Upotin vanhoja höyrykattiloita puutarhan penkkeihin – nyt odotellaan tuloksia

Jotkut siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn voidakseen kasvaa. Samoin jotkut ihmiset.

Siinä missä viime keväänä koin olevani muukalainen Marsissa, nyt pitkän talven kylmäkäsittelyn jälkeen huomaan itseluottamukseni puutarhurina merkittävästi kohenneen. Silmäni ovat aivan toisella tavalla harjaantuneet hahmottamaan puutarhan mahdollisuuksia ja mittasuhteita: tuohon vadelmapensaita, tuonne perennapenkki, tähän pieni vesiaihe.

Ja jos tekemiselle pitäisi nimetä jokin punainen lanka, se olisi luonnonmukaisuus. Ei pakottamista ja parturointia, vaan mukautumista ja sen hyödyntämistä, mitä puutarhassa jo on.

Aloitin kauden jatkamalla siitä, mihin syksyllä jäin: kohopenkkien rakentamisella. Penkkien perusidea on luoda lehtien ja muun eloperäisen jätteen avulla itseään uusiva kasvualusta. Penkin alle viritin ensin biohajoavan kankaan torjumaan rikkaruohoja. Kankaan päälle kasasin risuja, lehtiä, multaa ja päälle kerroksen heinää, joka pidättää penkeissä kosteutta.

Lisäksi penkkiin voi upottaa, öh, vanhoja höyrykattiloita. Internetin mukaan – eli mikä voisi mennä pieleen? – ne toimivat bokashi-astioina: kattilaan kannetaan huushollin kasviperäinen biojäte, kansi päälle, ja kattilan rei’istä sisään ja ulos pääsevät madot tekevät sisällöstä uutta, rikasta multaa.

Penkkien väliin tein leveät käytävät. Niidenkin pohjalla on kangas, minkä katoin vielä pahvilla ja kuorikatteella. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen: käytävät näyttävät jämäkiltä ja siisteiltä. Se tukee visiotani puutarhasta, jonne voi sisustaa erilaisia tiloja. Tässä on ryhdikäs keittiöpuutarha, tässä villi niitty.

Kaiken tämän ympärille viritellään vielä aitaus, joka sekin syntyy pääasiassa pihan omista tykötarpeista: penkkien ympärille lyödään pareittain heinäseipäitä, joiden väliin tungen oksia. Oksat muodostavat tiheän täytteen, joka antaa suojaa hyönteisille ja tukea mielikuvieni köynnöskasveille.

Aitatarvikkeiksi puhkaisin umpeen kasvaneen syreenikeskittymän. Raivasin sen keskelle kulkuväylän ja nyt toivon, että keskelle syntyy illuusio portista. Jos ei, niin sain joka tapauksessa huikean kasan aitatarvikkeita.

Enää on jäljellä kutkuttavin kysymys: mitä penkkeihin kasvamaan? Kukkia? Perunaa? Kurpitsa? Ensihätään löysin keittiöstä muutaman versoa pukkaavan kelta- ja valkosipulin. Raotin heinäkatetta ja tuikkasin sipulit penkkiin. Ripottelin niihin myös pussillisen herneitä, ja nyt vain odotan aktiivisesti, mitä tapahtuu.

Kun olin tasoitellut heinäkerroksen takaisin paikoilleen, pyyhkäisin otsaani. On kevään lämpökäsittelyn aika.

Katso video Annan kevätpuuhista alta tai Meillä kotonan Instagramista.

Anna Perho on valmentaja, toimittaja ja kolumnisti, joka kunnostaa 1800-luvun lopussa rakennetun talon puutarhaa Ypäjällä. Voit seurata projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.