Kotivinkki

Antti Holma oppi, miten etäisyys vaikuttaa: ”Kalifornialainen ystäväni kutsui suomalaisia poliitikkoja ihaniksi bailunaisiksi – ja mieleni maisemassa Paavo Väyrynen iski minulle silmää”

Antti Holma oppi, miten etäisyys vaikuttaa: ”Kalifornialainen ystäväni kutsui suomalaisia poliitikkoja ihaniksi bailunaisiksi – ja mieleni maisemassa Paavo Väyrynen iski minulle silmää”
Kaliforniaan muutettuaan Antti Holma ymmärsi, miten asiat näyttävät erilaisilta etäisyyden päästä. ”Suomeen tultuani lupsahdan kansalliseen narratiiviin ja pian jo suunnittelen leimuavaa mielipidekirjoitusta Helsingin katutöistä”, Kotivinkin kolumnisti kirjoittaa.
Julkaistu 30.11.2022

Sunnuntaisin kukkien kastelun jälkeen minulla on tapana tyhjentää kahvipannusta aamulta jääneet, kitkeröityneet sumpit mukiin, mikrottaa lientä puoli­toista minuuttia ja nauttia se sitten selaillessani uutisia Suomesta. Mitä pidempään edellisestä Suomen-matkasta on, sitä voimakkaammaksi yltyy Miilu-ilmiö.

Siinä on kyse vaikeudesta hahmottaa paikallisuuksia etäisyyden päästä. Kun teinipoikana muutin Helsinkiin, tilasin Sonkajärven ja Vieremän paikallislehti Miilun ovelleni, jotta pysyisin kärryillä kotipaikkakuntani tapahtumista. Nopeasti kävi ilmi, ettei sellaisilla kärryillä voi pysyä, vaan niiltä putoaa kolisten, ja kärrytkin vaihdetaan ennen pitkää uusiin.

On hankalaa hahmottaa tietyn ympäristön asioita vain luettuna, kun ihmiset ja asiat väistämättä muuttuvat ja entinen oma on yhtäkkiä muiden käsissä. Myös mittakaava muuttuu kummalliseksi, kun asioihin ei ole kosketusta. Helsinkipäissään on helppo vähätellä Mansikkavirran kyläkoulun kohtalosta käytävää keskustelua.

”Uutisia selaamalla tulee nopeasti olo, että koko Suomessa ei tapahdu mitään, mitä nyt Vantaalla leijailee paha haju tai EOTB-Veeti joutuu käräjille.”

Internet-aika on vain syventänyt täällä Kaliforniassa kokemaani Miilu-ilmiötä.

Koska kaikesta saa klikkiuutisen, tulee uutisia selaamalla nopeasti olo, että koko Suomessa ei tapahdu mitään, mitä nyt silloin tällöin Vantaalla leijailee paha haju tai EOTB-Veeti numero kolme joutuu käräjille.

Toki on oma syyni, että edes selaan iltapäivälehtien luetuimpia otsikoita, mutta välillä Suomessa tuntuu olevan niin hiljaista, että laatulehdetkin uutisoivat lähinnä ulkomaiden asioista.

Taannoin Hesarin kulttuurisivuilla kerrottiin, että Hollywood-kyltti pestään. On toki mukavaa lukea Los Angelesin paikallisuutisia kotikielellä, mutta eiköhän Suomestakin löytyisi kiintoisa kyltti, jonka pesusta kirjoittaa.

”Suomalainen ystäväni on Youtube-videoiden perusteella vakuuttunut siitä, että koko Pohjois-Amerikka on arvoliberalismin mädättämä suonsilmä.”

Jos minusta tuntuu siltä, että Suomessa tehdään tikusta asiaa, niin Suomesta katsottuna täällä Amerikassa koko tikku on räjäytetty. Kas Miilu-ilmiö toimii myös päinvastaiseen suuntaan, ja Yhdysvallat on kuulemma asuinkelvoton.

Eräs suomalainen ystäväni on Youtube-videoiden perusteella vakuuttunut siitä, että koko Pohjois-Amerikka on arvoliberalismin mädättämä suonsilmä, jossa valkoinen mies ei voi edes pieraista, kun jo jostain singahtaa rodullistettu muunsukupuolinen vaatimaan julkista anteeksipyyntöä. Toinen taas uskoo aseistettujen trumpistien partioivan kaduilla ja kysyy, uskaltaako maahan matkustaa.

Pohjois-Kalifornian maastopalojen aikoihin äiti lähetti tekstiviestin: palatteko siellä tuli­myrskyssä? Luin viestin sohvalla, kun ikkunan toisella puolen papukaijapopulaatio kaakatti ja palmu heijasi. Vastasin kuvalla, jossa Suomen ja Kalifornian kartat ovat rinnakkain ja lisäsin viestin: en minäkään lähettele Helsinkiin tsemppiviestejä, jos Oulussa palaa.

”Mieleni maisemassa Paavo Väyrynen iski minulle silmää ja tanhusi Vuokkoineen yöttömään yöhön.”

En halua vähätellä ilmastonmuutosta tai valkoisen miehen vaikeuksia, mutta todellisuus sijaitsee aina harmaan kirjolla kaukana poleemisista otsikoista. Sen harmauden voi saavuttaa vain paikan päällä.

Miilu-ilmiön paras vastalääke on visiitti. Aina Suomeen tultuani lupsahdan kansalliseen narratiiviin hetkessä ja pian jo suunnittelen kirjoittavani leimuavan mielipidekirjoituksen Helsingin katutöistä.

Jos visiitti on Miilu-ilmiön vastalääke, sen vasta­kohta lienee tämä: Kesäisten kohujen noustua kansainvälisiinkin otsikoihin tuli kalifornialainen työhuonetoverini innosta hehkuen kertomaan, että suomalaiset poliitikot ovat kaikki ihania bailunaisia ja Suomi on maailman coolein pikku maa.

Minä hymyilin ja kuuntelin vain, ja mieleni maisemassa Paavo Väyrynen iski minulle silmää ja tanhusi Vuokkoineen yöttömään yöhön.

Antti Holma on nostalgikkosetä, joka mieluiten lukisi uutisensa sanomalehtipaperilta sarjakuvista alkaen käänteisessä järjestyksessä etusivulle asti.

1 kommentti