”Pidin jo lapsena siitä, miten pehmeältä savi tuntuu käsissä. Ensimmäinen muistoni savitöistä on kuvataidekoulusta, jonka aloitin 5-vuotiaana. Sitä ennen olin muovaillut kotona muovailuvahoilla ja äidin tekemällä taikataikinalla. Minulla on edelleen yksi lapsena tekemäni suloinen savilisko. Se on kotonani hyllyssä, seuranaan jatkuvasti kasvava kokoelma itse tehtyä keramiikkaa.

Olen pienten lasten äiti ja teen keramiikkaa pääasiassa kotona. Otan ajan harrastukselleni milloin mistäkin hetkestä. Joskus se on vauvan päiväunien aikaan, joskus myöhemmin illalla. Savitöihin on helppo tarttua, kun sopiva hetki koittaa. Usein työstän savea ihan vain keittiön pöydällä. Savihan on luonnontuote, joka lähtee pyyhkimällä pois.

Kun aloitin savityöt, minulla ei ollut mitään välineitä erikseen. Käytin työstämiseen keittiöveistä. Myöhemmin olen hankkinut erilaisia tikkuja, muotteja, veitsiä ja kaivertimia. Minulla on myös vanha kaulin, joka on erityisen hyvä levytöissä.

Lapsuuden perheeni on taiteellinen. Äitini on oopperalaulaja ja ehkä ajatteli jossain vaiheessa, että joku meistä lapsista tulisi seuraamaan hänen jalanjälkiään. Kukaan meistä ei lopulta päätynyt luovalle alalle, mutta meillä oli mahdollisuus harrastaa taiteita monipuolisesti. Soitin poikkihuilua, kävin kuvataidekoulussa ja harrastin keramiikkaa eri kursseilla läpi nuoruuteni, mutta vähitellen harrastukset jäivät.

Reilu vuosi sitten odotin neljättä lastamme ja hoidin muita lapsia kotona. Kaipasin jotakin ihan omaa tekemistä, johon suhtautuisin jälleen intohimolla. Löysin Instagramista keramiikka-aiheisia tilejä, kuten Maanantaikeramiikan, ja innostuin hankkimaan kotiin harrastajien tekemiä keramiikkatöitä. Vuosi sitten kesällä osallistuin ystäväni kanssa ensimmäiselle Maanantaikeramiikan kurssille.

Kurssilla tein hedelmätyön, joka päätyi kotona seinälle. Nautin saven työstämisestä ja erilaisten muotoilutekniikoiden opettelusta, ihan kuin silloin lapsena. Menin seuraavallekin kurssille, sillä kerralla äidin kanssa. En ole ikinä kokenut olevani erityisen hyvä esimerkiksi piirtämisessä, mutta savityöt tuntuivat heti omalta jutulta. Kun uppoudun muotoilemaan savea, en ajattele siinä hetkessä mitään muuta.

Töitteni aiheet tulevat arjesta. Savesta on valmistunut esimerkiksi croissanteja, koska yksinkertaisesti rakastan niitä. Imetyksen normalisoimisen kunniaksi olen muotoillut savesta myös tissipareja. Tämän hetken lemppareitani ovat kuitenkin ehdottomasti sienet. Sienissä minua viehättävät niiden erilaiset muodot. Teen enimmäkseen ruskeita torvimaisia sieniä. Toisille ne ovat suppilovahveroita, joillekin kanttarelleja, minulle supparelleja. Mustasta ja rouheasta savesta tulee hienoja torvisieniä ja vaaleammasta savesta vahveroita.

Keramiikan tekeminen on hidasta, koska työvaiheita on niin monta. Se on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Pettymyksetkin kuuluvat lajiin: joskus onnistuu ja joskus ei.

Muotoilun jälkeen työ jätetään kuivumaan noin viikoksi. Kostealle savelle voi tehdä myös engobe-koristelun savilietteellä. Sen jälkeen vuorossa on viimeistely, kuten terävien kohtien tasoittelu. Siihen käy märkä keittiösieni. Viimeistelty työ raakapoltetaan, mikä valmistaa saven lasitusvaiheeseen. Lasitettu työ poltetaan vielä toisen kerran.

Savitöitä tehdessä on pakko hyväksyä, että työ ei tule kerralla valmiiksi. Toisaalta savessa hienoa on se, että materiaalia voi periaatteessa työstää uudestaan niin kauan, kunnes se on poltettu. Usein nappaan jo hieman kuivuneenkin työn hyllystä ja muokkaan sitä vielä veden avulla. Välillä päädyn palauttamaan työn saviklöntiksi ja aloittamaan alusta.

Minulla on jemmalaatikko töille, joihin en ole syystä tai toisesta ihan tyytyväinen. Kerran anoppini nappasi juuri siitä laatikosta itselleen mieluisan kukkatyön. Tekijänä olen iloinen, jos keramiikkatyöni tuottavat muillekin hyvää mieltä.

Minulla on keramiikasta vielä paljon opittavaa. Haluaisin oppia lisää erilaisista lasitteista ja perinteisestä saven polttomenetelmästä eli rakutekniikasta. Suuret lämpötilan muutokset saavat aikaan rakuesineille tyypillisiä koristeellisia mustia säröjä. Rosoisuus on savitöissä kaunista.”