”Olen ehkä Suomen nuorin siirtolapuutarhuri” – Annika osti vain 20-vuotiaana pikkumökin, jonka pihan hän pelasti kurtturuusupöheikön alta

Suppailemassa ollut Annika Back rantautui ystävänsä kanssa muutama vuosi sitten jyväskyläläiselle Sulkurannan siirtolapuutarha-alueelle. Itselleenkin yllättäen hän ihastui alueeseen niin, että päätti hankkia oman paikan. Koronan aikaan ostetusta mökistä ja sen puutarhasta on tullut rakas paikka, jossa voi olla omien ajatustensa kanssa ja nauttia siirtolapuutarhaelämästä.

Annika, kuinka löysit siirtolapuutarhasi?

Päädyimme kävelemään ystäväni kanssa paljain jaloin siirtolapuutarha-alueen hiekkakäytävillä. Minuun iski valtava halu päästä puutarhahommiin. Ihastuin tunnelmaan, mökkeihin ja vehreyteen. Jätin ilmoituksen alueen ilmoitustaululle. Sain muutaman yhteydenoton, joista kiinnostuin parista vaihtoehdoista. Toinen mökeistä oli kunnostettu ja toinen huonokuntoinen.

Puolisoni ehdotti, että valitsisin huonokuntoisen, jonka voisin tehdä omannäköiseksi. Mökki oli rempallaan, pihavaja mökin jatkeena ja pihalla kasvoi heinää säären puoliväliin asti ja villiintynyttä kurtturuusua.

Ihastuin kuitenkin huonokuntoisen mökin sijaintiin, sillä se rajautui metsään ja tiealueeseen ja vain yhdellä sivulla on rajanaapuri. Näin paikassa potentiaalia ja tein lopulta kaupat. Olin tuolloin 20-vuotias ja varmaan Suomen nuorimpia, ellen nuorin siirtolapuutarhamökin omistaja.

Pikkumökki puutarhoineen on Annikalle kesäparatiisi, josta pääsee helposti urbaaniin miljööseen. Hän julkaisee kuvia puutarhastaan Instagramissa @nunnutin.

Viljelylaatikoiden väliin viritetty on mainio kiipeilytuki köynnöstäville kurkuille ja kurpitsoille.

Mistä lähdit liikkeelle paikan kunnostuksessa?

Fyysiset hommat eivät minua säikäyttäneet. Ensimmäisenä vuonna kaivoin pois kurtturuusua, rikkaruohoja ja juuria. On ollut haastavaa kunnostaa vanhaa pihaa, jonka uumenista nousee vuosikymmenten siemenkanta.

Pihavajan siirto-operaatioon kutsuin avuksi kaikki painonnostoystäväni. Saimme liinojen avulla pihavajan siirretyksi toiseen kohtaan. Maalasin mökin ja pihavajan vaaleaksi. Rakensin viljelylaatikot itse, kun sirkkelit, ruuvimeisselit ja vasara pysyvät käsissäni.

Ensimmäisen vuoden jälkeen aloin haaveilla kasvihuoneesta ja itsekasvatetuista tomaateista ja chileistä. Tein perustukset, ja puoliso kasasi kasvihuoneen niiden päälle. Kasaamisohjeet eivät ole minun vahvuuteni. Jätin myös pienen alueen luonnonvaraiseksi, jotta monimuotoiselle kasvillisuudelle ja pieneliöille on täällä paikka.

Puutarhasta ei tule kerralla valmista, Annika kertoo. ”Kannattaa antaa aikaa puutarhan kehittymiseen ja tehdä harkittuja muutoksia.”

Annikan periaatteisiin kuuluu, että muovikankaat ja myrkyt eivät kuulu puutarhaan.

Annika on istuttanut muutamia uusia puita poistettujen vanhojen, kuolleiden ja huonokuntoisten tilalle. Puut tuovat toivottua varjoa aurinkoiselle pihalle.

Miltä siirtolapuutarhurointi on tuntunut?

