Jättiremontti funkistalossa – arkkitehdin ja keksijän kodista löytyy fossiilien jälkiä, älyräppänät ja 1930-luvun tyyliä
Rakenna ja remontoi
Jättiremontti funkistalossa – arkkitehdin ja keksijän kodista löytyy fossiilien jälkiä, älyräppänät ja 1930-luvun tyyliä
Maria Klemetz ja Janne Käpylehto ihastuivat sunnuntaiajelulla persoonalliseen villaan Helsingin Käpylässä. Muutaman kuukauden remontti laajeni käsittämään koko talon, mutta rupeaman jälkeen funkistalo on jälleen edelläkävijä.
5.1.2023
 |
Meidän Talo

Tyhjänoloinen, niin kutsuttua kansanfunkista edustava villa jäi mieleen sunnuntaisella autoajelulla. Kolmikerroksinen talo hienolla rinnetontilla keskellä Käpylän puutaloidylliä vaikutti täydelliseltä.

– Etsimme taloa, jossa olisi riittävästi tilaa ja tarpeeksi ulko-ovia kodille, minun arkkitehtitoimistolleni sekä puolisoni keksijän pajalle, Maria Klemetz kertoo.

Remontoitava talo Helsingin keskustan kupeessa kiinnostaisi varmasti monia.

– Kyselimme talosta ja kuulimme puskaradiosta, että se olisi pian tulossa myyntiin. Yritimme ehtiä ennen julkista myyntiä, mutta se jäi yritykseksi, Maria kertoo.

Nyt ensikohtaamisesta on kulunut reilut pari vuotta. Maria, Janne Käpylehto ja pariskunnan kaksi lasta ovat viimein päässeet asettumaan taloksi.

– Emme tienneet, mihin lähdimme. Aluksi mietimme muutaman kuukauden remonttia; pintojen uusimista ja talotekniikan päivittämistä, mutta eihän se niin mennyt. Kävimme läpi koko talon, Maria sanoo.

Oman talon remontointi on opettanut Maria Klemetzille ja Janne Käpylehdolle paljon uutta. Arkkitehtinä työskentelevä Maria palkkaisi esimerkiksi näin suureen projektiin rakennuttajakonsultin, joka toimii tilaajan edunvalvojana. Janne kertoo puolestaan olevansa nykyisin pitkäpinnaisempi.

Olohuoneen seinissä on tyylikästä puolipaneelia ja sen yläpuolella savirappausta. Lattiassa on pääosin alkuperäinen 1930-luvun parketti. Kodin valmiita pintoja voi vain ihastella. Taloa on remontoitu sen alkuperäistä henkeä kunnioittaen.

– Olemme säästäneet paljon vanhaa ja palauttaneet tänne jo hävinneitä asioista, kuten puolipaneelin, Maria kertoo.

Malli paneeliin saatiin vanhasta valokuvasta, joka löytyi naapurilta. Muutoksia on tehty ajatuksella. Pikkueteisen katto ei ollut alun perin kaareva, mutta Maria piirsi siihen sellaisen.

– Olen nähnyt samanlaisia kattoja muualla tällä alueella, ja halusin sellaisen myös meille.

Katto on paneloitu niin kutsutulla Käpylä-paneelilla.

– Se on 1920-luvun Käpylästä peräisin oleva profiloitu puupaneeli, jota valmistetaan edelleen.

Eteisaulassa on nyt tyylikkäästi avaruutta, kun sieltä olohuoneeseen avautuvaa oviaukkoa on suurennettu ja Marian työhuoneeseen vie iso lasipariovi.

– Mietimme talon pohjan uusiksi. Poistimme turhia käytäviä. Avasimme näkymiä.

