”Neulojana yksi parhaista päätöksistäni liittyy purkamiseen. Olin neulonut melkein polviin saakka ulottuvan neuletakin, joka ei istunutkaan vartalotyypilleni. Harmitti hirveästi, että siihen oli kulunut paljon lankaa ja parin kuukauden työ.

Pitkään takki lojui hyllyllä, kunnes päätin, että teen langoista jotain muuta. Purkaminen tuntui lopulta huojentavalta, sillä pääsin eroon vaatteesta, jolla ei ollut käyttöä. Löysin ihanan mallin, ja nyt uusi neuletakki on minulla säännöllisesti käytössä.

Tämän tapauksen jälkeen minulla on ollut matalampi kynnys purkaa työ. Jos neuloessa vähääkään epäröin, tuleeko lopputuloksesta kiva, nukun yön yli. Jos vielä harkinnankin jälkeen tuntuu epävarmalta, on parempi purkaa ja aloittaa uusi työ. Onneksi useimmat hyvälaatuiset langat kestävät purkamisen.

Iloitsen siitä, että pääsen käyttämään tekemiäni neuleita. Minulla on aina jotain itse tehtyä päällä, enkä ole ostanut neuleita tai pipoja kaupasta vuosiin.

Neulominen on omaa aikaani, jolloin saan keskittyä vain tekemiseen ja itseeni. Työpäivän jälkeen on kiva neuloa sileää neuletta, johon ei tarvitse sen kummemmin keskittyä. Samalla saatan miettiä kesälomareissua tai suunnitella seuraavaa neulemalliani.

Jos haluan saada ajatukset pois arkisista asioista, otan työkseni palmikkoneuleen. Se vaatii keskittymistä ja irrottaa tehokkaasti arjen rutiineista.

Neulominen on kuin meditaatiota. Fiilistelen, miten pehmeää lanka on tai kuinka hyvin kuvio sopii juuri kyseiselle langalle. Jos aamun aloitus on ollut nahkea, on ihana upottaa sormet pehmeään kashmiriin tai pörröiseen silkkimohairiin.

Neulon joka päivä puolesta tunnista pariin tuntiin. Minulla on 2-, 8-, ja 11-vuotiaat lapset, ja monet kysyvät, miten ehdin työssäkäyvänä äitinä neuloa niin paljon. Monesti neulon iltaisin, kun lapset nukkuvat, tai saatan neuloa matkalla töihin.

Joskus kaverit ovat pyytäneet minua ulos viettämään iltaa, mutta olen jättänyt menemättä ja viettänyt koti-illan neuleiden parissa.

Mummini opetti minut neulomaan jo alle kouluikäisenä. Aloitin tekemällä nukeille huiveja. Kouluvuosina tein vain pakolliset työt kässätunneilla.

Innostus syttyi, kun olin kahden vanhimman lapseni kanssa hoitovapaalla ja kaipasin omaa tekemistä. Aloin neuloa sukkia ja pipoja. Neuloessa pystyin samalla olemaan lapsille läsnä, kun he leikkivät keskenään. Aloin jakaa Instagramissa omia projektejani ja seurata taitavia neulojia, joilta opin paljon.

Ryhdyin myös tekemään testineulontaa, jossa oikoluetaan ja neulotaan toisen suunnittelema ohje ja annetaan siitä palautetta. Sitä kautta opin tekemään puseroita. Edelleen lähes jokainen testineulottava työ opettaa jonkun uuden tekniikan.

Viime kesänä etsin juuri tietynlaisen raitapaidan ohjetta, mutta en löytänyt täydellistä. Erään lankakaupan livelähetyksessä esiteltiin uutta pellavalankaa juuri sellaisissa valkoisen ja tummansinisen sävyissä, joita olin paitaani toivonut. Inspiroiduin valtavasti ja tilasin langat.

Loin silmukat, aloin neuloa ja pääsin flow-tilaan, jossa vain tiesin, minkälainen paidastani tulee. Siitä tuli ihana. Tein niitä kaksi ja käytin niitä koko kesän.

Ohjeen lähettäminen testineulottavaksi muutamille neulojille jännitti ihan hirveästi: mitä jos paidasta ei muiden neulomana tulekaan mitään? Onneksi pelko oli turha. Oli valtava onnistumisen tunne, että pystyin toteuttamaan vaatteen, josta olin haaveillut ja ohjeen, jonka avulla muutkin voivat neuloa sen.

Julkaisin ohjeen neulojille suunnatussa yhteisöpalvelu Ravelryssä, johon olin aiemmin laittanut muutamia suunnittelemiani pipoja ja sukkia. Paita kipusi heti julkaisupäivänä kymmenen suosituimman ohjeen joukkoon. Olin otettu, että neule herätti niin paljon kiinnostusta. Se inspiroi suunnittelemaan omia malleja myös tulevaisuudessa.

Valitsen langat vuodenajan mukaan. Kesällä neulon pellava- tai puuvillalangoista, talvipäivänä tekee mieli ottaa puikoille rouheampaa villalankaa.

Pitäydyn aika maltillisissa väreissä. Jollekulle beige voi olla vain beige, mutta minulle siinä on paljon variaatioita. Harmaasta pidän mahdollisimman neutraalina, joka ei taitu kellertävään tai punertavaan. Tällaisilla pienilläkin seikoilla on väliä, kun toiveenani on, että itse tehty neule on lempparini vielä vuosienkin kuluttua.”