Anna rakentaa vanhasta hirsitalosta ekotaloa ja muutti koko elämäntapansa: ”Kestävä elämä ei ole murhetta ja pihistelyä”
Minä en näe ihmisten nykyisen elämäntyylin lopputulosta, mutta lapseni näkee, Anna Evilä, 43, ajatteli. Se johti kestävämpään elämäntapaan, josta tuli Annalle myös työ.
Kannettava tietokone lähtee vaihtoon. Ei siksi, että sen omistaja Anna Evilä, 43, haluaisi uuden, vaan koska yksitoistavuotias kone on tullut tiensä päähän. Anna käyttää elektroniikan loppuun asti eikä osta sitä enää uutena. Tämä on yksi keino pyrkiä elämään maapallon kantokyvyn mukaan.
Esimerkkejä riittää: Anna on päättänyt matkustaa lentäen vain kerran kuudessa vuodessa. Hän on oppinut, ettei loma ole yhtä kuin lentomatka ja palmumaisema.
Lihaa Anna syö enintään kahdesti viikossa. Punaisen lihan hän jätti pois parikymppisenä ja ostaa nykyisin kanaa vain punalaputettuna juuri ennen viimeistä käyttöpäivää. Kalatalouden päästöjen takia Anna käyttää ruoanlaitossa särkisäilykkeitä ja luonnonkalaa.
Uusia vaatteita Anna voi ostaa viisi vuodessa.
– Minulla on tosi vähän vaatteita. Siksi näytän valokuvissa aina samalta, mutta ei se haittaa.
Ekologisempaa elämää Anna pohtii myös työkseen. Viitisen vuotta sitten hän perusti Keravalle kestävän elämän yhteisön ja keskuksen Jalotuksen.
Yhdistyksen tavoite on, että 200 000 suomalaista muuttaisi elintapojaan kestävämmäksi vuoteen 2030 mennessä. Yhteiskunnalliseen muutokseen tarvitaan nimittäin 3,5 prosenttia väestöstä. Jalotus lanseeraa vuoden 2024 alkupuolella Elämänjalotus-työkalun, jonka avulla ihmiset voivat tehdä arjessaan erilaisia ilmasto- ja luontotekoja – mutta myös hyvinvointitekoja.
Annalle hyvää mieltä tuo esimerkiksi merkityksellinen työ, pulahdukset avantoon tai omien lasten kasvun seuraaminen.
– Haluamme osoittaa, että kestävä elämä ei ole niukkuutta, pihistelyä ja murhetta, vaan siihen liittyy hyvinvointi ja merkityksellisyys, Anna sanoo.
Hyvää oloa saa kestävällä tavalla vaikkapa ystävällisistä teoista, liikunnasta ja ajasta kavereiden kanssa. Niillä voi korvata hetkellisen hyvän olon tunteen, jota moni hakee ostamalla tavaraa.
– Vielä pari-kolmekymppisenä olisin varmaan sanonut, että saan hyvää mieltä Thaimaan-matkasta.
”En voi olla se tyyppi, joka ei tehnyt mitään”
Luonto on aina ollut tärkeä Annalle, joka on pienestä pitäen ollut partiolainen. Kaksikymppisenä hän hakeutui opiskelemaan ympäristöteknologiaa. Kurssikirjoista tuli selväksi, mihin kuntoon maailma oli menossa.
– Jo kaksikymmentä vuotta sitten sanottiin aika suoraan, että nyt ajetaan seinään.
Tuolloin ei vielä puhuttu ilmastoahdistuksesta, mutta sitä Anna alkoi tuntea. Hän pohti, pystyisikö elämään koko elämänsä aiheen parissa, ja vaihtoi opiskelemaan luonto- ja elämysmatkailua.
– Pari-kolmekymppisenä elin kuten muutkin. En miettinyt ympäristöasioita aktiivisesti ja matkailin yhden elämän edestä.
Annan silmät avautuivat uudelleen, kun hän sai esikoisensa vuonna 2011.
– Tajusin silloin, että minä en välttämättä näe ihmisten nykyisen elämäntyylin lopputulemaa täysin, mutta tämä tyyppi näkee. Ajattelin, etten voi olla se kahdeksankymppinen, jolta lapsi kysyy, että miksi te ette tehneet mitään.
”Miksei lahjaksi voisi antaa käytettyä tavaraa?”
Annan ensimmäinen ekoteko oli muuttaa pienempiin neliöihin.
– Isäni kuoleman yhteydessä aloin miettiä, miten voisin sekä huolehtia äidistäni että vähentää asumisen päästöjä. Jaoin kotitaloni yksiöksi äidille ja kolmioksi omalle perheelleni.
Annasta tuntui, että ihmiset kyllä halusivat elää kestävästi, mutta kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa. Valtioilla ja yrityksillä homma ei näyttänyt olevan hallussa ollenkaan.
– Partiosta minulle oli tullut ajatusmaailma, että jos jokin on pielessä, se ratkaistaan.
Anna oli jättäytynyt pois työstään partion keskusjärjestössä, koska hänellä oli pitkään ollut tunne, että hän tekisi vielä jotain muuta.
Alkoi pohdinta: mikä häntä itseään auttaisi hahmottamaan kestävän elämän kokonaisuutta? Se, jos hän näkisi sen toteutuvan käytännössä. Anna alkoi kerätä Keravan kartanon miljööseen kestävän elämän tekijöitä ja siitä kiinnostuneita ihmisiä. Pikku hiljaa syntyi Jalotus.
