Kotivinkki

Netistä tilattu hirviömaljakko opetti Antti Holmalle jotain tärkeää – ”Kun Suomea piinaa jälleen liian leuto talvi, tiedätte, kenen on syy”

Netistä tilattu hirviömaljakko opetti Antti Holmalle jotain tärkeää – ”Kun Suomea piinaa jälleen liian leuto talvi, tiedätte, kenen on syy”
Liian sujuva palvelu johtaa laiskuuteen, ja halvasta ja helposta tulee nopeasti tottumus, Kotivinkin kolumnisti Antti Holma kirjoittaa.
Julkaistu: 28.9.2022

Ruokapöytämme viereisessä nurkassa on jo kuukausia tönöttänyt keraaminen pönttö, joka on pienen lapsen korkuinen mutta niin kapea, että sille on vaikea keksiä käyttötarkoitusta. Se näyttää juuri sellaiselta esineeltä, josta kerrotaan netin klikkiuutisessa: kalifornialaisen miehen jalka juuttui suurikokoiseen maljakkoon eikä mies osannut perustella, miksi oli raajansa sinne työntänyt. En ole huolissani oman jalkani puolesta, sillä pönttö näyttää minusta siltä, että siellä asuu paha henki tai käärme, enkä siksi mene sen lähelle.

Pöntön osti mieheni, sillä hän turhautui liian pieniin maljakoihin, mutta jätti muuntamatta tuumat ja jalat senteiksi. Seuraavalla viikolla ovella odotti valtava turhuuden markkinoiden pahvi­arkku. Sen uumenista nostimme ruokapöydälle tuon julman astian, joka nielaisisi korkeimmankin kukkasen. Lopulta asetimme hirviön nurkkaan, ja sieltä se on siitä asti katsellut minua mustalla silmällään.

”Kun keskiviikko­iltana huomaa shoppaavansa terassihuonekalun­puhdistussettiä, se nojaa jo perjantaina ulko-oveen.”

Kesällä Suomessakin uutisoitiin amerikkalaisten kuljetusfirmojen epäilyttävistä liiketoiminta­malleista. Porstuassa päiväkausia kyylännyt lähetyksen vastaanottaja oli saanut paketin asemesta viestin, että toimitusta on yritetty, vaikka selvästi ei ollut, ja sitten hän jakoi kokemuksensa inter­netissä. Sadat ihmiset yltyivät kertomaan vastaavista koettelemuksista.

En halua lällätellä toimitusvaikeuksista kärsiville suomalaisille, mutta Amerikassa kuljetukset toimivat moitteettomasti. Posti kulkee kuutena päivänä viikossa ja kuriiripalvelut seitsemänä. Kun keskiviikko­iltana huomaa shoppaavansa terassihuonekalun­puhdistussettiä, se nojaa jo perjantaina ulko-oveen. Allekirjoituksia ei kaipaa kukaan, ja toimitusten määrää hillitsevät pelkästään uutterat pakettirosvot.

Liian sujuva palvelu johtaa laiskuuteen. Halvasta ja helposta tulee nopeasti tottumus. Makaan sohvalla toinen käsi kellbergillä ja toinen puhelimen ruudulla, jonka läpi tilaan kengännauhoja ja syylänjäädytyssysteemeitä. Sovellus tarjoaa mahdollisuuden valita pari päivää hitaampi ja ekologisempi yhteistoimitus, johon tietenkin tartun, koska olen huolissani maail­man tilasta. Paketit toimitetaan kuitenkin seuraavana päivänä ja eri autoilla. Samaan aikaan saapuu myös mysteeripaketti, monta viikkoa aiemmin tilattu ja sittemmin jo unohtunut japanilainen aurinkovoide, ja olo on kuin jouluna. Tämä kaikki toistuu eri muodoissaan harva se viikko.

”Valitsin viimeisillä dollareillani runsaan kuiva­kukka-asetelman, tai luulin valinneeni. Sen sijaan sain brändätyn karahkan.”

Viime viikolla sain puhelun. Kuriiri soitti, ettei pääse talollemme, koska on jäänyt jumiin muutto­auton taakse. Hän lähetti minulle sijaintinsa, joka oli sen verran kaukana, että hyppäsin autoon ja hurautin lähistölle. Siellä miesparka odotti suuren, selittämättömän kevyen pahvilaatikon kanssa.

Vau, sanoin. Hän ei sanonut mitään. Ajoin kotiin ja avasin paketin. Siellä oli turahtanut oksa, jonka ympärille oli kietaistu nyöri, jossa roikkui lappu. Lapussa luki naisen nimi. Aluksi luulin, että kustannuksellani pilaillaan, mutta sitten muistin taannoisen öisen kohtauksen. Olin saanut palkintodollareita luotto­kortilleni, ja ne olivat vanhenemassa. Jouduin väkisin ostoksille yhdeltä aamulla. Pöntön tuijottaessa minua nurkastaan valitsin viimeisillä dollareillani pönttöön mahdollisesti istuvan runsaan kuiva­kukka-asetelman, tai luulin valinneeni. Sen sijaan sain brändätyn karahkan.

Missä sinä olit silloin, kun tajusit maailmanlopun olevan lähellä? Minä olin kotona, ruokapöydän ääressä. Aivan liian suuresta kotiinkuljetetusta pöntöstä kurkisti 12 dollaria maksaneen oksan kärki. Halusin sytyttää palamaan koko komeuden häpeäni liekeillä, mutta täällä palaa jo koko osavaltio.

Kun Suomea piinaa jälleen liian leuto talvi, tiedätte, kenen on syy.

Antti Holma on kuluttaja, joka ei usko kuluttajavalintojen pelastavan maailmaa, mutta ­jättää silti omahyväisenä limupillin ottamatta.

5 kommenttia