Miten saada paljon kauneutta vähällä ylläpidolla? Vastaus: perusta niitty
Unelmakartassani hehkuivat runsaat niityt, mutta todellisuudessa tuijottelin rämettynyttä heinikkoa ja peltohiirien valtaamaa ulkohuussia, kirjoittaa Viherpihan kolumnisti Anna Perho.
Tykkään väkertää unelmakarttoja: kollaaseja, jotka visualisoivat pään sisällä vellovaa toiveiden merta. Viimeksi tein, yllätys, kartan unelmien puutarhasta. Leikkelin lehdistä kuvia, jotka helkäyttivät silmää saadakseni selville, mitä puutarhalta haluaisin.
Katselin lopputulosta nyökytellen. Kuvista puuttui kuri ja järjestys, niissä rehotti villi kasvusto ja runsaat kukat.
Niin, kukat. Haluan kukkia! Paljon!
Instagramin ruskeaan paperiin käärityt leikkokimput ovat hurmaavia, mutta sisäinen realistini tietää, että minulla ei koskaan tule olemaan aikaa ja tarvittavaa huolellisuutta kasvattaakseni säntillisen leikkokukkatarhan.
Miten siis saada paljon kauneutta vähällä ylläpidolla? Vastaus: perusta niitty.
Niityn ideana on simuloida pihaan Suomi-filmin maisema, jossa ruiskaunokki, päivänkakkara ja muut perinnekasvit heilimöivät. Niitty on myös ympäristöteko. Perhoset, mehiläiset ja muu hyönteisfauna on kipeästi kunnon ruokapaikkojen tarpeessa, kun laidunmaita on yhä vähemmän ja kartiotuijien ympäröimää painekyllästettyä terassilautaa yhä enemmän.
Niityn ideana on simuloida pihaan Suomi-filmin maisema.
Unelmakartassani hehkuivat siis runsaat niityt, mutta todellisuudessa tuijottelin vuosikymmeniä rämettynyttä heinikkoa ja sen nurkassa kenottavaa, peltohiirien valtaamaa ulkohuussia. Sielussani kaikuivat Kirsti-mummin sanat: mitä tahansa puutarhassa teetkin, perusta se kunnollisesti.
Tämä onkin unelmakarttojen vaiettu puoli. Mitä tarvitaan, jotta kuvasta tulisi totta?
No, ainakin ammattilaisia. Isolla, hoitamattomalla tontilla kottikärryjen ja lapion kanssa puuhastelu on sama kuin yrittäisi tukkia patoa purkkatyynyllä. Siksi jokainen idea täällä tietää väistämättä konekolonnaa, joka karsii, puskee, tasoittaa ja möyrii päivässä sen, mihin itseltä menisi seitsemän kesää.
Niityn perustamiseen tarvittiin puunkaataja (jotta haljennut koivu saatiin alueelta turvallisesti kaadettua), hakettaja (joka teki koivusta lämpöä), kaivurikuski (joka kaapi istutusalueelta vuohenputken valtaaman nurmikerroksen pois), puskutraktorikuski (joka kasasi kaavitun nurmen kasaksi, jossa se kompostoituu mullaksi), multakuski ja lopulta niityn kylväjät.
Jos kaikki menee hyvin eikä mikään mene huonosti, jo juhannuksena pihalla kasvaa kotimaisia kukkia.
Jos kaikki menee hyvin eikä mikään mene huonosti, jo juhannuksena pihalla kasvaa kotimaisia kukkia, joilla on nimet kuin saduissa: kesälemmikki, pioniunikko, aitohunajakukka… Ja ensi kesänä vain paranee, sillä niittyyn tulee sekä yksi- että monivuotisia kasveja: tummatulikukka, iltahelokki, peurankello…
Niitä odotellessa toistelen puutarhurin mantraani. Usko unelmiisi, ja tiedä, että niiden toteuttaminen on kovaa työtä.
Anna Perho on valmentaja, toimittaja ja kolumnisti, joka kunnostaa 1800-luvun lopussa rakennetun talon puutarhaa Ypäjällä. Voit seurata projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.
