Ikimuistoisia iltoja yhdistää yksi asia: en tiennyt niistä etukäteen mitään
Miten parhaat elämykset syntyvät? Suunnittelematta, Kotivinkin kolumnisti Anna Brotkin kirjoittaa. ”Kun taas toimii ex tempore, poistaa käytöksestään automaattiohjauksen.”
Jotkut illat jäävät erityisellä tavalla mieleen vuosikausiksi, ehkä koko loppuelämäksi. Tiedättehän: Lempeä ilta-aurinko, autio kaupunki, ilta yllättävässä seurassa. Kihelmöintiä aivoissa ja mahanpohjassa. Ehkä iltauinti, ehkä mukaan otettu viinipullo, ehkä auringonnousu jossain kummallisella joutomaalla, ehkä yllättävä rankkasade. Ehkä muiden juhlat, joihin on menty kuokkimaan. Sellaisia iltoja, joita elokuvien ystävyys- ja rakkaustarinoissa kuvataan.
Tuollaisten iltojen ei toivoisi koskaan päättyvän, vaikka samaan aikaa niiden erityisyys syntyy juuri siitä, että ne alkavat ja päättyvät yhtäkkiä, ilman, että ehdimme huomatakaan – ja seuraavan saapumisesta ei koskaan tiedä. Ehkä tämä jääkin viimeiseksi?
Muistan tällaisista maagisista illoista kummallisiakin yksityiskohtia. Sen, miten edessä pyörällä ajavan ihastuksen pyöräntangossa roikkui Alepan muovikassi, ja miten se heilui alamäessä. Miltä liian suolaiset, koko päivän kassin pohjalla liiskaantuneet kalamataoliivit maistuivat, miten loputtoman onnelliselta ja samaan aikaan pohjattoman surulliselta näytti karaokea laulava enkelitatuoitu nainen.
Suunniteltu versio on se, kuka haluamme olla, ex tempore -versio on se, joka todella olemme.
Osaan nimetä elämästäni kourallisen tuollaisia maagisia iltoja. Niitä miettiessä olen tajunnut, että niitä kaikkia yhdistää yksi asia: en tiennyt niistä ennalta mitään. Niitä ei ollut suunniteltu.
Olen yrittänyt paikantaa, miksi suunnittelemattomat illat ovat systemaattisesti hauskempia kuin tarkkaan suunnitellut. Olen tullut siihen lopputulokseen, että juuri suunnittelemattomuus on se, mikä synnyttää ainutlaatuisuuden kokemuksen. Elämyksen. Se synnyttää elossa olemisen kokemuksen, ja tunteen siitä, että en tiedä mitä tapahtuu, mutta se tapahtuu silti, halusin tai en. Elämä tapahtuu, puutuin siihen tai en.
Sillä jos olemme miettineet ja suunnitelleet kaiken etukäteen, olemme tavallaan eläneet kokemuksen jo kerran. Olemme eläneet maagisen illan jo ennalta päässämme, jolloin se ei ole enää maaginen vaan ennalta tuttu. Todellista kokemusta ei synny, sillä olemme olleet jo testikierroksella.
Kun taas toimii ex tempore, poistaa käytöksestään automaattiohjauksen. Joutuu unohtamaan kuka on, koska sillä ei ole väliä. Hetkellä on, ja se ei kysele kuka olet vaan ainoastaan tuletko mukaan. Suunnittelemattomuus pakottaa meidät antautumaan, ja se paljastaa meistä jotain todellista. Suunniteltu versio on se, kuka haluamme olla, ex tempore -versio on se, joka todella olemme.
Elokuussa olemme löysiä, kesän uuvuttamia ja pehmentämiä.
Olen tajunnut toisenkin asian: huomattavan suuri osa elämäni maagisista illoista on tapahtunut elokuussa. Ehkä siihen on syynsä. Silloin kesän suoritukset on usein jo suoritettu, listat käyty läpi, ja kesäsuunnitelmat toteutettu. Elokuussa olemme löysiä, kesän uuvuttamia ja pehmentämiä. Olemme avoinna yllätyksille, koska emme jaksa enää suunnitella. Aivot naksahtavat sopivasti pois päältä, ja mahanpohja ottaa vallan.
Toivon elämään lisää elokuun iltoja, joiden kulusta en tiedä etukäteen yhtään mitään.
