Vau, mikä merinäköala! Ikkunasta avautuva maisema sinetöi päätöksen Kärävän perheen etsimisurakalle. Perhe ei ollut ensimmäisenä osannut haaveilla sijainnista aivan meren äärellä etsiessään kaupunkiasuntoa Helsingin keskustasta.
Kolmen aikuistuvan lapsen suunnitelmiin ei kuulunut enää arjen jakaminen vanhempiensa kanssa. Vanhin lapsista asuu jo omillaan, ja kuopuksen ja keskimmäisen lapsen urheilu-urat pitävät heidät kiireisinä Pohjois-Suomessa ja maailmalla. Kodissa on kuitenkin makuuhuoneet myös nuorimmaisia varten, kun he käyvät kääntymässä kotona ja ovat lomillaan Helsingissä.
Perhe oli muuttanut Suomeen pari vuotta aikaisemmin. Ranskaan oli jäänyt talo, joka oli laitettu vuokralle. Perhe halusi aikaa makustella, missä oikea paikka seuraavalle kodille olisi. Aviomies haikaili itäiseen Helsinkiin, omiin lapsuudenmaisemiin. Hän oli aina haaveillut, että omasta rannasta voisi kävellä veneeseen.
– Asuimme Ranskassa pienessä kylässä Annecyn alueella ja Suomessa olimme asuneet perheenä aiemmin lähiössä. Mietin, olisiko kiva tässä elämänvaiheessa asua keskustassa, Anna kertoo.
Koska he olivat tekemässä kompromissia, piti asunnon olla nappivalinta: autopaikka olisi saatava ja paljon varastotilaa urheilevalle perheelle.
Uusi koti sijaitsee Helsingin Kruununhaassa, Pohjoisrannassa, alun perin upseereille rakennetussa tiilitalossa. Kärävien kotirappu kuului aiemmin kenraaleille. Upseereilla oli mahdollisuus lunastaa asunnot itselleen 1940-luvulla. Kärävien ruokapöydän alla on yhä nappi, josta ennen remonttia meni johto entiseen palvelijan huoneeseen.
Asuntoa oli remontoitu vuosikymmeniä sitten, eikä rakenteellisia muutoksia tarvittu. Tiedossa oli putkiremontti muutaman vuoden päässä, joten kylpyhuoneiden uusiminen sai jäädä odottamaan sitä.
Muutoin pariskunta halusi heti remontoida asunnosta niin paljon kuin mahdollista. Seinät ja katot saivat uudet maalipinnat ja vanhat parketit hionnan ja uudet lattialistat.
Keittiön pari oli suunnitellut siirtävänsä meren puolelle, mutta hormin puuttumisen vuoksi se päätyi entisen ruokasalin yhteyteen. Kymmenen vuotta ranskalaisen ruokakulttuurin keskellä, jossa ruoka on selkeästi erilaisessa asemassa kuin Suomessa, vaikutti toiveisiin.
– On kätevää, kun saattaa valmistaa samalla ruokaa ja seurustella muiden kanssa. Tämä on kuin tupakeittiö, josta olin haaveillut.
Keittiö on niin tärkeä Käräville, että perhe lähti keittiöliikkeeseen neljän hengen voimin suunnitelmaa tekemään. Kaapiston väriksi valikoitui petrolinsininen. Anna havaitsi, että kun tummaan yhdistää esimerkiksi kultaa, värit tulevat paremmin esille. Inspiraatiokuvia hän etsi muun muassa pariisilaistyylisistä kodeista. Ystävä, sisustussuunnittelija Petra Lassenius, auttoi oikeiden värisävyjen valitsemisessa ja valaistussuunnittelussa.
Anna pitää kerroksellisuudesta, ja parin kodissa onkin paljon perintöhuonekaluja kummankin suvuilta. Välillä hän miettii, onko talonpoikaistyyliä liikaa, mutta se on pehmentävää vastapainoa uutena hankituille kalusteille.
Heidän vaaleaa kotiaan Ranskassa pidettiin skandinaavisena – uuteen kotiin Anna halusi entistä lämpimämpiä värejä. Kotikylässä Kärävien ystävillä oli upeita koteja. Anna kertoo, että sikäläisissä kodeissa oli kuitenkin yksi arkea hankaloittava piirre: eteisen puute. Ulko-ovesta astutaan usein lähes suoraan olohuoneeseen. Ulkoilevalle viisihenkiselle perheelle pieni naulakko ei riitä alkuunkaan.
Vuoriston kupeessa olevaan Menthon-Saint-Bernardin kylään perhe muutti miehen työn perässä mutta myös unelman ja elämänlaadun takia. Lapset olivat pieniä mutta harrastivat jo alppilajeja isänsä jalanjäljissä, joten parempaa paikkaa ei olisi ollut missään.
– Mieheni kävi töissä tunnin matkan päässä Genevessä, ja itse tein projektityötä ja opetin yliopistossa. Molempien saatua hyvät työtarjoukset Suomesta aika tuntui oikealta palata Helsinkiin.
Ranskalaisessa kotikylässä Anna tervehti suurinta osaa vastaantulijoista. Kruununhaassa tutuiksi ovat tulleet toiset koiranomistajat ja jotkut oman talon asukkaista.
Muuttojen yhteydessä kiintymys kotiseutuun on herättänyt Annassa kysymyksen, milloin asuinpaikka alkaa tuntua omalta.
– Minulla se matka on alkanut, että alan pikkuhiljaa juurtua tänne. Nyt pääsemme kassit olalla astelemaan suoraan venesatamaan ja ajamaan siitä saareemme Sipoossa. Paikka saaressa meillä on ollut myös koko Ranskassa olomme ajan. Saari kuuluu tähän Kruununhaan-pakettiin, ja haluan ajatella sen helpottavan tuntemustani siitä, että tämä on nyt meidän uusi kotiseutu.
Viidenteen kerrokseen ei kuulu Pohjoisrannan vilkas liikenne. Annan lempipaikka sijaitsee olohuoneen ikkunalaudalla: siinä on levollista kahvitella ja ihailla maisemia Tervasaareen ja Korkeasaareen.
