Neulesuunnittelija Anna Tanskanen toivoo, että itse tehdystä vaatteesta tulee lemppari: ”Jos epäröin lopputulosta, on parempi purkaa”
Ihmiset
Neulesuunnittelija Anna Tanskanen toivoo, että itse tehdystä vaatteesta tulee lemppari: ”Jos epäröin lopputulosta, on parempi purkaa”
Anjuknits-nimellä neuleita suunnittelevalle Anna Tanskaselle, 35, tärkeintä on, että neule tulee käyttöön. Hitiksi noussut raitapaidan ohje innosti suunnittelemaan lisää.
Julkaistu 26.4.2023
Kotivinkki

”Neulojana yksi parhaista päätöksistäni liittyy purkamiseen. Olin neulonut melkein polviin saakka ulottuvan neuletakin, joka ei istunutkaan vartalotyypilleni. Harmitti hirveästi, että siihen oli kulunut paljon lankaa ja parin kuukauden työ.

Pitkään takki lojui hyllyllä, kunnes päätin, että teen langoista jotain muuta. Purkaminen tuntui lopulta huojentavalta, sillä pääsin eroon vaatteesta, jolla ei ollut käyttöä. Löysin ihanan mallin, ja nyt uusi neuletakki on minulla säännöllisesti käytössä.

Tämän tapauksen jälkeen minulla on ollut matalampi kynnys purkaa työ. Jos neuloessa vähääkään epäröin, tuleeko lopputuloksesta kiva, nukun yön yli. Jos vielä harkinnankin jälkeen tuntuu epävarmalta, on parempi purkaa ja aloittaa uusi työ. Onneksi useimmat hyvälaatuiset langat kestävät purkamisen.

Iloitsen siitä, että pääsen käyttämään tekemiäni neuleita. Minulla on aina jotain itse tehtyä päällä, enkä ole ostanut neuleita tai pipoja kaupasta vuosiin.

Harmaa, pitkä neule­takki on yksi isoimmista Annan tekemistä töistä. Hän neuloi ensin langasta toisenlaisen takin, mutta koska se ei sopinutkaan hänen tyyliinsä, hän purki neuleen ja teki langoista tämän työn. Annaa voi seurata Instagramissa @anjuknits.
Annan suunnittelema pipo on neulottu viidellä säikeellä silkkimohairlankaa. Siinä on kaksinkertainen resori. Lopputulos on muhkea ja lämmin.
Anna ihastui Petite­Knitin suunnittelemaan malliin niin paljon, että teki sillä itselleen liivin ja lapsille puserot. Lanka on 100- prosenttista pehmeää villaa. ”On ihanaa, että lapset pukevat mielellään ylleen tekemiäni vaatteita. He saavat vaikuttaa väreihin ja malleihin.”
”Jos aamun aloitus on ollut nahkea, on ihana upottaa sormet mohairiin.”

Neulominen on omaa aikaani, jolloin saan keskittyä vain tekemiseen ja itseeni. Työpäivän jälkeen on kiva neuloa sileää neuletta, johon ei tarvitse sen kummemmin keskittyä. Samalla saatan miettiä kesälomareissua tai suunnitella seuraavaa neulemalliani.

Jos haluan saada ajatukset pois arkisista asioista, otan työkseni palmikkoneuleen. Se vaatii keskittymistä ja irrottaa tehokkaasti arjen rutiineista.

Neulominen on kuin meditaatiota. Fiilistelen, miten pehmeää lanka on tai kuinka hyvin kuvio sopii juuri kyseiselle langalle. Jos aamun aloitus on ollut nahkea, on ihana upottaa sormet pehmeään kashmiriin tai pörröiseen silkkimohairiin.

Neulon joka päivä puolesta tunnista pariin tuntiin. Minulla on 2-, 8-, ja 11-vuotiaat lapset, ja monet kysyvät, miten ehdin työssäkäyvänä äitinä neuloa niin paljon. Monesti neulon iltaisin, kun lapset nukkuvat, tai saatan neuloa matkalla töihin.

Joskus kaverit ovat pyytäneet minua ulos viettämään iltaa, mutta olen jättänyt menemättä ja viettänyt koti-illan neuleiden parissa.

Annan puikoil­la on suuritöisin neule, jonka hän koskaan on neulonut. Tummanvihreän mekon kellohelma ulottuu polviin saakka. Pitkähihaisen mekon neulominen vie Annalta pari kuukautta.
Uutta neuletta suunnitellessa ei voi välttyä purkamiselta. Anna saattaa purkaa keskeneräistä neulet­ta monta kertaa, jotta saa siitä täydellisesti itseään miellyttävän. ”Kun lopulta löydän langalle oikean tiheyden ja sopivan kuvion, onnistumisen tunne on mahtava.” Anna suunnittelee neuleita säännöllisesti Kotivinkille. Mallitilkku liittyy Annan suunnittelemaan Marja-kaarrokeneuleeseen.

