Kotivinkki

Antti Holma yritti ymmärtää, mitä koti tarkoittaa – ”Jokaisen kodin ytimessä on ruma rasia täynnä epäkuntoisia pinnejä, klemmareita ja pesetoja”

Antti Holma yritti ymmärtää, mitä koti tarkoittaa – ”Jokaisen kodin ytimessä on ruma rasia täynnä epäkuntoisia pinnejä, klemmareita ja pesetoja”
Kotivinkin kolumnisti Antti Holma äityi pohtimaan kodin merkitystä, kun hänet pyydettiin muuttoavuksi.
Julkaistu: 3.3.2021
Viime syksynä autoimme mieheni työkaverin äitiä muutossa. Rouva oli vaihtamassa suuren kotinsa pienempään päästäkseen lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan. ”Wau”, hän huudahti joka kerta, kun sohvanpääty nousi, ”wau, miten vahvoja nuoria”. Me olimme tietenkin kehuista voimaantuneita, me kaksi keski-ikäistyvää nuorta, ja lounastauollakin juoksimme uima-altaaseen kuin poikaset.
Siellä pulikoidessani ajattelin koteja. Ehkä koti on perheen tapahtumapaikka. Sanoin ääneen, etten osaa edes ajatella, miten vaikeaa tälle perheelle olisi luopua pesästä, jossa he olivat viihtyneet vuosikymmeniä.
Käsitykseni oikaistiin nopeasti: koti oli rouvan jälkimmäisen avioliiton peruja ja siksi vähän vieras hänen lapsilleenkin. Lounaalla rouva kertoi, kuinka hän alun perin oli paennut kommunisteja Kiinasta Amerikkaan, ja koko kodin konsepti tuntui lopsahtavan lattialle muodottomaksi möykyksi kuin taikinanyytti syömäpuikkoihin harjaantumattomalta suomalaiselta.
Seuraava kämppäni oli soma mutta niin pieni, etten päässyt pakoon edes omia pierujani.
Kodin käsite on aina ollut minulle epäselvä. Omaa lapsuudenkotiani maalla muistelen paikkana, josta piti aina pyrkiä pois, ensin seikkailuille ja lopulta pysyvästi. Vähän vanhempana ajattelin, että koti täytyy omistaa, mutta en ole toista luukkua yhtä silmittömästi inhonnut kuin ensimmäistä ostamaani asuntoa. Seuraava kämppäni puolestaan oli soma, mutta niin pieni, etten päässyt pakoon edes omia pierujani. Haaveilin kahdeksan vuotta isommasta, mutta muutinkin vielä pienempään huoneeseen Lontooseen. Siellä, hiljaisen puiston laidalla sijaitsevassa talossa tunsin odottamatta oloni niin turvalliseksi, että uskoin kodin löytyneen, kunnes aloin epäillä itseäni. Ei alivuokralaishuone vieraassa kaupungissa ja maassa voi koti loputtomiin olla. Eihän?
Miehelään menohan on yleensä ollut kodin perustamisen paikka. Äitikin lähetti muumipyyhkeet Atlantin taakse kuin kapiot, kun muutin mieheni luokse. Tämä on kotini nyt, ajattelin, ja sittemmin olemme muuttaneet jo kahdesti. Jälkimmäisen mantereenmittaisen muuton jälkeen ilmoitin, että seuraavasta huolehtivat ammattilaiset, minä juoksen mereen, jos joudun enää tekemisiin pakkaus­teipin kanssa. Kävi kuitenkin niin, että loppuvuodesta ystäväperhe pyysi minua hätäapuun muutossa, johon pandemia oli heidät pakottanut. Ehkä muuttamisen ammattilainen olenkin minä itse.
Jokaisen kodin ytimessä sijaitsee useimmiten ruma, kanneton rasia, johon on vuosien aikana kerääntynyt klemmareita, epäkuntoinen pinni, härmistynyt paristo ja pastilli, johon on tarttunut karva tai kaksi.
Vieraita tavaroita muovittaessani tajusin, että joka ikisen kodin ytimessä sijaitsee useimmiten ruma, kanneton rasia, johon on vuosien aikana kerääntynyt klemmareita, epäkuntoinen pinni, härmistynyt paristo, pastilli, johon on tarttunut karva tai kaksi, pesetoja, jonkun Jari-nimisen ihmisen puhelinnumero sekä Merita-Nordbanken-avainkaulanauha, jossa riippuu Savilahden sappitiehytpäivien vip-teltan passi. Sellaista rasiaa varten täytyy asua, sitä ei voi päivässä täyttää.
Siinä se koti on, ajattelin. Olin tyytyväinen uuteen määritelmään, kunnes jouduin palaamaan omaani tuntematonta reittiä, jonka varrella asuu kymmenittäin kodittomia teltoissaan. Mitä he tuumisivat tästä rasiamääritelmästäni, kun ei heillä ole edes lämmintä sisätilaa. Hävetti.
Illalla pohdin, että ehkä koti on vain tila, johon voi huoletta säilöä itsensä ja tavaransa. Mieleen palasi hätkähdyttävä hetki vanhan rouvan muutosta, joka tähdensi, miten lopulta emme saa mukaamme mitään, emme seiniä emmekä tavaroita:
Päivän päätteeksi rouva kannusti meitä valitsemaan hyllystään kirjoja, mutta osoitti sitten vanhimpia teoksia ja sanoi, että ne hän haluaa pitää. Kohta hän palasi huoneeseen, sanoi miettineensä asiaa ja totesi, että voimme halutessamme viedä kaikki. Sitten hän sanoi: ”Wau, miten reippaita nuoria te olette”.
Antti Holma on kokenut lähtijä, joka on tienannut jo 1900 dollaria valittamalla internetissä muuttofirmojen huonosta palvelusta.
1 kommentti