Meidän Talo

"Pönttöuunit ovat hyvässä hapessa nyt, kun naakanpesät on poistettu hormeista" – vanha talo kyllä kertoo, kuinka se haluaa tulla lämmitetyksi, Anna Perho pohtii

"Pönttöuunit ovat hyvässä hapessa nyt, kun naakanpesät on poistettu hormeista" – vanha talo kyllä kertoo, kuinka se haluaa tulla lämmitetyksi, Anna Perho pohtii
Lämmitysratkaisussa päädyimme hyödyntämään sitä, mitä talossa jo on: suoraa sähköä ja tulisijoja, kirjoittaa Meidän Talon kolumnisti Anna Perho. Tämä on kolumnisarjan 5. osa.
Julkaistu: 15.9.2021

Kun viime kesänä aloitimme talon remontoinnin, eräs pitkän linjan työmies lausui viisaalta vaikuttavat sanat: Kuunnelkaa taloa kaikessa rauhassa. Se kyllä kertoo, mitä se tarvitsee. Lausahduksessa tuntui olevan järkeä, semminkin kun lausuja ei ollut mikään fengshui-hippi.

No, ainakin talo on kertonut kaipaavansa lämpöä, siis muutakin kuin henkistä. Nyt se on seissyt pitkän talven ilman minkäänlaista lämmitystä, mikä saa liikaa homejuttuja lukeneen ihmisen hieman levottomaksi. Maaliskuussa kamareiden kattoon tiivistyi linnun kokoisia vesipisaroita, kun kevätaurinko alkoi purra kuuraan.

Sähkövedot ovat mallia Jakke ja Sepi (tee se itse -miehet Kummelista, Jonnet ei muista), joten ne laitetaan nyt uuteen uskoon.

Lämmitysratkaisussa päädyimme hyödyntämään sitä, mitä talossa jo on: suoraa sähköä ja tulisijoja. Tosin sähkövedot ovat mallia Jakke ja Sepi (tee se itse -miehet Kummelista, Jonnet ei muista), joten ne laitetaan nyt uuteen uskoon.

Sähköt laitetaan pintavetoina, mutta toisaalta sähkötarvikkeissa on nykyisin muutakin tarjontaa kuin valkoista johtoa ja pistorasiaa, mikä lievittää sisäisen esteetikon marinaa.

Onkohan uuni aikansa kuivauskaappi, mötikkä, joka lämmittää kosteat vaatteet?

Talossa on useita pönttöuuneja ja leivinuuni. Ne ovat hyvässä hapessa, etenkin nyt kun naa­kan­pesät on poistettu hormeista. (Olen pahoillani naakkojen, noiden kuoleman ennelintujen, puolesta, mutta toivon, että niille riittäisi pesäpuuhiin ulko­rakennuksen hormi. Sen on joku aiempi asukas viisauksissaan katkaissut niin, että se on joka tapauksessa hyödytön).

Kaikkein viehättävin lämmityselementti löytyy kuitenkin talon eteisestä. Siihen on muurattu sievä pieni uuni, jonka käyttötarkoitusta ihmettelen. Moni kävijä on spekuloinut sillä, että taloa on rakennettu useassa erässä. Ehkä eteinen on alun perin ollut jonkinlainen varastohuone tai ”toinen tupa”. Vai onkohan uuni aikansa kuivauskaappi, mötikkä, joka lämmittää kosteat vaatteet?

Salissa on iso, varaava takka. Sen pinta on maalattu valkoiseksi, mutta tiilien ladonta paistaa maalin alta tuoden mieleen ennemmin 1980-luvun kuin 1880-luvun. Kokonsa puolesta takka vaikuttaa kyllä ystävältä, mutta sen ulkonäkö huutaa rappausta.

Ennen kuin ikkunasta tohotetaan grammaakaan villaa, pitää vielä ratkaista se, poistaako vanhat eristeet uuden alta.

Talon avoin vintti on eristetty jollain ammoisella epämäärällä: sammaleella, sahanpurulla, sanoma­lehtiriveellä. Sen päälle puhalletaan uima-­altaallinen ekovillaa, ja sen päälle ehkä jossain vaiheessa laudoituskin. Mutta ennen kuin ikkunasta tohotetaan grammaakaan villaa, pitää vielä ratkaista se, poistaako vanhat eristeet uuden alta. Mielipiteet jakautuvat asiasta toki taas kahtia, joten tarvitaan lisää googlausta.

Lämpöhukka mietityttää. Kamareihin ja saliin tullaan laittamaan pinkopahvit asiaankuuluvine tuulensuojapapereineen, mutta esimerkiksi kylppärin ulkoseinä jää hirrelle, sellaisenaan. Katoaako lattialämpö sieltä ulkoilmaan? Millainen vaikutus on huoneen isolla ikkunalla? Jäätyvätkö putket, jos taloa ei koko ajan lämmitä?

Syksyllä talo sitten varmasti kertoo. Olen valmis kuuntelemaan.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Hän remontoi Ypäjällä 1800-luvun lopussa rakennettua taloa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

Kommentoi »