Mummini opetti minut neulomaan jo alle kouluikäisenä. Aloitin tekemällä nukeille huiveja. Kouluvuosina tein vain pakolliset työt kässätunneilla.

Innostus syttyi, kun olin kahden vanhimman lapseni kanssa hoitovapaalla ja kaipasin omaa tekemistä. Aloin neuloa sukkia ja pipoja. Neuloessa pystyin samalla olemaan lapsille läsnä, kun he leikkivät keskenään. Aloin jakaa Instagramissa omia projektejani ja seurata taitavia neulojia, joilta opin paljon.

Ryhdyin myös tekemään testineulontaa, jossa oikoluetaan ja neulotaan toisen suunnittelema ohje ja annetaan siitä palautetta. Sitä kautta opin tekemään puseroita. Edelleen lähes jokainen testineulottava työ opettaa jonkun uuden tekniikan.

Anna ei koskaan osta lankoja huvikseen varastoon, vaan tietää aina ennalta, mitä aikoo tehdä. Hän myös tykkää tehdä työn loppuun ennen uuden aloittamista. Jos puikoilla on jotain suuritöistä, hän saattaa kuitenkin neuloa välityönä pipon. Anna yrittää pärjätä mahdollisimman vähillä tarvikkeilla. Lankavyyhdin hän kerii puisella kerijälaitteella. Uusia puikkoja hän hankkii vain, jos ei vielä omista sopivan kokoisia.
Hyvä puikko on Annan mielestä verrattavissa hyvään kynään. Molempia on miellyttävämpi käyttää ja saa siistimpää jälkeä, kun kärki on terävä. Japanilaisen Seeknitin bambupuikoissa kärki on juuri sopiva.
Vyyhdinpuut helpottavat lankavyyhtien kerimistä. Harmaa palmikkoneule on tehty tanskalaisesta villa­langasta, josta tulee kaunista kuvioneuletta. Anna pitää erityisesti pinta- ja palmikkoneuleista.

Viime kesänä etsin juuri tietynlaisen raitapaidan ohjetta, mutta en löytänyt täydellistä. Erään lankakaupan livelähetyksessä esiteltiin uutta pellavalankaa juuri sellaisissa valkoisen ja tummansinisen sävyissä, joita olin paitaani toivonut. Inspiroiduin valtavasti ja tilasin langat.

Loin silmukat, aloin neuloa ja pääsin flow-tilaan, jossa vain tiesin, minkälainen paidastani tulee. Siitä tuli ihana. Tein niitä kaksi ja käytin niitä koko kesän.

Ohjeen lähettäminen testineulottavaksi muutamille neulojille jännitti ihan hirveästi: mitä jos paidasta ei muiden neulomana tulekaan mitään? Onneksi pelko oli turha. Oli valtava onnistumisen tunne, että pystyin toteuttamaan vaatteen, josta olin haaveillut ja ohjeen, jonka avulla muutkin voivat neuloa sen.

Julkaisin ohjeen neulojille suunnatussa yhteisöpalvelu Ravelryssä, johon olin aiemmin laittanut muutamia suunnittelemiani pipoja ja sukkia. Paita kipusi heti julkaisupäivänä kymmenen suosituimman ohjeen joukkoon. Olin otettu, että neule herätti niin paljon kiinnostusta. Se inspiroi suunnittelemaan omia malleja myös tulevaisuudessa.

Annan suunnittelema raitapaita on mukana tärkeiden kuvien kokoelmassa. Sea blouse -nimen saaneessa paidassa on puuvillalangasta pitsineuleella neulottu kaarroke pääntiellä ja pel­lava­­­sekoitelangasta neulottu raitaosuus, jossa on raglan-lisäyksiä. ”Kun käytän neuletta, saan paljon kyse­lyitä, kenen ohjeella se on neulottu.”
Sievä, pikkuinen laukku on neulottu PetiteKnitin ohjeella tanskalaisesta villalangasta. ”Pidän tanskalaisesta muodista ja PetiteKnit on yksi suosikeistani”, Anna sanoo.
”Jollekulle beige voi olla vain beige, mutta minulle siinä on paljon variaatioita. Harmaasta pidän mahdollisimman neutraalina.”

Valitsen langat vuodenajan mukaan. Kesällä neulon pellava- tai puuvillalangoista, talvipäivänä tekee mieli ottaa puikoille rouheampaa villalankaa.

Pitäydyn aika maltillisissa väreissä. Jollekulle beige voi olla vain beige, mutta minulle siinä on paljon variaatioita. Harmaasta pidän mahdollisimman neutraalina, joka ei taitu kellertävään tai punertavaan. Tällaisilla pienilläkin seikoilla on väliä, kun toiveenani on, että itse tehty neule on lempparini vielä vuosienkin kuluttua.”

Kommentoi »