52 villapaidan vuosi! Annemari päätti neuloa paidan viikossa vuoden ajan – ”Jos tätä tahtia jaksan, saan paidat kasaan marraskuun lopussa”

Hulvattoman kokoiseen neulehaasteeseen syöksynyt Annemari Kujanpää on 48-vuotias seitsemän lapsen äiti. Perhe on asunut vuodesta 2000 lähtien Saksassa. Annemari työskentelee matkailualalla ja kasvattaa irish cob -rotuisia poneja. Ja neuloo!

Millainen käsityöhistoria sinulla on? Taidat olla aika kokenut tekijä?

Olen tykännyt käsitöistä koko ikäni. Mummoni opetti minut virkkaamaan jo, kun olin alle kouluikäinen. Neulomisen opin koulussa, ja ensimmäiset paidat väkersin yläasteikäisenä. Sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana ja innostuin tekemään hänelle itse vaatteita, kun ostovaatteet olivat niin kesyjä. Mestariteokseni näiltä ajoilta oli lakki kierrätetystä violetista nahasta.

Kun muutin Saksaan, neulomiselleni vähän naureskeltiin tuttavapiirissäni, sillä täällä se oli mummojen hommaa. Minulle käsitöiden tekemisen pitää olla haastavaa – yksiväristä puseroa en jaksaisi tehdä. Karnevaaliasut, naamiaispuvut, kirjoneuleet ja juhlamekot ovat sellaisia projekteja, joita tykkään tehdä. Olen puvustanut koulujen näytelmiä ja tehnyt morsiusneitojen puvut kaverin rockabilly-teemaisiin häihin.

Entäs tämä villi villapaitaidea – miten keksit aloittaa juuri tällaisen projektin?

Viime vuonna perhepiirissämme juhlittiin useamman sankarin pyöreitä vuosia tai muita merkkipäiviä, ja innostuin tekemään peittoja, paitoja, villatakkeja ja mattoja. Niistä tykättiin kovasti. Teemajuhliin neuloin tyttärelleni riemunkirjavan villapaidan kahdessa päivässä hänen piirroksensa mukaan, ja siitä sain paljon palautetta. Tuttavat alkoi kysellä tilaustöiden perään, ja huomasin, että saan neulottua islantilaistyylisen villapaidan viidessä päivässä. Se nauratti itseänikin.

Kun perhe sitten teki uudenvuoden lupauksiaan ja kaikki lupaukset olivat varsin hulluja lottovoittoaikeineen ja laihduttamislupauksineen, otin omaksi projektikseni ”paita per viikko”. En toki ollut siinä vaiheessa ihan tosissani minäkään. Maaliskuun alussa oli kiirettä ja työpaineita enkä ehtinyt koskea lankoihin pariin kuukauteen ollenkaan, mutta sitten sairastuin ja tilanne rauhoittui pakostakin. Aloin jälleen neuloa. Olen tällä hetkellä pari paitaa edellä vuositavoitteestani, joten jos tätä tahtia jaksan, saan 52 villapaitaa kasaan marraskuun lopulla. Sitten voinkin paneutua jouluvalmisteluihin.

Miten bongailet malleja neuleisiin?

Ensimmäiset mallit tein toiveiden mukaan. Sitten hankin pari kirjaa, jotka neuloin melkein läpi. Vasta kun tajusin, että näitä tulee liikaa oman väen käyttöön, aloin miettiä tekijänoikeuksia myyntituotteisiin. Toisin sanoen aloin tehdä paitoja oman mielikuvitukseni mukaan. Olen laiska suunnittelija, ja monesti vain valikoin kivat värit ja neulon menemään. Kuvion mietin usein vasta neuloessani. Joskus inspiraatioksi riittää kuva, jonka väreistä tykkään. Nyt minulla on puikoilla villapaita, jonka värit otin kyläpaikan kivan näköisestä tapetista.

Miten ja mistä hankit materiaalit?

Tällä määrällä on pakko neuloa edullisista materiaaleista. Kyttään netistä erikoistarjouksia ja kesällä hamstrasin talvilankoja. En tykkää neuloa tekokuitulangoista, ja puuvillalangoista teen yleensä vain virkkaustöitä.

Oletko laskenut, kuinka paljon lankaa on tähän mennessä mennyt ja paljonko ne ovat maksaneet?

