Keksin ratkaisun kauneuden ja tavaran kaipuuseeni – eikä se maksa mitään
Maailmassa, jossa kaikki tuntuvat vain karsivan, tuntuu radikaalilta sanoa olevansa tavaran ystävä. Miten kaikesta kauniista voi nauttia ilman kuluttamisen ja omistamisen tuomaa taakkaa?
Silmiini osui taannoin näyttelijä Miitta Sorvalin haastattelu, jossa hän kertoi olevansa kauneuden ja tavaroiden ystävä. Se tuntui virkistävän radikaalilta ajatukselta maailmassa, jossa kaikki tuntuvat koko ajan karsivan, järjestelevän, järkeistävän ja koettavan vain päästä eroon kamoistaan.
On hyväksyttävää kertoa pistäneensä viikonloppuna kuusi Ikea-kassillista tavaraa kiertoon, mutta kertoisitko kantaneesi kuusi kassillista tavaraa sisään? Ei se ainakaan ylpeilyn aihe olisi, ellet satu asumaan typötyhjässä kodissa.
Uuden estoton shoppailu ei ole vastuullista toimintaa millään mittapuulla, ja käytetyn tavaran ostelussakin tulee vähintään kaappitila jossain vaiheessa vastaan.
On hyväksyttävää kertoa pistäneensä viikonloppuna kuusi Ikea-kassillista tavaraa kiertoon, mutta kertoisitko kantaneesi kuusi kassillista tavaraa sisään?
Mutta tavarat, ovathan ne nyt ihania! Vanhat astiat, maljakot, pöhköt mutta söpöt esineet, kauniit kankaat ja ihanat mekot, kengät ja käsilaukut – kauneuden ystävä tietää kyllä.
Olen perso tavaralle mutta vihdoin oivaltamassa, että minun ei tarvitse omistaa kaikkea kaunista maailmassa. Tavarat tuovat nimittäin mukanaan myös vastuun. Niitä pitää huoltaa, pyyhkiä pölyjä, varoa rikkomasta ja miettiä säilytyspaikkoja. Koska en halua yhtään lisää stressiä, olen päättänyt pitää hyvää huolta jo omistamistani rakkaista esineistä ja hankkia uutta tai käytettyä erittäin harkitusti. Se onnistuu vaihtelevasti.
Suosittelen katselen vain -kierroksia kaikille kauneuden ja tavaroiden ystäville, joita omistaminen hieman ahdistaa.
Ratkaisuksi kauneuden kaipuuseen olen keksinyt luuhaamisen. Lähden kaupungille – mieluiten yksin – ja kierrän rauhassa läpi galleriat, kirppikset ja ne kivijalkakaupat, joita vielä on, ja nautin täysin siemauksin niiden tarjoamasta silmänruoasta ja uusista ajatuksista. Kierroksen jälkeen olo on kuin olisi hengittänyt raikasta ilmaa.
Suosittelen katselen vain -kierroksia kaikille kauneuden ja tavaroiden ystäville, joita omistaminen hieman ahdistaa. Jos joskus mukaan tarttuu jotakin, aion Miitan innoittamana sallia senkin itselleni.
