Annan ja Kimmon perheen koti on kuin vanhan ajan joulusadusta: muhevia tekstiilejä, antiikkikalusteita ja kaakeliuunin lämpöä!


Annan, Kimmon ja perheen lasten joulunvietto alkaa marraskuun alussa ja jatkuu Nuutin-päivään asti. Jopa aattoa tärkeämpää on odotus ja huolellinen valmistautuminen. Tummat lämpöiset sävyt, kirjapinot ja antiikkilöydöt tekevät joulutunnelman.
Kuvat Johanna Myllymäki

Kaksi pikkuruista punaista hahmoa vilahtaa nurkan taakse. Olivatko ne tonttuja? Ihmeelliseltä tuntuu myös ajankohta. Ympärillä kaikki näyttää siltä kuin olisi siirtynyt ajassa pitkälti yli sata vuotta taaksepäin.

Tähän Anna ja Kimmo ovat pyrkineetkin. Pariskunta rakensi muutama vuosi sitten Espoon perukoille omakotitalon, johon sopivat heidän rakastamansa tummat, lämpöiset sävyt, kummalliset antiikkilöydöt, muhevat tekstiilit ja kirjapinot, pinkopahvit ja kaakeliuunin lämpö. Jopa väliovet ovat peräisin vanhoista, usein purettavaksi tuomituista taloista. Ikkunoista näkyy lumen peittämää peltoa, eikä autonääniä kuulu lainkaan.

Paikka on kuin luotu joulunviettoon, ja sitä vietetäänkin mahdollisimman pitkään, marraskuun alusta Nuutin-päivään 13. tammikuuta asti. Lähes pari kuukautta ennen aattoa ripustetaan kullanhohtoiset tähtikoristeet olohuoneen ikkunoihin ja suuri olkihimmeli keittiön kattoon. Himmeli saa roikkua paikallaan kevääseen asti.

– Meillä on vuodenvaihteen tienoilla todella pitkä juhlakausi, kun vielä lasten syntymäpäivät ajoittuvat lähelle pyhiä, Anna sanoo.

Keittiön nurkassa kohoaa antiikkilipasto, joka muuttuu joka vuosi joululipastoksi, sillä sen uumenista löytyy niin koristeita kuin pikkuherkkujakin. Himmeli ilahduttaa perhettä vielä pitkään pyhien jälkeen.
Runsas sisustus ja värikkäät kuosit tekevät olohuoneesta niin tunnelmallisen, että sinne sijoitetaan kuusen lisäksi vain muutamia joulukoristeita.
Lili kurkkii keittiön ikkunalaudalla kasvavien murattien ja amaryllisten välistä, joko pukki olisi tulossa.

Punaisten hahmojen arvoitus ratkeaa, kun ne ilmaantuvat uudestaan näkyviin. Viisivuotias Lili ja kolmevuotias Iiris ovat pukeutuneet – eivät joulutontuiksi – vaan jouluprinsessoiksi. He nauttivat tästä ajasta yhtä paljon kuin vanhemmat, ehkä enemmänkin. Lili on askarrellut pitkin syksyä koristeita ja levitellyt niitä äidin luvalla eri puolille taloa.

– Minun kuvitelmani kauniista joulukodista ei aina välttämättä toteudu, mutta lasten ilo on tärkeintä.

Varsinainen joulunvietto alkaa ensimmäisestä adventista. Silloin perhe sytyttää yhdessä ensimmäisen adventtikynttilän ja laulaa sen äärellä virren 13 ensimmäisen säkeistön: ”Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta, seimessä nukkuvaa…”

– Muut säkeistöt laulamme yksi kerrallaan tulevina adventteina. Tuntuu hyvältä rauhoittaa sunnuntait yhdessäololle ja unohtaa kaikki pakolliset askareet, Kimmo kertoo.

Ensimmäisenä adventtina saapuu myös joulutonttu, jonka kantamaan pussiin ilmestyy joka yö pikkuisia lahjoja. Lapset kipittävät aamuisin ensimmäisinä keittiöön katsomaan, mitä tonttu on kulloinkin tuonut. Ensimmäiset piparkakut leivotaan itsenäisyyspäivänä, sillä niin tapahtui myös Annan lapsuudenkodissa.

Kaksikerroksisen talon yläkerrassa on suuri keittiö, jonne tunnelmaa tuo huuvan suojaama puuhella. Huoneen keskellä on saareke, jota peittää harmaajuovainen marmorikansi. Viileänä pysyvä kivipinta on täydellinen leipomisalusta, koska taikina irtoaa siitä helposti. Ruokapöytä on peitetty punaisella pellavaliinalla, ja pöytää ympäröivät puuleikkauksin koristellut tuolit 1800-luvulta.

Perinteinen riisipuuro on tapana nauttia vanhoista Arabian tai Rörstrandin astioista. Neilikoin koristellut appelsiinit levittävät ympärilleen huumaavan mausteista tuoksua.
Käyttöesineet saavat olla osa sisustusta, jos niissä on tarpeeksi luonnetta. Eteisen pöydällä on Annan äidinisän pyhähattu, jota myös Annan äiti käytti nuorena. Tuikkukynttilät täydentävät tunnelman.

Vuoden ihanin päivä on koko perheen mielestä aatonaatto, 23. joulukuuta. Silloin on vielä yksi päivä aattoon, eikä joulukiireistä ole enää tietoakaan. Mehiläisvahakynttilöiden valaminen ja monet muut toimet on siihen mennessä hoidettu.

– Meillä on kaikki valmista, mutta H-hetki antaa vielä odottaa itseään. Minusta joulussa taitaa olla parasta odotus, Anna sanoo.