Kattorakenteet olivat mädät uuden keittiön kohdalla ja välikatto jouduttiin rakentamaan uudelleen. Suuri ruudutettu nauhaikkuna kunnostettiin remontissa niin ikään.
“Mietimme talon pohjan uusiksi. Poistimme turhia käytäviä. Avasimme näkymiä.”
Keittiön kaapit hankittiin Keittiömaailmasta. Tasot ovat virolaista kalkkikiveä, jonka pinnassa näkyy fossiileja. Koko keittiön lattia alusrakenteineen jouduttiin uusimaan remontissa. Parketti tehtiin vanhan mallin mukaan.
Ruokailutilassa oleva kulmaikkuna on tyypillistä funkista. Ikkunoiden alla olevat lämpöpatterit on verhottu paneelin sisään. Lämpö nousee tilaan ikkunalaudoissa olevien ritilöiden kautta.
Marian arkkitehtitoimiston tilan saa suljettua muusta kodista lasiovilla ja verhoilla. Kaikki talon ulko-ovet on uusittu. Ne valmisti Marian piirustusten mukaan virolainen Aru Grupp. Pikkueteisen kattoon tehtiin tyylikäs kaari.
Taloa remontoitiin 1950-luvulla, jolloin portaikkoa suurennettiin ja avarrettiin. Marian ja Jannen luonteva lisäys siihen on ulko-oven katoksen päälle tehty aamukahviparveke.

Suurin muutos oli keittiö-olohuoneen avartaminen.

– Puretut seinät olivat onneksi kevytrakenteisia ja niiden alla oli jopa parketti valmiina.

Keittiön pintojen avaaminen oli remontin käännekohta.

– Keittiön päätyseinän takana on takapiha, joka nousee ylös kallion laelle. Rinnetalon rakentajat olivat 1930-luvulla ratkaisseet valumavesiongelman tekemällä talon taakse koko julkisivun mittaisen betonikourun.

Nerokas uoma piti talon kuivana ja ohjasi vedet poispäin rakennuksesta.

– Myöhemmässä remontissa talon taakse oli valettu uudet betoniset ulkoportaat, jotka tukkivat maassa olleen vesikourun.

Betonirakenteet oli myöhemmin peitetty maamassalla, ja vesivahinko oli ajan kysymys.

Tummunutta ja hapertunutta puuta löytyi ensin keittiön seinän alaosasta. Seuraavaksi avattiin välipohjan lattiarakenteita. Masentava tutkimus jatkui keittiötilan kattorakenteisiin, joista varisi päälle “multaa”.

– Keittiön päällä oli puutteellisella tuuletuksella oleva kattorakenne.

Lisää kostunutta puuta löytyi yläkerran kattorakenteista. Ne oli kastellut 10 vuotta sitten uusitun peltikaton virheellinen asennus ja huollon laiminlyöminen.

– Onneksi koko keskikerroksen alapohjan rakenteita ei tarvinnut uusia. Pihan puoleinen takaseinä koko talon pituudelta piti sen sijaan korjata.

Arkkitehtina Marialla oli käsitys siitä, mitä rapatun talon seinien sisältä voisi löytyä.

– Tämä on rankarunkoinen talo, jonka on haluttu näyttävän kivitalolta ja siksi se on rapattu ulkoa. Eristeenä oli ajan tavan mukaan käytetty sahanpurua. Kellarikerros on muurattu, ja talo on perustettu betonivalulle ja anturalle. Tämä on tyypillinen aikansa tuote niin tyylillisesti kuin talo- ja rakennusteknisesti, Maria kertaa.

Talo vaihtoi remontissa väriä. Valkoinen talo sai pintaansa vanhan roosan sävyisen kalkkirappauksen. Jo talon rakennusvaiheessa terassin alle tehty valumavesiuoma kunnostettiin. Näin rinnettä pitkin valuva vesi ei päädy talon rakenteisiin vaan ohjautuu poispäin. Katolta pilkistävät mustat aurinkopaneelit.
“Tämä on rankarunkoinen talo, jonka on haluttu näyttävän kivitalolta.”
Kaari-ikkunan alapuoli remontin aikana.

Yksi remontin tavoitteista olikin parantaa talon energiatehokkuutta. Ulkoseinien ja välipohjan purueristeet poistettiin, ja ne korvattiin märkäpuhalletulla Termex-eristeellä. Lisäksi talon ulkoseinien sisäpuolelle asennettiin kaksi kerrosta Huokoleijona-puukuitueristelevyä. Myös muihin sisäseiniin asennettiin savirappauksen pohjaksi sopivat huokolevyt.

Talon vanha ulkorappaus käytiin läpi, ja irtonaiset pudotettiin alas.

– Laasti pysyy ulkoseinässä verkon avulla, joka on perinteinen tapa tehdä tuenta. Myös sisäpuolen seinien savilaasti on tuettu seinään juuttiverkolla, Maria sanoo.

