Olemme koko loman kotona – ja se tuntuu välillä häpeälliseltä
Me emme matkusta, mökkeile tai tee edes mummolareissuja muualle Suomeen. Kun muut kertovat purjehduksista ja viinitiloista Toscanassa, minä en tiedä kuinka kertoisin lomastani kotona, kirjoittaa digitaalisten sisältöjen kehittäjä Anni Alatalo.
Olemme jo vuosia viettäneet kesäloman pääasiassa kotona. Matkustimme Etelä-Euroopan lämpöön viimeksi vuonna 2018. Meillä ei ole mökkiä eikä suvun kesäpaikkaa. Lastemme mummolat sijaitsevat muutaman kilometrin säteellä, joten emme tee edes suomalaisille perheille tyypillistä mummolareissua. Minun ei ehkä kannata mainitakaan, ettemme ole vuosiin pitäneet yhteistä lomaa puolisoni kanssa kuin muutamia päiviä – työaikataulumme eivät osu yksiin.
Olisi houkuttelevaa sanoa, että vältän lentämistä ilmastosyistä. Totuus on arkisempi: yhden kosteusvauriotalon ja yhden talonrakennusprojektin jälkeen perheemme kesälomarahat ja säästöt kuluvat lainanlyhennyksiin. Käymme toki välillä lähikohteissa, kuten museoissa, kesäkahviloissa, rannalla ja huvipuistoissa, mutta pääasiassa olemme kotona. Päivä huvipuistossa tai viikon mökkivuokra maksaa sekin jotain. (Tekisi mieli lisätä tähän vastuuvapauslauseke: tiedän, mitä on oikea köyhyys, enkä vertaa tilannettamme siihen.)
”En irronnut arjesta, kokenut mitään uutta tai nähnyt mitään ihmeellistä, mutta levitin pyykkiä rauhassa äänikirjaa kuunnellen.”
Kesälomassa kotona on seliteltävää. Kun palaa lomilta töihin, on hankalaa vastata kysymykseen, millainen loma oli: Tavallinen, kiitos kysymystä. En irronnut arjesta, kokenut mitään uutta tai nähnyt mitään ihmeellistä, mutta levitin pyykkiä rauhassa äänikirjaa kuunnellen. Aamuisin loikoilin poikani kanssa katsoen luontodokumentteja. Kävin koiralenkillä, jäätelökioskilla, kahvilla mummoloissa ja kitkin kukkapenkkejä. Rakensimme puolisoni kanssa aitaa. Emme grillanneet pitkän kaavan mukaan, vaan söimme suunnilleen samaa kuin arkena – tosin tavallista useammin terassilla.
On siis tosiaan vähän ulkopuolinen olo kollegoiden ja ystävien purjehdusreissujen, Japanin-matkojen, mökkilomien ja Toscanan viinitilakierrosten keskellä. Joku sanoi kerran, ettei loma tunnu miltään, ellei matkusta jonnekin. Silloin teki mieli vastata, että olet oikeassa: joskus loma ei tunnu miltään. Se on sarja ohilipuvia päiviä, joissa päiväunet, kotihommat, arkikiistelyt ja metsälenkit koiran kanssa seuraavat toisiaan arkea löyhemmällä aikataululla.
Vaikeinta on selittää lapselle, miksi emme lähde lomalla minnekään. Se kirpaisee eniten. ”Oletko äiti huomannut, että muut perheet lähtevät lomilla jonnekin, mutta me jäämme kotiin?” Kyllä rakas, olen huomannut. Minäkin kaipaan sitä hetkeä, kun pakataan laukut ja lähdetään. Siinä on jotain jännittävää, jotain arjesta poikkeavaa, mutta juuri nyt (ja vielä vuosia) meidän loma on jotain muuta.
Kotiloma on keskiluokan keskuudessa kuin tabu. Elämme ajatuksessa, että loman pitäisi olla vuoden parasta aikaa, akkujen lataamista, uusia kokemuksia ja yhteistä perheaikaa – pakoa arjesta. Reissaaminen kesällä sitoo ihmisen vahvasti tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Se kertoo, että reissaaja haluaa lapsilleen ihania kokemuksia ja on utelias ja rohkea luonne sekä viisas rahan käyttäjiä – reissut ovat Suomessa yhtä luonteva puheenaihe kuin työpaikka tai ammatti. Ehkä siksi reissaamattomuus saa minut tuntemaan häpeää.
”On myös yllättävän tyydyttävää, kun saa rauhassa siivota (kyllä, se on ihan oikeasti hauskaa, kun on yli 40), katsoa televisiota ja nyppiä rikkaruohoja.”
Ilmastonmuutos tai jokin tuleva pandemia pakottaa kaikki muutkin vielä uudestaan kotoilemaan. Korona-aikaanhan kotoilu nousi arvaamattomaan suosioon. Toisaalta silloinkin suurin osa porukasta halusi kiivaasti pois kotoa tai jotain uutta: Mökkikauppa kävi kuumana, ostettiin porealtaita ja muurattiin pizzauuneja. Suomalaiset kesäkohteet pursuilivat maskinaamaisia turisteja ja Lappi täyttyi vaeltajista.
Hyviäkin puolia kotilomasta löytyy. Parasta on, että en ehkä missään muualla rentoutuisi näin hyvin. Olen ihminen, joka stressaa hieman matkustamista. On myös yllättävän tyydyttävää, kun saa rauhassa siivota (kyllä, se on ihan oikeasti hauskaa, kun on yli 40), katsoa televisiota ja nyppiä rikkaruohoja. Lomamoodi voi löytyä kotoakin, usein pienistä asioista: aamupalasta terassilla, keskiviikon leffaillasta, pakastimesta kaivetusta jäätelöstä ja siitä tunteesta, kun saa pujahtaa oman sängyn puhtaisiin lakanoihin kirjan kanssa. Olla kiireettä omassa elämässä. Siitä voi löytyä rauha, joka tuntuu melkein ylelliseltä.
