus vei kahdeksi viikoksi petiin

Tällaiseen urakkaan ei voisi lähteä, jos rakennustyömaalla ei viihtyisi. Sitä jaksaa, mistä nauttii, Heino sanoo.

Aina homma ei luista. Vaikein – ja vaarallisin – tilanne oli lokakuussa, kun Heino oli kiivennyt tikkaille talon ulkoseinää vasten. Tikkaiden pito petti, ja ne lähtivät luisumaan taaksepäin niin, että Heino putosi neljän metrin korkeudesta maahan päälleen.

– Kallo halkesi vasemman korvan takaa. Poski ja silmänpohja murtuivat.

Heino oli kaksi viikkoa täyslevossa. Sen jälkeen toiset kaksi viikkoa menivät työmaan töihin uudelleen totutellessa.

– Sairaalassa tuli mietittyä kaikenlaista. Oma huolimattomuus harmitti: olin asettanut tikkaat liian loivasti. Oli kuitenkin onni, ettei käynyt pahemmin. Tuntui pahalta ajatella, että olisin jättänyt lapsen pulaan tällaisen työmaan kanssa.

Heino kunnostaa Bunkkerin vanhaa kunnioittaen

Oman onnensa nojaan jääneet talot ovat saaneet aina Heinon mielikuvituksen raksuttamaan ja kädet syyhyämään: tuosta tulisi upea, jos sen laittaisi kuntoon!

– Olen kiertänyt purkutaloja nuoresta miehestä asti. Lautalattiat, lavuaarit, listat ja muut materiaalit ovat yleensä täysin käyttökelpoisia.

Myös Bunkkeria Heino on kunnostanut mahdollisimman paljon kierrättäen. Talossa on käytetty esimerkiksi vanhoja tiiliä, keittiötä komistavat 1800-luvun kierreportaat ja seiniä valurautaiset, nostalgiset tuuletusräppänät.

– Haluan kannustaa ihmisiä vaalimaan vanhaa, ymmärtämään sen arvon. Kaikkea ei voi eikä kannata hankkia uutena.

Viimeinen rutistus, ja sitten koittaa palkinto

Välillä työ on tuntunut etenevän tuskastuttavan hitaasti. Nyt, reilu kuukausi ennen messuja, Heino huomaa ilokseen, että rakennus alkaa näyttää juuri niin hienolta kuin hän urakan alussa haaveili.

– Vielä lasitukset ja kaiteet terassille, kellarin ja pesuhuoneen laatoitus, isot linjat, talo pölyttömään kuntoon.

Urakan alussa tarkoitus oli, että Heino kunnostaisi taloon kaksi asuntoa vuokralle. Matkan varrella upea rakennus mielenkiintoisine historioineen on saanut miehen epäröimään.

– Olen alkanut leikkiä sillä ajatuksella, että perheemme muuttaisi tänne. Saa nähdä, kuinka käy.

Nyt miehen mielessä siintää 2. heinäkuuta. Silloin räpartisti Eminem esiintyy Tukholmassa, ja Heino pitää ensimmäisen vapaapäivän sitten joulun matkustaen pitkäaikaisen suosikkinsa konserttiin.

– Tiukka on aikaraja, mutta kiireeseenhän tässä on jo tottunut.

Julkaistu: 18.5.2018