Robotti-imurimme Tarmo vaatii erityiskohtelua, ja siksi suhtaudun siihen kuin perheenjäseneen

Perheemme uusi jäsen Tarmo vaatii yllättävän paljon huomiota. Se syö johdot (onneksi vain valkoiset), varastaa lattialla lojuvat likapyykit ja sotkee matot (yhden maton kulmaa se on jopa yltynyt jyrsimään).

Tarmoa varten kodin irtotavarat on nosteltava pois lattioilta pari kertaa viikossa tai sen touhuista ei tule mitään. Se lähettelee viestejä kännykkääni, kun olen töissä, ja metelöi etäpäivinä Teams-kokousten taustalla. Kaiken lisäksi sen ylläpito on aika kallista.

Tarmo on robotti-imuri, kuten varmaan jo arvaattekin! Kun teimme ostopäätöstä, valitsimme testivoittajan, seuraavan sukupolven robotti-imurin. Ja ei, emme olisi antaneet sille nimeä, mutta imuria käytetään puhelinsovelluksella, joka pakottaa nimeämään laitteen. Enhän minä muuten tietäisi, kuka lähettelee minulle viestejä, kuten: “Olen jumissa, tarvitsen apua” tai “Siivousta ei tehty loppuun, tapahtui odottamaton virhe”.

Tarmon muutto meille sujui mutkattomasti, sillä Tarmo kertoi selkeästi suomeksi, miten häntä tulee kohdella nyt ja jatkossa. Me seisoimme ringissä Tarmon ympärillä ja näytimme onnellisilta. Muutamat ensimmäiset päivät Tarmon piti antaa tutustua rauhassa kotiimme. Hän törmäili huonekaluihin ja pyöri ympäriinsä. Ihailimme Tarmon sinistä valoa, joka kertoi, että kaikki on hyvin. Teknisistä virheistä ilmoittava punainen valo vain nauratti. Kyllä meidän Tarmo on fiksu!

Tarmon äly löi meidät ällikällä: sen luoma pohjapiirros kodistamme auttaa imuroidessa erottamaan kodinhoitohuoneen keittiöstä. Tarmo tietää, missä sijaitsevat matot ja osaa varoa lattialle kaatunutta vettä. Se ylittää kynnyksen ketterästi, ja voimme ajastaa sen imuroimaan kodin tiettyinä viikonpäivinä.

Nopeasti selvisi, että Tarmon siivousintoa häiritsee hieman muiden perheenjäsenten lattialle jättämät tavarat. Se nappaa mukaansa lelut, kalsarit ja nenäliinat – ja menee sitten jumiin. Kerran istuin Teams-kokouksessa, kun Tarmo viiletti oven ohi ja tyttäreni yöhousut seurasivat perässä. Toisen kerran luulin sitä murtovarkaaksi, mutta ei eteisessä mikään naamiomies kolistellut: Tarmo siellä huristeli ympäriinsä jakkaraa mukanaan työntäen. Kesällä Tarmo ei tunnista, missä sisätila loppuu ja piha alkaa. No, kaipaa se terassikin imurointia!

Ja vaikka olemme vannoneet pussittoman imurin nimeen jo yli 10 vuotta, Tarmo tarvitsee melko usein uusia pieniä pölypusseja, jotka asennetaan telakkaan. Ja uusia sivuharjoja, suodattimia ja kumiharjoja, joiden hintaa emme älynneet tarkistaa ennen imurin hankkimista.

Tarmo on minun lempilapseni. Halusin hänet meille, sillä inhoan imuroimista. Kun tulen työpäivän jälkeen ulos työhuoneesta, tuntuu kivalta, kun koti on siisti. Tarmo myös siivoaa murut keittiön pöydän alta ja pölymakkarat oven takaa yllättävän hyvin. Siis jos se ei ole jäänyt jumiin mattoon.

Puolisoni on imurointimiehiä (eli rakastaa imuroimista), ja siksi hän sai Tarmon metkuista ensimmäisenä tarpeekseen. “Tarmo, sä olet tyhmä”, kuulen hänen usein motkottavan imurille.

Minä sen sijaan alistun mielelläni Tarmon vaatimuksille. Joka maanantai, keskiviikko ja perjantai ennen aamuyhdeksää nostelen keittiöntuolit pöydälle sekä korjaan lastemme lelut, likaiset vaatteet ja (valkoiset) johdot pois lattioilta. Nostelen ulos matot, joiden kanssa Tarmo helposti ottaa matsia, ja avaan huoneiden väliovet, sillä Tarmo ei yllä kahvoihin.

Näiden toimien jälkeen Mamin Mussukalla on kaistaa imuroida kotiamme mielin määrin. Ja niinhän hän tekeekin: omakotitalomme imurointi välilatausten kanssa vie Tarmolta kokonaisen työpäivän. Puolisoltani se vie alle tunnin.