Savirappaus on hengittävä ja ilmankosteutta tasaava pintamateriaali, jota on käytetty hirsitaloissa jo 1800-luvulla ennen tapettien yleistymistä pintamateriaalina.

– Savi parantaa sisäilman laatua, Maria taustoittaa.

Sisäseinien savirappaus tehtiin suoraan Huokoleijona-levyn päälle. Noin kolme millimetriä paksun alussavikerroksen päälle asennettiin tukiverkko ehkäisemään liikkumishalkeamien syntymistä. Päälle ruiskutettiin ja hierrettiin värillinen pintasavi.

– Ruiskutus on nopea tapa tehdä rappaus, mutta se vaatii hyvät suojaukset kattoon ja lattiaan. Myös jälkisiivous vie aikansa, Maria kertoo.

Talon lämmitysmuoto vaihtui kaukolämmöstä maalämpöön. Lisäksi katolla on nyt 20 täysmustaa 300 watin NAPS Solarin aurinkopaneelia. Järjestelmä tuottaa vuodessa noin viisi megawattituntia sähköä.

– Koska ulos myyty sähkö menee jotakuinkin pörssihintaan, on voimala tehnyt mukavasti rahaa viime aikoina – jopa 10 euroa päivässä. Akustoa ei vielä ole, mutta sellainen päivitys on mielessä, Janne kertoo.

Talon lämmitysmuoto vaihtui kaukolämmöstä maalämpöön.

Talon vesikiertoiset lämpöpatterit oli vaihdettu uusiin kymmenisen vuotta sitten. Patterit ovat nyt tyylikkäästi piilossa puolipaneelien takana.

– Kivannäköinen ratkaisu, mutta huonontaa toki lämmönsiirtoa. Siksi pilotoimme talossa uutta keksintöä, jolla saadaan enemmän tehoa pattereista nostamatta kuitenkaan kiertoveden lämpötilaa, Janne sanoo.

Keksijän talossa on tietysti monta muutakin innovatiivista ratkaisua. Esimerkiksi painovoimaista ilmanvaihtoa on tehostettu osassa tiloja.

– Halusimme parantaa makuuhuoneiden ilmanvaihtoa. Ratkaisuksi löydettiin Zehnderin ilmanvaihtokoneet, jotka ovat kuin “älyräppänät”.

Laitteessa on lämmöntalteenotto, ja ne tunnistavat sisäilman hiilidioksipitoisuuden ja kosteuden.

– Laite siis säätää virtauksen tehoa juuri sopivaksi, energiaa tuhlaamatta, Janne täsmentää.

Aiottua suuremmaksi paisunut remontti on saanut nyt yhden päätepisteen, mutta kellari odottaa vielä kunnostusta. Tyhjäksi jäänyt talo on jälleen täynnä elämää – ja mielenkiintoisia keksintöjä.

Makuuhuoneissa on ilman hiilidioksiidipitoisuuden mukaan säätyvät huonekohtaiset ilmastointikoneet. Seinässä on tumma savirappaus.
Kylpyhuone on talon toisessa kerroksessa. Seinälaatat hankittiin Laattapisteestä. Savesta käsityönä valmistetut kattovalaisimet on tehnyt keraamikko Heidi Puumalainen.

Remonttikulut

  • Suunnittelu ja kaupungin maksut 35 000 €
  • Purkutyöt ja jätemaksut 70 000 €
  • Rakennevaurioiden ja -virheiden korjaukset 250 000 €
  • Sisäpinnat, keittiö ja kylpyhuone 150 000 €
  • Ikkunat, ovet, hormit, ulkopinnat 30 000 €
  • Asiantuntija-/konsulttimaksut 27 000 €
  • Tekniikka, mm. lämmitysmuodon vaihto 38 000 €
  • Pihatyöt yms. 12 000 €
  • Rakennustelineet 14 000 €

Yhteensä 626 000 euroa.

Vuonna 1939 rakennettu kansanfunkistalo sijaitsee Helsingin Käpylässä. 160-neliöisessä talossa asuvat Maria Klemetz, Janne Käpylehto ja kaksi lasta. Marian ja Jannen taloremonttia voi seurata Unelmatalo Käpylästä -blogista, talokäpylästä.fi.
3 kommenttia