Suuri päivä aloitetaan putipuhtaina. Talon alakerrassa sijaitsee puulämmitteinen sauna, jossa löylytellään pian sen jälkeen, kun unihiekat ovat karisseet silmistä. Saunomisen jälkeen aikataulu etenee pitkälti lasten ehdoilla. Heidän leikkiessään vanhemmat valmistelevat päivällistä. Se syödään neljän maissa ennen joulupukin tuloa, joka tapahtuu kuuden aikaan. Viimeksi Lili soitti pukille pianolla itse säveltämänsä kappaleen ja kaikki lauloivat.

Ideoita jouluaterian resepteihin ja kodin koristeluun Anna ammentaa ruotsalaisesta Talvitunnelmia-kirjasta. Anna ja Fanny Bergenströmin yli parikymmentä vuotta sitten ilmestyneen teoksen löytää enää hyvällä onnella antikvariaatista tai nettidivarista. Sen sivuilta on myös peräisin ohje, jonka mukaan Anna koristelee adventtikynttelikön tuoreella sammalella ja sitoo sammaleet rautalangalla kiinni. Jos sammal uhkaa rapista, sitä voi hieman suihkutella.

Enemmän kuin joulukoristeita, kaikkialla on kynttilöitä ja tuikkuja. Erityisen hauskoja ovat tuikut, jotka on askarreltu kovertamalla lämpökynttilän mentävä syvennys isoon, punaiseen jouluomenaan. Tärkeitä jouluntuojia ovat myös enkelikello, jollainen oli Annan lapsuudenkodissa, ja Aarikan puinen pompulakynttelikkö 1970-luvulta. Se nostetaan kaapista ruokapöydän keskelle valaisemaan jouluaamun puurotuokiota.

Joulukukkiakin on paljon – tasetteja, itse kukitettuja amarylliksia, liljoja, tulppaaneja, ruusuja ja hyasintteja.

– Mitä enemmän kukkia, sitä parempi, Anna sanoo.

Hyasintit ovat lempikukista rakkaimpia, mutta Kimmo ei siedä niistä erittyviä eteerisiä öljyjä. Siksi ne saavat yleensä ilahduttaa lasikuistin puolella, jossa säilytetään oliivia, kiinanruusua, rahapuuta ja muita talvella viileässä viihtyviä viherkasveja. Joinakin jouluina asetelmissa on ollut myös kieloja. Ne ovat myrkyllisiä, mutta lapset oppivat heti varomaan niitä.

Anna istuttaa sipulikukat mielellään vanhoihin astioihin. Hyasintit viihtyvät keittokulhossa, joka on kuulunut hänen isänäidilleen.
Perheen lapset Lili ja Iiris koristelevat olohuoneeseen pystytetyn kuusen alaoksat, isä ja äiti yläoksat. Heidän lisäkseen talo on joulunaikaan täynnä muitakin tonttuja.

Joulukuusta ei tietenkään unohdeta. Se kohoaa olohuoneessa, joka muistuttaa 1800-luvun puolivälin salonkia. Seinällä on vanhoja muotokuvia, lattiaa peittää itämainen matto, ja empiretyylisen leposohvan päälle on aseteltu Paisley-kuvioisia tekstiilejä. Televisio on piilossa mahongilla vaneroidun kirjakaapin ovien takana.

– Meidän sisustustyylimme on runsas, ja olohuoneessa on jopa ahdasta, kun kuusi kannetaan sisään. Pieni tilanpuute tekee tilasta entistä tunnelmallisemman, Kimmo sanoo.

Kuusi on haettu koko perheen voimin omasta metsästä ja tuotu sisään Tuomaan-päivänä 21. joulukuuta. Suurin osa koristeista on lasia ja peräisin monien muiden jouluaarteiden tavoin Annan lapsuudenkodista. Lilin ja Iiriksen takia arvokkaimmat koristeet on ripustettu yläoksille. Tytöt ovat saaneet koristella alimmat oksat omilla koristeillaan ja koreilla nauhoilla. Kuusi viedään ulos vasta Nuutin-päivänä.

– Kuusen koristelu ja kuusen ihailu ovat niin suuria nautintoja, että haluamme nauttia sen luomasta tunnelmasta mahdollisimman pitkään, Anna sanoo. Kun Anna oli lapsi, joulupäivä tuntui kaiken edeltävän hehkun jälkeen pieneltä pettymykseltä.

Nykyisin hän nauttii joulupäivästä suuresti, sillä siitä on tullut täydellisen rauhoittumisen päivä. Ruokaakaan ei tarvitse laittaa, koska kaikki maistelevat edellisillaksi tehtyjä herkkuja. Samalla nautitaan tuoksuista, jotka leijailevat kuivatuilla neilikankukilla koristelluista appelsiineista ja hellalla porisevasta glögistä.

– Olemme viettäneet jouluja niin ulkomailla kuin kotimaassa Lapissa. Kokemusten jälkeen on helppo sanoa, että tunnelmallisimman joulun vietämme omassa kodissa.

Anna lukee lapsille olohuoneen empireseslongilla. Kaikkien suosikki on vuodesta toiseen Mauri Kunnaksen kirja Joulupukki ja noitarumpu. Puuvillaverhoissa on William Morrisin rehevä Strawberry Thief -kuosi. Tuikut toivottavat tervetulleeksi pääsisäänkäynnin edessä. Talo on uusi, mutta se on suunniteltu vanhan maalaiskartanon henkeen.

Juttua muokattu 12.12.2018: Tarkennettu kohtaa, jossa kerrotaan adventtikynttelikön koristelemisesta sammaleella.

Julkaistu: 10.12.2018