Omat elämäntavat muuttuivat ja vahvistuivat samalla, kun Anna oppi lisää kestävyydestä.
Esimerkiksi kodin purnukat vaihtuivat luonnonkosmetiikkaan ja ekologisiin pesuaineisiin, kun Anna alkoi ajatella tuotteiden matkaa suihkun lattiakaivosta puhdistamolle ja sitä myöten mereen.
Hän myös havahtui erilaisiin käyttäytymissääntöihin. Miksi lahjaksi ei voisi antaa käytettyä tavaraa? Miksi juhlissa pitäisi aina olla uusi mekko?
– Vaikeinta oli hyväksyä, että lentäminen on paha ilmastorosvo. Ennen yhdistin vaikkapa lomaan Balilla vapaaehtoistyötä, mutta enää en voi perustella lentämistä silläkään.
Ekologiset tuotteet ja palvelut ovat Annasta kehittyneet nopeasti, mutta vielä reilu kymmenen vuotta sitten vaikkapa kasvisproteiinit olivat hänestä ”aika hirveitä”. Piti jaksaa uskoa, että kyllä ne paremmiksi muuttuvat.
Välillä on turhauttanut: kaikki tietävät, mihin nykyinen elämäntyyli vie, mutta yhteinen ymmärrys ei silti ole johtanut riittävään toimintaan.
– Ahdistusta vähentää se, että en ainakaan itse aiheuta lisää turmiota maapallolle. Aika monet sanovat, että ahdistus murenee tekemällä.
”Kestävä elämä on usein yhteisöllistä”
Annan hiilipäästöt ovat nyt 4 500–5 000 kilogrammaa vuodessa. Hän pyrkii leikkaamaan ne 2 500 kiloon vuoteen 2026 mennessä. Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan kaikkien pitäisi pyrkiä samaan vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen.
Tavoitteeseen päästäkseen Anna voisi ehkä vielä viilata ruokavaliotaan.
– Ruokahävikki on ongelmani, mutta olen jo oppinut puolisoltani, että en mene kauppaan katsomatta mitä kaapissa jo on.
Elämän kohtuullistaminen tarkoittaa usein vähempää kuluttamista. Se saattaa mahdollistaa joillekin sen, että voi tehdä vähemmän töitä.
Isoin merkitys on kuitenkin lämmitysenergialla. Sitä kuluu vähemmän, kun Annan rakennuttama ekotalo valmistuu. Sen neliöt mukautuvat uusperhe-elämään esimerkiksi siten, ettei joka toinen viikko tyhjillään olevia neliöitä tarvitse lämmittää. Muutenkin talo on suunniteltu energiatehokkaasti.
Runkona käytetään vanhaa hirsitaloa, rakennuksessa myrkyttömiä luonnonmateriaaleja, kodinkoneina ja kalusteina käytettyä tavaraa. Anna kaavailee talon jätevesille omaa puhdistusjärjestelmää, josta talteen napatut ravinteet voisi ehkä käyttää ruoan viljelyyn.
Ekotalo on Annan mielestä ääriesimerkki kestävästä elämästä. Muuten hänen elämäntapansa voisivat olla hyvin valtavirtaa.
– Eikä kestävässä elämässä tarvitse olla täydellinen. Tarvitsemme suuren joukon ihmisiä, jotka elävät kestävämmin sen sijaan, että pieni joukko elää täydellisen kestävää elämää.
Arjessa voi ensin ottaa haltuun helpot jutut. Jos vaikka jogurttia menee joka päivä, voi aloittaa siitä, että vaihtaa sen kasvipohjaiseen versioon.
– Elämää voi kohtuullistaa. Se on ihan eri asia kuin kieltäminen tai pois jättäminen.
”Tarvitsemme suuren joukon ihmisiä, jotka elävät kestävämmin sen sijaan, että pieni joukko elää täydellisen kestävää elämää.”
Elämän kohtuullistaminen tarkoittaa usein vähempää kuluttamista. Se saattaa mahdollistaa joillekin sen, että voi tehdä vähemmän töitä.
Annallekin nykyinen elämäntyyli ja työ Jalotuksessa ovat sallineet aiempaa pidemmät lomat. Niiden ansiosta jää aikaa myös matkustukseen maata pitkin.
Anna eli pitkään ilman autoa, mutta asiaa tutkittuaan hän totesi kaasuauton ekologisimmaksi vaihtoehdoksi. Hän osti pakettiauton, jotta voi reissata sillä korvikkeena lentomatkailulle.
– Oli ahaa-elämys huomata, miten hienoja paikkoja ympärillä on. Viime kesänä olin Pohjois-Norjassa, jossa luonto on käsittämätön. Ensi kesänä ehkä näytän lapsille Baltian biitsejä.
Muutenkin kohtuullisessa, kestävässä elämässä jää saamapuolelle. Annasta elämäntapaan liittyy usein yhteisöllisyys. Vaikkapa piipahdus vaatelainaamossa on sosiaalisempi tapahtuma kuin pikamuotiliikkeessä shoppailu.
– Aika monessa jakamistalouden toteutuksessa on läsnä ihmiskontakti, Anna sanoo.
– Kun järjestin sähköauton yhteiskäyttökokeilun eräässä taloyhtiössä, minusta sen tärkein tulos oli se, että taloyhtiön lenkkisauna heräsi uudelleen henkiin ja naapurusto sai sovittua lomien ajaksi kukankasteluita.
