Välillä iskee epätoivo.

Maapallon keskilämpö­tila kohoaa, lajien sukupuutto etenee ja napajäätiköt sulavat. Voiko tavallinen ihminen mitenkään vaikuttaa? Onko yksilön arkisilla valinnoilla enää yhtään mitään väliä ilmastokriisin keskellä?

On kyllä, sanoo projektijohtaja Markus Terho Sitrasta.

Markus Terho tiimeineen on erikoistunut opastamaan niin yksilöitä kuin yrityksiä ilmaston kannalta kestävissä ratkaisuissa. Terhon mukaan mikään teko ei ole liian pieni.

– Ilmastonmuutos on siinä pisteessä, että tarvitsemme sen hillitsemiseksi ihan kaikki toimet. Valtioiden ja yritysten tulee muuttaa toimintaansa, mutta ilman muuta mukaan täytyy saada myös kotitaloudet ja yksittäiset ihmiset. Vain yhdessä pystymme juuri ja juuri pysymään puolentoista asteen tavoitteessa, Terho tiivistää.

Jos maapallon keskilämpötila nousee 1,5 celsius­asteella, riittää se sysäämään monet ihmiselämääkin yllä­pitävät luonnonjärjestelmät vaarallisen käännekohdan yli. Siksi juuri 1,5 asteen tavoite on ollut kansainvälisen ympäristökeskustelun kuuma puheenaihe siitä asti, kun ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi raporttinsa syksyllä 2018.

On tietenkin totta, että yhden ihmisen pienet valinnat ovat vaikutuksiltaankin, no, pieniä. Mutta joukossa on voimaa. Siksi ei kannata pelkästään vaihtaa kesä­lomamatkan lentoa junakyytiin, vaan myös kertoa muille, että tekee niin. Asenteet ja kulutuskäyttäytyminen leviävät varsinkin nykyaikana helposti, esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Kaikki tietävät, että auto saastuttaa enemmän kuin juna ja että valot kannattaisi sammuttaa tyhjästä huoneesta. Näiden tekojen mittaluokkaa on kuitenkin usein hankala hahmottaa.

Näin Markus Terho konkretisoi asiaa:

Suomessa on noin 2,7 miljoonaa kotitaloutta. Jos yksi ihminen jokaisesta kodista pienentää hiilijalanjälkeään 20 prosentilla, vastaa tämä 37 prosenttia siitä päästömäärästä, joka Suomen tulee valtiona vähentää Pariisin ilmastosopimuksen mukaan.

Jos taas kaksi ihmistä joka kotitaloudesta toimii samoin, on päästövähennys jo yli 70 prosenttia maamme kansallisista tavoitteista.

Yhdessä meissä on siis voimaa: arjen pienillä teoilla voimme miltei tuplata sen, mitä kansainvälinen yhteisö Suomelta odottaa.

Parantamisen varaa todellakin on. Esimerkiksi WWF:n arvion mukaan suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittava kansa suhteessa asukaslukuun. Monet kyllä haluaisivat pienentää hiilijalanjälkeään. Aina hyvät aikeet eivät vain muutu todeksi.

Yksi ongelma on se, että ihmiset arvioivat eri tekojen vaikutusta usein aivan pieleen. Kyselyissä on huomattu, että esimerkiksi asunnon lämmityksen merkitystä vähätellään ja jätteiden kierrätyksen merkitystä pidetään vastaavasti paljon kokoaan suurempana asiana.

Silti Markus Terho haluaa muistuttaa, että jotkut suomalaiset elävät jo hyvinkin ilmastoystävällisesti. Tällainen ryhmä ovat esimerkiksi eläkeläiset, jotka kalastavat, marjastavat eivätkä lennä juuri koskaan ulkomaille lomailemaan.

Kaikkien ei tarvitse kuitenkaan pyrkiä samaan elämäntapaan, vaan eri elämäntilanteisiin sopivat erilaiset muutokset. Siinä missä yksi voi vähentää autoilua, toinen voi miettiä ympäristöystävällisempää tapaa lämmittää talo, vaihtaa Thaimaan-loman junamatkaan Euroopassa tai tehdä muutoksia ruoka­valioon – tai vaikkapa ostaa enemmän asioita käytettynä. Tai tehdä vuorotellen näitä kaikkia. Vaihto­ehtoja piisaa.

Kokosimme tämän jutun loppuun listan erilaisia hyviä ilmastotekoja. Kerromme myös niiden arvioidut ympäristövaikutukset. Ne on laskettu sen perusteella, mikä teon vaikutus on, jos sitä jatkaa yhden kokonaisen vuoden ajan.

Lukuja on mahdotonta arvioida ihan prikulleen, ­sillä niihin vaikuttavat esimerkiksi kotitalouden henkilö­määrä, asuinpaikka tai se, miten kylmä talvi sattuu olemaan. Siksi nämäkin luvut ovat vain esimerkkejä, mutta niiden avulla erilaisia tekoja voi kuitenkin vertailla keskenään.

Arjen teot ovat monessa mielessä kokoaan suurempia, mutta silti ei kannata unohtaa poliittista vaikuttamista. Sen kautta saadaan painostettua myös esimerkiksi suur­yhtiöitä ja muita valtioita tekemään osansa. Se voi tuntua mahdottomalta urakalta yhdelle ihmiselle, mutta lopulta yhteiskunnalliset liikkeet koostuvat vain monista yksilöistä. Siksi ilmaston kannalta on väliä myös tiedonhankkinnalla, äänestämisellä tai vaikkapa luontojärjestöön liittymisellä.

Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 500 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Jos pyritään 20 prosentin vähennykseen, pitäisi hiili­jalanjälkeä saada pudotettua reilut 2000 kiloa. Se on mahdollista.