Anopinkieli (Sansevieria sp.) on kotoisin Afro-Euraasian trooppisilta ja subtrooppisilta seuduilta. Anopinkieli on ollut rakastettu huonekasvi Suomessa jo ainakin 1950-luvulta lähtien. Suosio on välillä laskenut mutta nyt kasvi on taas löydetty uudelleen. Suosion salaisuus pilee todennäköisesti anopinkielen selkeän graafisessa kasvutavassa sekä helppohoitoisuudessa. Se on kuin tehty keskuslämmitteisiin asuntoihin, missä huoneen lämpötila pysyy samana ympäri vuoden.

Anopinkieli viihtyy normaalissa huoneenlämmössä läpi vuoden. Talvella anopinkieli voi hyötyä hieman viileämmästä kasvupaikasta, mutta lämpötila ei saisi missään tapauksessa mennä alle 10 asteen.

Anopinkielet eivät ole kovin vaativia valo-olojen suhteen. Ne viihtyvät parhaiten hajavalossa tai puolivarjoisassa paikassa. Kovassa paahteessakin ne kyllä selviävät, mutta lehtien väri haalistuu. Jos taas kasvi joutuu liian pimeään paikkaan, lehdet muuttuvat yksivärisiksi ja tummanvihreiksi. Tarjoa etenkin keltakirjaville lajikkeille valoisa paikka, jotta lehtien väritys säilyy.

Kastele anopinkieliä kasvukaudella, eli maaliskuusta syyskuuhun, noin parin viikon välein. Tällöin voit sekoittaa kasteluveteen nestemäistä lannoitetta.

Kastele anopinkieliä talvisin harvemmin. Anna mullan kuivahtaa kastelukertojen välissä. Jos satut unohtamaan kastelun, kasvi yleensä toipuu tästä, sillä se varastoi lehtiinsä vettä.

Pahin virhe anopinkielten kastelussa on liikakastelu. Jos lehdet alkavat lamota ja irrota tyvestään, se on yleensä merkki liiallisesta kastelusta. Lehtien kaatuilu ja irtoilu johtuu siitä, että ne ovat alkaneet mädäntyä tyvestään. Turvallisinta on kastella kasvia alakautta eli antaa kasteluvesi aluslautaselle.

Anopinkieliä voidaan lisätä pistokkaista ja jakamalla tainta. Keltakirjavia lajikkeita voi lisätä vain jakamalla. Jos yrität lisätä keltakirjavaa lajiketta lehtipistokkaasta, emotaimesta leikattu poikanen kasvaa vihreälehtiseksi.

Kun lisäät kasvia lehtipistokkaasta, leikkaa lehdestä noin kymmenen sentin palanen ja anna lehden leikkauspinnan kuivahtaa. Sen jälkeen voit istuttaa pistokkaan kaktusmultaan. Kastele multaa siten, ettei se ole märkää, mutta siinä on sen verran kosteutta, jotta pistokas alkaa kehittämään juuria.

Voit myös kokeilla juurruttaa ruusukemaisesti kasvavaa anopinhammasta siten, että otat latvaruusukkeen ja laitat sen vesilasiin juurtumaan. Ainoastaan lehtiruusukkeen kärki saa olla vedessä.

Anopinkielet pitävät ahtaista ruukuista. Mullanvaihdon aika tulee vasta sitten, kun ruukku on täynnä juuria. Tähän voi kulua jopa kahdesta neljään vuotta. Paras multa anopinkielille on kaktusmulta.

Kastele taimi ennen mullan vaihtoa, jotta juuripaakku irtoaa helposti ruukusta. Rapsuttele vanhaa pintamultaa ja juurten väliin tiivistynyttä multaa pois. Istuta taimi uuteen ruukkuun, joka on pari senttiä aikaisempaa ruukkua isompi. Saviruukku sopii anopinkielille hyvin, sillä se vähentää liikakastelun vaaraa, koska ruukku itsessään on huokoisempaa materiaalia kuin esimerkiksi muovista valmistettu tai lasitettu ruukku.

Anopinkielelle tekee hyvää, jos pyyhit säännöllisesti pölyt sen lehdistä. Käytä pyyhkimiseen kosteaa liinaa.

Jos anopinkielen vanhat lehdet alkavat näyttää ränsistyneiltä tai niissä on ruskeita reunoja, leikkaa ne huoletta pois tyvestä asti. Näin annata nuorille ja hyväkuntoisille lehdille tilaa kasvaa.