Tähän mennessä olen neulonut tänä vuonna ehkä 25 kilon verran. En uskalla alkaa laskemaan, paljonko rahaa lankoihin on mennyt. Minulla ei ole säilössä ”sitten joskus” -lankoja. Siis niitä, joita tulee ostettua vain siksi, että ne ovat ihania, ja joiden takia alkaa toivoa, että sopiva malli joskus löytyy. Tätä vuosiprojektia varten pysyttäydyn vain neljässä eri langassa ja ostan niitä uudelleen ja uudelleen. Tällä tyylillä ei jää juurikaan sekalaisia jämälankoja.

Miten suunnittelet paitojen värejä? Millainen on lempivärityksesi?

Minulla ei ole lempiväriä, ja ideat väriyhdistelmiin syntyvät monesti ihan muualta kuin langoista tai malleista. Itse pukeudun pelkästään, vain ja ainoastaan mustaan. Kun lasteni kaverit selaavat valmiita villapaitoja ja valitsevat mieleistään, on hauska huomata, että valittu paita harvoin on sitä lempiväriä, jota tultiin etsimään. Värit vaikuttavat yhdistelmissä uudella tavalla.

Olet jo pitkällä työssä, eli vaikeitakin hetkiä on varmaan ollut. Onko kertaakaan tuntunut, että nyt kyllä lopetan?

Saksassa oli tänä kesänä kuukausikaupalla hirveä helleaalto, melkein koko elokuu oli yli 30 asteen päiviä. Tuntui kyllä älyvapaalta neuloa paksua villaa! Minulta on monesti kysytty, eikö neulonta käy jo ranteisiin, mutta onneksi voin vastata siihen kieltävästi.

Mitä vinkkejä antaisit ihmiselle, joka inspiroituu projektistasi ja haluaa toteuttaa jotain vastaavaa?

Ensimmäisenä: Jos neulot myyntiin, huomioi se jo projektia suunnitellessa. En voi myydä monia tekeleitäni mallien tekijänoikeuksien takia.

Neuleiden sileitä, yksivärisiä osia varten opettelin alkuvuodesta neulomaan ”portugalilaisittain” nurjaa. Tekniikassa lanka on työn edessä ja kulkee neulojan niskan ympäri tai juoksee neulojan vaatteeseen kiinnitetyn hakaneulan läpi. En neulo sillä tavalla välttämättä paljon nopeammin kuin tavallista sileää oikeaa neuletta, mutta eri liikerata säästää ranteitani.

Mikä oli ihanin kommentti valmiista neuleesta?

Ystävälläni oli edesmenneen mummonsa neuloma villatakki, jonka hän vahingossa tuhosi konepesulla. Sain valokuvien avulla kopioitua mallin ja tein hänelle uuden. Hänen liikuttumisensa kosketti.

Minne kaikki neuleesi valmistuttuaan päätyvät?

Olemme lanseeranneet kotona neulekaapin, josta saa ottaa paidan ja tuoda taas takaisin, jos haluaa. Kaappia käyttävät talon asukkaiden lisäksi jo pois muuttaneet lapset ja heidän kumppaninsakin. Jos joku haluaa ottaa paidan mukaan lahjoittaakseen sen, lankoihin pitää antaa pari kymppiä. Koulun joulumyyjäisissä lapset järjestävät aina villapaita-arvonnan, jonka pääpalkintona on toivepaita mittojen mukaan. Tempauksen tulot menevät luokan säästötilille.

Tänä vuonna paitoja on kertynyt sen verran, että saatan laittaa pöydän johonkin joulumyyjäisiin.

Onko seuraava hullunsuuri projekti jo suunnitteilla?

Aion neuloa hevosloimen kasvattajan logollamme, huopuvasta langasta.

Millaisia käsityöunelmia sinulla vielä on?

Jos käsitöillä voisi tienata elantonsa, tekisin niin, mutta en usko, että se on mahdollista. Ainakaan Saksassa käsityötä ei yleisesti ottaen arvosteta. Opettelisin myös niin mielelläni uusia taitoja. Kun saan talosta yhden huoneen tyhjäksi, siirrän mummoni vanhat kangaspuut Suomesta tänne. Vielä joskus haluan myös tehdä lankoja omien lampaiden villoista.