Kotivinkki

Antti Holma osti puolisonsa kanssa kodin Kaliforniasta: ”Hiivin talossa vieläkin kuin olisin siellä kylässä”

Antti Holma osti puolisonsa kanssa kodin Kaliforniasta: ”Hiivin talossa vieläkin kuin olisin siellä kylässä”
Ennen tätä olen koko ikäni elänyt kodeissa, joista olen tiennyt lähteväni, Kotivinkin kolumnisti Antti Holma kirjoittaa.
Julkaistu 1.12.2021

Ostimme talon. En ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Kuukauden kestäneen ruljanssin jälkeen alle­kirjoitimme sumuisin silmin neljä kiloa papereita, jotka sitoivat meidät pankkilainaan kolmeksi­kymmeneksi vuodeksi. Olemme jo muuttaneet, mutta hiivin talossa vieläkin kuin olisin siellä kylässä.

Jotkut ihmiset istahtavat kuin luonnostaan minne mene­vätkin. Minulla oli opiskeluaikana kämppä­kaveri, joka toi kavereineen kauniit kalusteensa toiseen huoneeseen, ja jo iltapäivällä talossa tuoksuivat kaneli ja hoitoaine, eikä asunto ollut koskaan näyttänyt kodikkaammalta.

Panin vaivihkaa oman huoneeni oven kiinni, ettei tulokas näkisi tai haistaisi vielä käytettävissä olevien käytettyjen kalsareiden ­kasaa. Minusta tuntui, että asunto oli välittömästi enemmän hänen kuin minun, vaikka olin itse asunut siinä vuosia.

Pian sen jälkeen ostin Helsingin kantakaupungista ­yk­siön, silloin ne vielä olivat muidenkin kuin monimiljonäärien saatavilla. Asunto-osakepaperi oli kellertävä hapero, jonka takasivulle kaikki edelliset osakkeenomistajat oli listattu. Ensimmäisenä seisoi musteella kirjoitetuin koukeroin jotakin sellaista kuin että myyty herra Kauno Mäkimaunolle kymmenellä markalla. Listan loppuun ­allekirjoitin oman nimeni, paperi vietiin pankin kellariin lainan takuuksi enkä nähnyt sitä enää koskaan.

Sen jälkeen asunto oli olevinaan minun. Ei se siltä tuntunut, sillä seinän läpi kuului naapurin huohotus ja kellarikomerosta löysin edellisen asukkaan tyhjän kaasupullon ja rikkinäiset tikkaat, joihin en uskaltanut koskea.

Niissä taloissa edellisten sukupolvien paino on raskaampi; nenä­renkaan ottaneelle hulttioteinille sanotaan, että isomummu nousee haudastaan ja kampeaa rinkulan irti.

Olen koko ikäni elänyt taloissa ja asunnoissa, joista olen tiennyt lähteväni, oli sitten kysymys vuokrakämpistä, lapsuudenkodeista tai omistusasunnoista.

Lapsena Sonkajärvellä ihmettelin, kun joidenkin kavereiden kotitiloilla asuttiin viidennessä polvessa. Oli asuinkäytössä oleva uusi puoli, sen takana talvilämpimänä pidetty vanha puoli, ja metsän rajassa savu­pirtin rappunen, jolle esi-isä oli syntynyt. Ehkä sellaisessa pihapiirissä kasvaneen on helpompi ajatella maita ominaan, vaikka juuri niissä taloissa edellisten sukupolvien paino on usein raskaampi; nenä­renkaan ottaneelle hulttioteinille sanotaan, että isomummu nousee yöllä haudastaan ja kampeaa rinkulan irti.

Menneiden ja tulevien asukkaiden haamut elävät kyllä muuallakin. Edellinen vuokraemäntämme oli verevä, hymyilevä doula, joka kaikissa käänteissä kiitti, että pidämme huolta heidän kodistaan. Se on amerikkalainen tapa muistuttaa, että mikäli talolle tapahtuu mitään ikävää, lakimiehet ovat yhteydessä. Kun lähetin ystävälle kuvan doulan sitruuna­puusta, hän kysyi, onko sen juurelle rituaalihaudattu istukoita. Juuri näistä syistä en koskaan oppinut elämään talossa, mulkoilin puuta ja pelkäsin naarmuttavani lattiaa.

Irrotin hyllyt, maalautin seinät, poistin suihkun viemäristä puoli paunaa karvoja, ja lopuksi mieheni suitsutti salviaa nurkkiin.

Nyt omaan taloon päästyämme päätin, etten halua ajatella edellisiä enkä tulevia asukkaita ollenkaan. Irrotin hyllyt, maalautin seinät, poistin suihkun viemäristä puoli paunaa karvoja, ja lopuksi mieheni suitsutti salviaa nurkkiin. Minua hävetti vähän, kun kiinteistönvälittäjä yllätti meidät sauhun keskeltä, mutta olin jo unohtanut, että tämä on ­Kalifornia ja välittäjäkin on toiselta ammatiltaan akupunkturisti.

Olivatkohan edeltäjämme onnellisia täällä, ­kysyin kuitenkin, ja kuin kommentiksi löysin vessan kaappiin unohtuneen kätkön: kutitushuiskun, hieromasauvan käyttöohjeen ja eräänlaisen miesten siveysvyön.

Ainakin he ilmeisesti yrittivät olla, tuumi mieheni. Minä kikatin kuin kojootti, ja sitten skoolasimme omalle vuorollemme yrittää.

Antti Holma on matkamies, joka ei aiemmin ole piitannut pesistä eikä niiden rakentamisesta.

8 kommenttia