Maailman kriisialueilla koko aikuisikänsä työskennelleen Anna Palménin kodissa on muistoja jokaisesta asumastaan maasta. Usein löydöt ovat mahtuneet matkalaukkuun, mutta isojen esineiden kuljettamiseen on tarvittu suomalaisten sotilaiden apua.

Yksi niistä on afganistanilaisen puusepän tekemä teepöytä, jonka Anna hankki Kabulissa. Asuntona toimineeseen ankeaan konttiin teetetystä pöydästä tuli niin tärkeä, että Anna halusi tuoda sen Suomeen.

– Suomalaiset sotilaat liikkuvat Puolustusvoimien koneilla, ja tiesin, ettei heillä ole painorajoituksia. Tuttu sotilas lupasi ottaa pöytäni matkaan seuraavalla lomalennolla. Hän kuskasi kahdeksan kilon täyspuista teepöytääni takseissa, lentokoneessa ja junassa.

Annoin hänelle kiitokseksi ravintolalahjakortin, kertoo viestintäpäällikkönä työskentelevä Anna.

Anna on asunut opiskelujensa päättymisen jälkeen niin Palestiinassa, Tšadissa kuin Afganistanissakin. Välillä hän on palannut hetkeksi takaisin Suomeen mutta huomannut pian, että veri vetää taas maailmalle. Vuoden 2019 alussa hän aloitti työt Irakissa.

Kosmopoliitin luonteesta huolimatta koti Suomessa on aina ollut Annalle tärkeä paikka, johon hän palaa viettämään lomia ja tapaamaan ystäviä ja perhettään.

– Tšadin-vuosina päätin, että en halua olla enää kiertolaisnainen, joka yöpyy ystäviensä sohvilla ja hakee tavaroitaan varastoista ympäri Suomea. Halusin palata maailmalta kotiin, jossa tavarani ovat yhdessä paikassa.

Alkuun Annalla oli pieni kerrostaloasunto Helsingin Lauttasaaressa. Hän etsi pitkään sitä tilavampaa aikuisen naisen kotia. Lopulta sellainen löytyi Turusta loppuvuonna 2018. Annan ystävä remontoi asuntoa myytäväksi ja houkutteli Annan katsomaan sitä. Siinä vaiheessa asunto oli vielä pommi, mutta Anna näki auki revittyjen lattioiden keskellä valtavan potentiaalin. Ostopäätöksen tekeminen kuitenkin hirvitti, sillä Annalla oli ennestään kaksi sijoitusasuntoa ja Lauttasaaren-koti vielä myymättä. Hän olikin hetken aikaa neljän asunnon loukussa.

– Opiskelin aikanaan Turussa, ja kaupunki on minulle tärkeä. Täällä on paljon ystäviäni. Oli ihanaa palata takaisin. Muuttaminen takaisin Turkuun myös mahdollisti sen, että sain vihdoinkin unelmieni kodin.

Anna rakastui heti ensi kerrasta ullakkoasuntoonsa, joka sijaitsee Mikaelinkirkon vieressä, Turun keskustan kattojen yllä. Isojen ikkunoiden ja lukuisien kattoikkunoiden kautta kotiin virtaa valoa. Kotoa pyöräilee minuuteissa niin Aurajoen rantaan, kauppahalliin, Kauppatorille kuin kaupungin parhaisiin ravintoloihin.

– Arvostan Suomessa eniten vapautta. Voin lähteä kotoa yksin ilman turvamiehiä ja luotiliivejä. Täällä on puhdasta ja turvallista. Maailmalla olon jälkeen olen onnellinen, että minulla on Suomen passi.

Sisustuksessa Anna sekoittaa modernia tyyliä ja vanhoja, kierrätettyjä tavaroita. Hän rakastaa tekstiilejä ja värejä – ja mattoja, joita hän tuo matkoiltaan myös ystävilleen ja perheelleen lahjoiksi.

Itämaisissa matoissa Annaa kiehtovat värikkäät kuosit ja paikallinen käsityö. Afganistanissa hän kierteli usein eri sotilasleirien mattokauppoja, joissa kauppiaat tarjoilivat teetä ja kertoivat kiehtovia tarinoita mattojen alkuperästä. Välillä Anna pakotti turvamiehensä ajamaan mattokaupoille, vaikka se ei ollutkaan aina sallittua turvallisuustilanteen vuoksi.

– Parhaat matot olen löytänyt Afganistanista, jossa mattoja on kudottu vuosisatoja. Kauniita ja edullisia löytöjä olen tehnyt myös Istanbulissa. Parhaat huivit ja keramiikka-astiat löydän ystäväni Asemin kaupasta Betlehemin vanhastakaupungissa. Sinne saatan jäädä tuntikausiksi juttelemaan politiikasta ja elämästä.

Esineet ja kalusteet ovat seuranneet kodista toiseen. Näin muistot elämästä kriisialueilla kulkevat mukana. Ainoa ongelma on, että tavaraa tulee hamstrattua liikaa, ja silloin kodissa ei ole tilaa hengittää.

– Kotiin palatessa olen aina ensimmäiset päivät yksin. Bagdadissa olen kollegoideni kanssa 24 tuntia vuorokaudessa ja teen ympäripyöreitä työpäiviä. Kotona nautin pysähtymisestä, rauhoittumisesta ja nukkumisesta omassa sängyssä pellavalakanoissani.

Lähi-idässä rakastetaan juhlia ja illanistujaisia, joihin kutsutaan kaikki tutut ja tuntemattomammatkin. Annalle ikimuistoisin oli joulu 2010. Silloin hän kutsui alueella asuvat skandiystävänsä kotiinsa Betlehemiin aattoillalliselle. Kuokkavieraana ilmaantui eräs turkulainen Linda, josta tulikin sydänystävä. Myös palestiinalaiset häät ovat upeita kokemuksia.

Anna nauttii kestitsemisestä myös Suomessa, joten ullakkokodin pöydän äärellä istuu usein perhettä ja ystäviä. Usein he jäävät myös yöksi. Annan lomat kestävät yleensä muutamia viikkoja, ja niiden aikana hänelle tulee jo kaipuu takaisin maailmalle.

– Menojalkaa alkaa heti vipattaa, kun vietän pitkiä aikoja kotona. Pystyn rakentamaan kotini mihin tahansa, niin pieneen merikonttiin kuin viiden tähden hotellihuoneeseenkin. Toki se ei ole ihanaa, ja neliöt tulevat väkisinkin vastaan. Mutta olen levoton sielu, ja lopulta maailma on kotini.