Se mahdollistaa luontokosketuksen, omaa aikaa ja tekemistä. Harrastan painonnostoa ja nautin fyysisestä tekemisestä. En koe puutarhurointia kuitenkaan kuntoiluna, vaikka se on joskus rankkaakin. Yhteisöllisyys on juuri sellaista kuin itse haluaa. Jos portti on auki, saa pihalle tulla tai huudella aidan yli. Jos portti on kiinni, täällä annetaan olla rauhassa.

En erityisesti opiskele kasvien vaatimuksia tai kasvatuksen saloja, vaan kokeilen ja testaan. Ajattelen, että mikään ei voi mennä pahasti pieleen, vaan terveellä maalaisjärjellä pärjää. Muovikankaat ja myrkyt eivät kuulu puutarhaan, ja sillä ajatuksella pääsee jo pitkälle. Jos mökkielämä ja puutarhurointi tympii, pääsen maisemaa vaihtamalla nopeasti urbaaniin miljööseen.

Palmukaali ’Nero di Toscana’ on perinnelaji 1800-luvulta. Tummalehtistä lehtikaalilajiketta kutsutaan myös mustakaaliksi.

Porkkana ’Longue Rouge Stand’ näyttää hauskasti liukuvärjätyltä.

Welsh corgit Jyri ja Roope rakastavat porkkanoita. Kun Annika suuntaa hakemaan kasvimaalta porkkanaa, ovat koirat kavereina sadonkorjuuhommissa.

Mikä sinua innostaa?

Halusin kasvattaa ennen kaikkea syötävää. Vaikka ei ole taloudellisesti kannattavaa kasvattaa esimerkiksi porkkanaa, saan itse kasvattamalla lajeja ja lajikkeita, joita ei ole kaupan valikoimissa, kuten punaisia, liukuvärjätyn näköisiä porkkanoita. Kun kasvikset korjaa omasta maasta, on makuelämys omaa luokkaansa.

Suosikkijuurekseni on raitajuurikas. Vakiona kasvatan aina kesäkurpitsaa, kurpitsaa, papuja, porkkanoita, perunoita, maissia, palmukaalia ja kasvihuoneessa tomaatteja ja chilejä.

Kiinanasterin kookkaat kukat sopivat erinomaisesti leikkokukiksi. Annika esikasvattaa taimet huhtikuussa.

Kukkapenkeissä kasvaa monivuotisia perennoja, kuten syysasteria. Lisää kukkaloistoa Annika esikasvattaa ja kylvää yksivuotisilla kesäkukilla.

Millaisista kukista pidät?

Alkuun en tiennyt kukista mitään, mutta puutarha on opettanut. Annoin kasvien kasvaa ja katsoin, tykkäänkö. Ihastuin ensimmäiseksi syysleimuihin. Ostin niitä, vaikka kuulinkin, että niitä pidettiin mummokukkina. Myöhemmin minua on naurattanut, kun nyt syysleimut ovat trendikukkia.

Vähitellen aloin laajentaa kukkapenkkiä ja tehdä uusia istutusalueita. Haluan kasvattaa kukkia kesän kauneudeksi ja myös kukkakimppuja varten. Kylvän siemenet esikasvatukseen työhuoneen ikkunalaudalle. Huhtikuussa työhuoneeni tursuaa kasveja. En yleensä osta valmiita taimia, vaan minulle siemenestä kasvatus on tärkeä osa harrastusta. Kerään myös siemeniä talteen.

Ylipäätään pidän kukissa väreistä ja erilaisista muodoista. Kävin talvella kukkasidontakurssin ystäväni kanssa, jotta osaan sitoa leikkokukkakimppuja. Aina ei kukkia kuitenkaan malta poimia kimppuihin.

Mökki oli aiemmin punainen, mutta Annika kaipasi siihen keveämpää ilmettä. Virtasen maalin vaalea sävy Katanpää raikasti ilmettä ja on kaunis tausta kasveille.